Kajaanin identiteetti?

virikkeitä saaneet kaikkeen toimintaan. Oli suuri virhe aikoinaan raittusintoilijoilta ajaa Kajaanin kaljatehtaat nurin.

"Kajaani oli paperiteollisuuspaikkakunta, kaupungilla on pitkä historia metsäteollisuuskaupunkina, entä jatkossa?"

Jos tarkkoja ollaan niin Kajaani on edelleen
metsäteollisuus paikkakunta. Myös varsinainen Kajaanin tulevaisuus tulee osaltaan kumpuamaan paitsi tästä osaamisesta niin myös muusta uudesta elinkeinoelämästä.

Mikä sinänsä on tärkeää, koska se antaa paikkakunnan nuorille mahdollisuuden sijoittua niin halutessaan kotikylän tanhuville töihin entistä monipuolisempiin tehtäviin.

"Iisalmen kaltainen kaupunki jossa toimii useita K-sektorin yrityksiä, mitään yhtä suurta tai vahvaa tekijää jonka varaan mielikuvat kaupungista voisivat rakentua ei varuskuntaa lukuun ottamatta enää ole, metsäteollisuudesta muistona enää UPM:n saha ja satunnaisia näyttelyitä museossa."

Iisalmessa on Olvi ja Genelec alansa johtavia brändejä molemmat. Ja jos jotain sieltä voi oppia, niin se on se kuinka tuotteistaa osaaminen niin selkeisiin kokonaisuuksiin, että niitä on helppoa tarjota, hankkia ja ostaa.

"Vahvuudet jatkossa, nälkämaalaisuus? Hyrynsalmelle tultaessa oli joskus tien varressa hauska suuri kyltti (taideteos?) "TILAA", pitäisikö tännekin hankkia sellainen?"

Kajaanilla on pieni mahdollisuus yrittää tuotteistaa Oulujärven matkailua ja jonkin verran erämatkailua. Sillä esim. germaaniselle tai gallialaiselle viherpiipertäjälle ikihonkain humina vaikkapa vain metsäautotiellä patikoituna on elämys. Mutta onko siihen kykyä, että tämä mahdollisuus tuotteistettaisiin sopiviksi paketeiksi matkailumarkkinoille on taas toinen kysymys. 10 litraa mustikoita itse poimittuna on jo sellainen elämys, että sitä tulevat poimijan naapurit varmasti hakemaan lisää.

"Loirikin meni asumaan Lappiin, kuten myös Kai "kuju" Hyttinen, miksi kukaan ei jää Kainuuseen? Euroviisuvoittokin meni lordin myötä Rovaniemelle ja Kekkostakaan ei enää ole. Kainuu tarvitsisi pari, kolme Tommi Tabermannia luomaan tänne rakkauden ja lämmön ilmapiiriä."

Popparit ovat juuri yksi niistä keinoista, joilla brändiä voidaan rakentaa. Itse asiassa ei tarvita kuin yksi poppari naistenlehdessä kertomaan experimentiaalisesta kokemuksestaan Kareliaanisessa ikihonkain Kajaanissa. Niin, kohta on jo toinen tavallinen tallaaja haluamassa samaa kokemusta.

Sellainen on elämän rytmi eteläisemmässä Euroopassa, Venäjällä ja Suomen rintamailla.

Ensin hieman erävaellusta, sitten kalastusta, marjanpoimintaa ja "luontohavaintoja". Ja tähän vähän vaihtelua vuodenaikojen mukaan.

Lopuksi perinteinen Kainuulainen ilta, jossa tarjotaan rönttösiä ja tanhutaan paikalliset hulahameet päällä kansantansseja. Ja päälle railakas rentoutumisilta uudessa ja rakennettavassa vesiparatiissa. Ja yöpyminen sen sviitissä on jotain sellaista, mitä ei mikään muu paikka maailmassa voi tarjota.

Mutta paketit pitää olla selvät. Niin kyllä ne turistit sitten saapuvat euro ja dollari tukut käsissä polttaen. Varsinkin, jos tälle matkailulle saadaan vielä jostain "pehmeän nallen" luontoystävä merkki.

Nimittäin viherpiiperöt haluavat maksaa paitsi siitä, että roskat läjitetään useailla jäteautoilla eri kasoihin,niin myös siitä, että he saavat ostaa luontoystävällisen lomakokemuksen.

Nyt vaan rahaa hakemaan Eu:lta! Mukaan kaupan alan ammattikorkeakoululaisia visionääreiksi ja tekniikan alan vastaavia jarrumiehiksi, sekä realistisiksi pessimisteiksi niin hyvä siitä tulee.