Eilen ajelin entisen kotimme ohi. Kodin missä olen kasvattanut lapset. Muistin niitä aikoja kun koristelimme yhdessä kotia joulua varten. Muistan kun leivoimme pipareita tytön ja pojan kanssa. Pojalla (nyt 30v.) oli tonttulakki päässä ja hän hymyili ja lauloi: " Kolme yötä jouluun on..". Tyttöni (n.23v.) koristelee muistoissani kuusta yhdessä veljensä kanssa.
Niin ihania kauniita muistoja ja kyynel tulee silmään kun muistelee noita aikoja. Tuntuu, että sehän oli vasta tuo aika.
Tänä jouluna molemmat lapseni tulevat puolisoittensa kanssa luoksemme. Tyttö tulee viikonloppuna ulkomailta ja poikani lähtee joulupäivänä pitkälle reissulle Afrikkaan. Mutta he ovat hetken luonamme.
Niin ihania kauniita muistoja ja kyynel tulee silmään kun muistelee noita aikoja. Tuntuu, että sehän oli vasta tuo aika.
Tänä jouluna molemmat lapseni tulevat puolisoittensa kanssa luoksemme. Tyttö tulee viikonloppuna ulkomailta ja poikani lähtee joulupäivänä pitkälle reissulle Afrikkaan. Mutta he ovat hetken luonamme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vuonna 2000 isäni oli täyttämässä 90 vuotta.
Kuskasin häntä Pietarsaareen sukuloimaan. Ajoimme P:saaren maalaiskunnan läpi ja isäni esitteli vielä olemassa olevan puutalon, jossa kertoi alottaneensa kansakoulun. Kysyin kurillani vieläkö pitävät luokkakokouksia.
Äijä naurahti ja arveli luokkatovereidensa löytyvän hautausmailta.
Hyviä muistojahan sinulla on. Muistoihin on mukava joskus "pujahtaa" ja "elää" hetken tapahtumissa, jotka ovat olleet tärkeitä.
Oon iloinen, että nykyään, voin pujahdella menneisyyteen muistelemaan, eikä tule paha olo. Mieheni kuolemasta on kulunut sen verran aikaa, ettei suru "häiritse" hyvien asioitten muistelua. Vaan voi olla tyytyväinen, että on saanut elää monia hyviä hetkiä.
Mukavaa, jos lapset perheineen pääsevät teille yhteiseen joulun viettoon :)
Minullakin on tällä hetkellä vähän (lue paljon) haikea olo :(
Ei menneisyyden takia, vaan nykyisyyden.
Viime yönä en pahemmin ole nukkunut, kuten en edellisenäkään yönä. Syynä huonokuntoinen äitini.
On raskasta tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät äitiäni miellytä. Yritin eilen puhua äidille sairaalaan menosta, mutta siitä kehkeytyi suorastaan älytön väittely. Ajattelin sitten vielä katsoa vähän aikaa, mutta viime yönä totesin, että ei tässä voi enää mitään katsella.
Tämä joulun tulo on ikävää. En tahtoisi väkisin äitiä viedä sairaalaan, mutta en uskalla hänen kanssaan olla enää täällä.
Keräilen tässä voimia, ottaakseni taas uudelleen puheeksi eiliset keskustelut. Odottelen, että verikokeen ottajat ovat käyneet ja aloitan urakan :(
kävin läpi itsekkin,olin paha poika joka sulkee äidin laitokseen.
Ei millään antanut periksi vaikka kaatuilut yms haittas,oma koti on älyttömän rakas.
Sairaalassa oli sitten tyytyväinen ja siel oli jopa ikätovereita juttukavereina,suojaat myös itseäsi tuolla päätöksellä.
Laita myös toiset sisarukset "vastuuseen" päätöksestä,älä päästä niitä livahtamaan siitä.
On käsittämättömän raskasta öisin ,kun puhelin soi ja vaativa ääni kuulluu sieltä.
...olen minäkin.
Ehdin jo nyt aamulla puhua sairaalaan menosta ja tällä kertaa hän myönsi, että ehkä se on parempi. Toisaaltaan hänen mielensä muuttuu hyvin nopeasti. Nyt, jos kysyisin, hän ehkä on sitä mieltä, että ei koskaan ole edes sanonut menevänsä.
Veljeni tulee aamupäivän aikana ja soitamme sitten ambulanssin äitiä hakemaan.
Joo, yöt ovat pahimmat.
