Pakkasessa olevat alkiot

Mä ole paininut saman ongelman kanssa, vaikka en raskaana vielä olekaan. Pakkasessa on 15 alkiota ja jos raskaus alkaa, miten muiden käy... ole jopa miettinyt, et voiko niitä lahjoittaa muille pariskunnille, jotka lasta toivovat, mutta eivät omilla sukusoluillaa saa. Tiedän tuskan, joten olisin kyllä valmis auttamaan. Mut sit toisaalta olen miettinyt, että sekin tuntuu hullulta, kun onhan siinä sekä mun että miehen solut...

ajatella että muutaman solun pakastetut möykyt ovat jotain "omia lapsia". Pakkasvauvoja?!? Minä en ainakaan tuntenut mitään suuria tunteita omia pakastettuja alkioitamme kohtaan, ne eivät todellakaan olleet mitään lapsia. Joka päivähän meistä ihmisistä irtoaa soluja - munasoluja, ihosoluja, verisoluja... eipä noissa alkioissa ole juurikaan mitään sen enempää.

Lahjoittakaa alkiot tutkimuskäyttöön jos ette halua että ne vain hävitetään. Ehkä joku toinen lapseton pari saa sitä kautta avun, mene tiedä.

Pakastetut alkioit voi pakastussopimuksen loputtua ja vaikka kesken sopimuksenkin
a) jatkaa sopimusta eli pakastusta
b) lahjoittaa tutkimuskäyttöön
c) lahjoittaa lapsettomuudesta kärsiville pariskunnalle - Näistä on huutava pula !!!!
d) ilmoittaa hoitavalle klinikalle, että haluat tuhota alkiot.

Liisa

Hienoa, että löydän jonkun joka ajattelee samalla tavalla kun minä!
Muistetaan, että niin monta on mielipidettä kun ihmistä, että älä anna muiden jyrkkien tai vähemmän jyrkkien mielipiteiden vaikuttaa omaan omaantuntoosi.
Ihmiset ajattelee asioista eri tavalla.
Enkä sillä, että tässä ketjussa olisi ollut vielä mtn jyrkkää tai töykeetä, mut voi tulla.

Jokaisella on oikeus omanlaiseen omaantuntoon ja ajatteluun eikö? :)

Mutta mää olen samaa mieltä, ne on elämän alkuja, siinä pienen pienessä alkiossa on kaikki "viestit" ja "koodit" ja tiedot ja alut siihen, mitä siitä tulee ja kasvaa, sukupuoli, hiustenväri KAIKKI!
Sen tarvii "vaan" kasvaa ja kehittyä ja aivan, kiinnittyä.

Mulla tilanne, että tammikuun puolessa välissä keskustelu jatkosta, takana 3 epäonnistunutta inssiä...en siis ole vielä valmis ivf:ään juuri k.o asian takia.
Meinaan kysyä kevyttä ivf:ää, missä kasvatetaan vaan pari munasolua..se olis mun päätös vaikkei kumpikaan hedelmöittyis, mutta sen asian kanssa en pystyis elään, että pakkaseen jäisi omia "huuruneniä" jos lapsi luku olisikin täysi, tai jotain pahaa sattuisi ja enää ei olisi niiden hakemiseen mahdollisuutta.
Ja luovutusta en ole harkinnut.
Tai sitten jatkamme vielä inssejä sen verran kun niitä suostutaan tekemään.

Tällä en tuomitse ketään toisin toimivaa, tämä on vaan se mikä on mun omantunnon asia ei muiden :)

Mutta painin saman asian kanssa...

Hei vaan. Minä sanoisin, että älä murehdi tuollaista asiaa etukäteen. Kuten itsekin kirjoitat, voi hyvin käydä niin, että tulette käyttämään pakasteessa olevat alkiot. Voi olla, että alkiot eivät selviä sulatuksesta ja joudutte käymään vielä uudenkin IVF-ruljanssin läpi.

Miksi siis murehtia tuollaista asiaa etukäteen? Katso, kuinka tulevien raskauksien kanssa käy ja murehdi tätä ongelmaa "ylimääräisten" alkioiden kanssa sitten JOS/KUN ongelma joskus on ajankohtainen.

Itselläni on 12 blastokystaa pakkasessa ja 3 kk vanha poika tuossa vieressä. Ei silti ole tullut mieleenkään stressata pakasteessa olevien alkioiden kohtaloa. Eletään päivä kerrallaan tätä elämää ja murehditaan asioita sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.

Kiitos vastauksistanne!!

Tosiaan, se päätöshän pitää tehdä sitten joskus piiiiitkän ajan kuluttua että mitä niille tekee (jos niitä pakkaseen jää) mutta selkeyttää ajatuksia kun kuulee miten muut on tehny. Ja saa vertaistukea.

Tiedän kyllä nuo vaihtoehdot mitä alkioille VOISI tehdä. Mutta minusta lääketieteelliseen tutkimukseen antaminen on sama kuin se hävittäminen; eiväthän ne niistä lapsia kasvata. Jonkin verran ollaan mietitty myös muille pareille luovuttamista mutta minusta valmiit alkiot ovat kumminkin ihan eri asia antaa pois kun vaikka sperman tai munasolujen luovutus; ne on kumminkin ihan samalla lailla (geneettisesti) meidän lapsia kun tämä joka nyt potkuttelee mahassa.

Ja tuosta että Pakkasvaaveja ei saa ajatella vauvoina, ihan samalla tavalla niistä voi ajatella kun siitäkin joka on nyt kohdussa. Mutta tiedän toki että on sellasiakin näkemyksiä joiden mukaan vauva ei ole meidän lapsi vielä kun se on sikiö, vasta sitten kun se syntyy. Pitkän lapsettomuuden kokeneena pidän tällaista ajatusmallia todella vieraana; meille tämä lapsi ja kaikki ne pakkasvauvat on olleet ihan oikeasti olemassa jo niin pitkään että en vaan osaa nähdä niiden välillä eroa. Ja periaatteessahan ne ovatkin "kaksosia", hedelmöittyneet samana päivänä. Se on sitten vaan sattumaa että missä järjestyksessä pääsevät kohtuun kokeilemaan onneaan; ihan yhtä hyvin tämän nyt kohdussani olevan vauvan tilalla voisi olla joku niistä nyt sairaalassa jäässä olevista.

Ehkä se on tämä lapsettomuus ja raskaus jotka saa ajttelemaan todella tunteellisesti ja sitten kun muksuja pyörii nilkoissa neljä kappaletta niin en edes ajattele että niille huuru-ukoille pitäis yrittää antaa mahdollisuus. Mutta tuskin kuitenkaan minun kohdalla. Se on niin yksilöllistä miten tällaiset asiat ajattelee tai pikemminkin tuntee; enemmän ajattelen tätä asiaa sydämellä kun järjellä, väkisinkin.

Mutta siis kiitti vastauksistanne, ehkä ne vähän selvitti ajatuksia....

Ei minulla ole tunteita alkioita kohtaan =D
Niin moni alkiomme on tuhoutunut sulatuksessa, että hulluksihan sitä tulisi jos niiden perään ikävää itkisi.
Lahjoita loput niitä tarvitseville.
Suhtaudun pakkasessa olevaan alkioon samalla tavalla kuin pelkkään munasoluun tai siemennesteeseen.
Vasta kun alkio on kiinnittynyt, suhde siihen muuttuu =D

Seurakunnan ei pidä käyttää valtion pakastimia.