Kumpi on luotettavampi menetelmä homeitiötutkimuksessa laskeumamenetelmä pinnoilta vai ns. keräimellä (olikohan andersen-keräin ?) suoritettu. "Laskeumanenetelmässä" putsataan jokin pinta esim. pöytä ja rajataan alue. Annetaan pölyn laskeutua jonkin aikaa ( useita päiviä ) ja ilmeisesti teipillä siepataan näyte rajatulta aleelta. Keräimellä imetään huoneilmaa laitteen läpi n 10 min ja pöly (itiöt) kerätään kasvatusmaljaan.
Homeitiötutkimus
luotettavuus
7930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noita tutkimuksia pitäisi tehdä useampia eri aikoina,jotta muuttuvien tekijöiden aiheuttama virhe tuloksiin voitaisiin minimoida.Yksittäisillä tutkimuksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa.koska pitoisuudet muuttuvat monien muuttuvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta.Jos tutkimus antaa negatiivisen tuloksen sillä ei kuitenkaan voida poissulkea vaurion mahdollisuutta,myöskään positiivinen tulos ei anna täyttä varmuutta onko rakenteissa vaurioita.Myöskään voc ja mvoc dna testit ja mittaukset ovat luotettavuudeltaan todella heikkoja.Jos epäily mahdollisista vaurioista,kannattaisi kutsua kosteus ja homevauriotutkija paikalle,joka riskiarvioon perustuen ottaisi materiaalinäytteet rakenteista.
Edellistä kirjoitusta myötäillen olen sitä mieltä, että ilma-/laskeumapölynäytteitä ei juurikaan pitäisi ottaa. Tuloksista kun ei ole juuri mitään hyötyä: puhdasta tulosta ei saa tulkita niin, että tulos sulkee pois homevaurion mahdollisuuden. Positiivinen tulos ei toisaalta näytä, missä on korjattavaa eli ollaan edelleen alkutilanteessa.
Riittävä sisäilmamittaus on tehty, jos asukkaat oireilevat mikrobivaurioille tyypillisesti.
Suoraa prosaa saadaan ottamalla näytteet riskirakenteista. Älkää kuitenkaan antako repiä ja rikkoa rakenteita.
riskirakenteita??
ja asiantuntija tietää myös, mitkä ovat riskirakenteita. Käytä kokenutta ammattilaista, jolla on koulutusta sekä mikrobeista että rakentamisesta.
Menetelmiä on erilaisia. Sisäilmanäytteessä hyväksi menetelmäksi on koettu laskeumamenetelmä jossa pölyn annetaan laskeutua puhdistetulle pinnalle kahden viikon ajan. Tämän jälkeen näyte otetaan sivelynäytteenä pinnalta ja viljellään suoraan kasvatusmaljoille.
Andersen-keräimen heikkous on näytteenoton hetkellisyys.
Teippinäyte taasen perustuu pelkkään mikroskopointiin.
Lisätäänpä nyt vähän infoa mikrobinäytteenotosta yksittäisen esimerkin avulla:
Pyyhi pöydät keittiössä märällä tiskirätillä. Laita rätti puoleksi tunniksi tiskipöydälle. Poista rätti ja ota siitä pintasivelynäyte maljoille joista tutkitaan kosteusvauriomikrobit. Voit olla varma että näytetuloksen perusteella talosi on purkukunnossa. Vaikka näyte on siis otettu rosteripinnalta tiskipöydältä.
Näytteenotossa ratkaiseva asia on aina näytteen edustavuus ja tulkinta. Näyte on aina vain osa sisäilmatutkimusta eikä sen perusteella yksin voida ikinä tehdä mitään johtopäätöksiä rakennuksen kunnosta. Tarvitaan aina muita havaintoja, johtopäätökset tehdään monen tekijän yhteisvaikutuksen mukaan. Näytettä ei voi ikinä tulkita kukaan muu kuin näytteenottaja.
On syytä muistaa, että ilma- tai laskeumanäytteen "puhdas" tulos ei vapauta home-epäilystä. Korkeintaan tulos voi vahvistaa epäilyä, mutta kannattaako tälläisestä tutkimuksesta maksaa mitään. Ilma- ja laskeumamikrobinäytteen informaatioarvo on todella vähäinen. Kannattaa kysyä itseltään ennen tilaamista, mitä teen jos tulos ei viittaa homevaurioon (= ei vapauta eipäilystä)tai jos tulos vittaa homevaurioon (ei osoita, missä on korjattavaa ja mitä pitää tehdä).
Oli tulos niin tai näin, aina tarvitaan uusi, kallis tutkimus, jossa näytteet otetaan riskirakenteista (rikkomatta). Eli mitä hyötyä on ollut ilma-/laskeumanäytteestä ?!Pelkkää rahan menoa vain.
Samanlaista näennäistietoa saa tilamalla kotiinsa huuhaa koirat. Ja taas maksetaan kahteen kertaan.
Niin muuten, muistakaa aina pyytää ennen tilaamista malliraportti nähtäväksenne. Siinä pitää olla näytteiden tulosten lisäksi toimivat ohjeet ongelman poistamiseksi, ei siis pelkkä analyysitulos.