Katsotaan nyt, miten käy.
Varsinainen taistelu alkoi sairaalaan menon jälkeen.
On oltava tarkkana kuin ketun pesällä jotta vanhuksen ääni kuuluu hoidon aikana.
Siskoni kanssa kävimme tiukkoja vääntöjä eri vaihtoehdoista ja sijoitus paikoista,ellei joku puolusta vanhusta ,se sotkeentuu rattaisiin.
Viranomaiset menee varmasti siitä yli missä maksu ja aita on matalin,tulet huomaamaan asian joten valmistauru siihen.
Tunnut olevan vastuuntuntoinen "tytö" ja asia tulee varmasti sinua vaivaamaan,eli hyvää joulun alusta ja hitosti voimia.
..voimia vaan nyt sinulle ja jaksamista. Ymmärrän miten pahalta tuntuu..mutta, kun on pakko niin pakko...Minulla kun on isä oli se meidän perheen todellinen "hoitaja". Äitini sai ensimmäinen aivo-verenvuodon 50 vuotiaana. Isä hoisi äitini kotona hyvin. 59 vuotiaana äitini sai toisen aivo-verenvuodon, johon menehtyi. Sen jälkeen myös kolmesta muusta seurustelukumppanista hyvän huolen isäni piti loppuun asti kahden heistä hautaan saattoi...rakkaat olivat hänelle myös kaikki lastenlapset...sitten kun tuo aika tuli hänen kohdallaan että, ei sitten enää kotiin...niin raskas oli päätös meille lapsille. Pahalta silloin tuntui. Mutta, hyvin realistinen hän itse oli. Minullekin vain sanoi, että muistanko kuinka vaari kuoli... No, isäni menehtyi aika pian, sen jälkeen, kauan ei sairaalassa tarvinut olla...onneksi niin.
Voimia sinulle..nyt. Yritä levätä. Jos, vaan voit.
t.ent.tehtaantyttö
Paljon voimia sulle.
Omaa äitiä hoitelin 5 vuotta ja tiedän mitä se on.
Joskus kun ambulanssin soitin äidille ja sen olo koheni siinä odottaessa ei olisi halunut lähteä sairaalaan eikä ne väkisin vie.
Tuskaista kaikki tuollainen.
åiti aina halusi kun systeri tuli käymään että ollaan kaikki yhdessä joten vapaata en hänestä juurikaan saanut ja pahan tytön nimenkin sain aina välillä.
Äiti itse oli tuskainen kun yhtäkkiä oli kiinni toisessa, ihminen joka aina pärjäsi omillaan.
Ei se paljon auta mutta ajattele että meitä on tukenasi monta täällä koneitten takana.
...sulle ja muille, jotka ovat hengessä mukana.
Äiti on nyt käytetty suihkussa ja puettu. Verikoen ottajaa ei jostakin kumman syystä ole vielä tullut, vaikka yleensä tulee hyvissä ajoin.
Kun verikoe on otettu, soitan veljen tänne ja soitamme sitten yhdessä ambulanssin.
Olisihan se hyvä, jos jouluksi voisi tulla kotiin, mutta en tiedä päästävätkö ja uskallanko ottaa tänne. Jalat kun pettävät niin helposti. Toissa yönä hän kaatui ja oli pakko soittaa hätäkeskukseen. Ambulanssimiehet tulivat ja saivat hänet sänkyyn. Olisivat vieneet sairaalaan, mutta äiti ei tahtonut ja ei siellä sairaalassa yöllä olisi kuitenkaan tehty mitään.
Tarkoitus oli sitten viedä hänet eilen päivällä, mutta se ei sitten onnistunut.
Kiitos myötätunnosta.
En vaivaa teitä enää näillä mun jutuillani.
Tahdon jutella mukavimmista asioista tällä palstalla.
Kiittäen H
Hei heikku. Tästähän me keskusteltiinkin aiemmin.
Vai olet nyt sitten tässäkohtaa, enpä ihmettele jos podet unettomuutta.
Sinä joudut nyt ottamaan "järkevämmän" aikuisen osan, ja varmasti raastaa sielun sopukoita myöden!
Miksipä siirtäisit päätöstäsi tuosta tuonnemmaksi, eteen se kuitenkin tulee?
Et voi ajaa itseäsi loppuun näinkään, elämäsi on sinullakin.
Lähetän paljon lohduttavia ajatuksia ja jaksamista. (meirikki)