Minulla oli vaikeuksia.
Pysyä mukana tunteiden
myllerryksessä.
Poukkoilit niiden voimasta
sinne tänne.
Ja mitä minä tein?
Jupisin itsekseni. Ajattelin
noin vaikeasta miehestä ei ole
kumppaniksi.
Unohtaen, että kiukuttelin
sinulle samalla mitalla.
Yhtä monesti vetäydyin ja
muutin mieleni.
Näin jälkikäteen voin sanoa,
opin jotakin myös itsestäni.
----
Aina välillä palaan menneisyyden haamujen joukkoon :). Kertoakseni haamulle, että kyllä minä rakastin.
Pysyä mukana tunteiden
myllerryksessä.
Poukkoilit niiden voimasta
sinne tänne.
Ja mitä minä tein?
Jupisin itsekseni. Ajattelin
noin vaikeasta miehestä ei ole
kumppaniksi.
Unohtaen, että kiukuttelin
sinulle samalla mitalla.
Yhtä monesti vetäydyin ja
muutin mieleni.
Näin jälkikäteen voin sanoa,
opin jotakin myös itsestäni.
----
Aina välillä palaan menneisyyden haamujen joukkoon :). Kertoakseni haamulle, että kyllä minä rakastin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on sellaista tekstiä missä on jotain sellaista mistä pidän.
En täsmällisesti osaa edes sanoa mikä siinä, mutta, jos jotain ajatusta yritän muotoilla, niin...
Ainakin tämä, että runossa ei huku itse asia kaunopuheisen maalailun alle mutta toisaalta "maalailuakin" on, niin kuin runoudessa aina, tässä tapauksessa "maalaus" syntyy tekstin sisäisistä jännitteistä, minän ja sinän kontrastista tekijän puheessa.
Rakkauden arkitodellisuus.
Se on monta kertaa karkeaa, rosoista, niin että suhteen loputtua siitä helposti kasvaa katkeruus, kyynisyys; vaikeampi läksy on löytää ja hyväksyä rosoisuuden keskellä hellyys, niin että ilman pilkallisuutta myöntää, että sitäkin oli - ja todellista kasvua osoittaa tuo, että toisen syyttelemiseen juuttumatta myöntää omankin vajavaisuuden ja virheet.
Loppuun kirjoittamastasi kommentista myös pidän... Se selventää runon taustaa kivasti. Ja koskettavasti.
Kiitokset kommenteistasi.
En halua olla onneton sen tähden, että toistan uudelleen ja uudelleen samoja virheitä. Pakostakin joutuu miettimään omaa käytöstään monilla elämän osa-alueilla.