kirkkoon kuulumattoman lapsen nimijuhlat

en olisi halunnut kastaa omia lapsia mutten viitsinyt loukata äitiäni ku se on niin niin uskovaista että....
ja muutenkaan en katso kirkon olevan mikään niin armollinen paikka että siihen olisi kuuluttava.
ainoo juttu minkä takii oon kirkossa on se että hautaaminen on halvempaa kirkkoon kuuluvalle ettei sitte omaisten tarvii alkaa maksaa mun hautauskuluja ku se aika koittaa.
se että minkälaiset juhlat voi lapselle järjestää
niin nehän voi olla samanlaiset ku kastejuhlat ainoo vaan että leipäpappi puuttuu ja itse kaste.
ei ne nyt niin hääppöset oo.
suurin osa sukulaisistakin tulee sinne vaan kun on pakko tyyliin.
nykyään ei enään osata arvostaa mitään ja kaikki mikä liittyy sukuun on enemmänkin vastenmielistä kuin mukavaa.
tehkää booli niinkuin jenkeissäkin tehään ollaanhan me jo niitten käskyn alasii jo muutenki.

Tässä linkki:
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml


Itse en kuulu luterilaiseen kirkkoon, joten emme kasta lapsiamme. Emme kyllä ole nimiäisiäkään pitäneet, mutta kyllä muuten olemme kutsuneet sukulaisia ym. kylään kun lapsi on syntynyt.
Kai tilaisuus voi olla rento ja mukava, kahvittelun merkeissä.

Olen suunnitellut, että samassa tilanteessa itse paljastaisin lapsen nimen, ei kukaan muu. Aion varmaankin pyytää lapselle kuitenkin "kummeja", joten ehkä joku heistä esittäisi jotain, puheen, musiikkia tai runoja. Itsekin voisin lukea jotain. Sitten kahviteltaisiin...

Emme kuulu kirkkoon, mutta molemmille lapsille on järjestetty ns. nimenantojuhla, jonne olemme kutsuneet ihan virallisella kutsulla, tyyliin " TERVETULOA LAPSEMME NIMENANTOJUHLAAN silloin ja silloin.

Lapsillamme on myös haltijakummit (kummallakin 4 eli 2 pariskuntaa) eli vastannevat kummeja kirkollisessa versiossa. Kukaan kummeista ei ole kieltäytynyt, vaikka suurin osa heistä kuuluukin kirkkoon. Ihania ihmisiä!

Itse tilaisuuteen on kutsuttu, ketä on haluttu eli käytännössä lähisuku (myös tädit, enot sedät laskettu lähisukuun) ja kummit. Meillä se tarkoittaa sitä, että vierasmäärä on pyörinyt aina 50 ympärillä... Ehkä liikaa...

Tilaisuus on kummallakin kertaa aloitettu sillä, että olemme ottaneet vauvan syliimme ja keränneet myös kummit ympärillemme. Sitten isä on pitänyt pienen, improvisoidun puheen, jossa on kertonut, mikä vauvan nimeksi tulee ja miksi vauva on saanut tämän nimen. Sitten on esitelty kummit.

Nimen julkistamisen jälkeen on sitten kahviteltu ja ihasteltu vauvaa ja napsittu kuvia. Kavereiden vauvojen ristiäisissä käyneenä voisin sanoa, että eipä paljon eroa kirkollisesta versiosta, ainostaan pappi puuttuu. Ja sitä meillä ei tarvita. Jäytkkää meillä ei ole kertaakaan ollut.

Kastehan ei ole virallisesti mikään nimenanto tai -julkaisemis tilaisuus, vaikka monet julkaisevatkin vauvansa nimen ristiäisissä.

Kirkkoon kuulumatonkin voi julkaista lapsensa nimen vaikka heti kun vauva on syntynyt, ja pitää sitten vaikka "sukuun liittämisjuhlan" tms.