kuinka moni olisi valmis vaihtamaan oman sukunimensä partnerinsa nimeen?
Identiteetti?
Monami**
473220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
voisin kyllä!
Mua ei oo koskaan vielä naitu!
siis kukaan!
Kirkossakaan!
taisiis , öh , en oo menny koskaan naimisiin!
joku sellainen af tai da alkuinen vois kosasta mua?
Staatus ansaitaan iha ite...
Niinjaa kyl mää vaihtaisin sukunimeni muttaku kultani haluais mun sukunimen. Eihän me niitä voida vaihdella?
jos nimeksi sais da Vinci tai af Enehjelm...eiks ois statusta vai? ilmaista vielä!
Ah kuinka vaatimatonta!
Ei se nimi naista paranna vaan nainen ite
on Virtaset, Järviset, Mäkiset jne. Hienoja suomalaisia nimiä. :)
siinä vasta hieno ja suomalainen nimi!
se kumppani/partneri, mutta muuten vaihtaisin ;) Ei taida vielä suomessa olla mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa olevien ottaa yhteinen sukunimi. Todella törkeää, muka elämme tasa-arvoisessa maassa, pyh ja paskat sanon minä! Eiköhän tämä peräkylä (Suomi) voisi ottaa muutaman askeleen tulevaisuuteen ja seurata muiden maiden toimintaa. Samalla sallisin vähemmistöläisten avioliittojen siunaamisen kirkossa ja samanlaiset oikeudet lapsien hankkimiseen kuin heteroilla!
käyttää taiteilijanimenä mitä vaan nimeä, vaikka se olisi suojattu!!
Eli siitävaan käyttämään kultsin nimeä .
Kyllä sen aviopuolison sukunimen saamisella / käyttämään joutumisella on erittäin epätasa-arvoinen historia.
Tiedän kyllä, että joskus tasa-arvona pidetään sitä, että saa kaiken minkä muutkin.
Vaikka se olisi kurjuutta.
Pääsisi eroon vihatusta suvusta ja sen nimen aiheuttamasta painolastista. Sukunimeni on suomalaistamiskauden hihhuloinneissa tekaistu ja perustuu kansanperinteeseen, vaikka sitä ei sellaiseksi moni tunnistakaan.
Jos ottaisin pitkäaikaisimman kumppanini nimen, minulla olisi perinteikäs pohjalaisnimi. Jaakko Ilkan perua.
Mihinkä sinä siitä vihatusta suvustasi pääsisit.. tahtoisin tietää, koska sama tilanne, paitsi suku ei ole vielä vihattu
Miksi vaihtaisin?
Nimi on enne, nimi on historiallinen statussymboli joka kertoo sinusta kaiken. Kuka olet, mistä tulet ja usein myös minne olet menossa. En käännyt tieltä, en vaihda nimeä en kieltä. Mutta jos muutan pois täältä ja tilanne tulee päälle on toki varteenotettava vaihtoehto myös nimen vaihto, jos siihen liittyy avioehto.
vaikken mikään muslimi olekaan.
Bissettelyn uhallakin kerron, että mun entinen aviomies otti mun nimen ja jopa piti sen kun erottiin. Siitä on monta vuotta jo.
olla,että sukunimi pitää "palauttaa" erotessa!Kamala ajatus että eksä pitäis sukunimeni eronkin jälkeen,varsinkin kun se on harvinainen.
Sun ent.äijä piti varmaan sen syystä?Hieno nimi tai jotain?
Miksi kukaan haluaisi muuten pitää toisen sukunimen kun ei enää sukuun kuulu?
pitkä liitto, kaikki tuntee jo sillä nimellä ja kaikki asiakirjat, sähköpostiosoitteet ym ym, niin kyllä sen sillon ymmärtää, että ei jaksa enää vaihtaa nimeään.
Niin, miksi suurin osa yleensä ottaa sen toisen nimen? Me silloin aikanaan ajateltiin, että jos joskus on lapsi(a), olisi kiva, että kaikkien nimissä olisi jotain samaa (minä olisin hyväksynyt yhdistelmänimen kummalle meistä tahansa, mutta eksä ei tykännyt siitä ideasta). Niissä muslimiperheissähän joihin vähän viittasin, äidillä on aina eri nimi kuin muulla poppoolla - yleensä.
Musta oli kyllä tosi hienoa että se piti sen nimen silloin kun purettiin muut sopparit. Kun ei me kaveruutta kuopattu kumminkaan.
En todellakaan vaihtaisi, enkä odottaisi sitä myöskään toiselta. Ihminen ei muutu toiseksi sitoutuessaan.
Sukunimen vaihtaminen on jäänne ajoilta, jolloin naisesta tuli miehensä omaisuutta kaikin puolin. Oikein kauan sitten se merkitsi naiselle sukunimen saamista, ennen avioitumista he olivat vain isänsä tyttäriä ilman sukunimeä. Täysin romuttamolle joutava asia.
mutta mieti heteroparia, jotka hankkii lapsia. Sitä ollaan perhe, kaikilla sama sukunimi. Se on siinä se pointti mielestäni. Kyllä varmaan moni äiti haluaa, että on sama sukunimi kuin omalla lapsellaan. Sitä kasvetaan irti tyttären roolista, mennään eteenpäin ja ajatellaan ensin lasta ja unohdetaan kaikki "minähän en identiteetistäni luovu"-skitsoilu. Tai sitten lapsella on eri nimi kuin samassa perheessä asuvalla isällä, mikä taas on epäreilua miestä kohtaan. Sori nyt, mutta en ymmärrä miten lesbot onnistuu näkemään naisten sortamista kaikkialla. Se alkaa jo olla niin 70-lukua.
Jotkin asiat vain säilyttävät historiallisen painolastinsa. Sukunimen vaihtaminen tässä kulttuurissa juontaa juurensa omistussuhteeseen, eikä sitä taustaa voi noin vain pyyhkäistä pois.
Naisten sortamista on helppo onnistua näkemään kaikkialla, kun sitä kerran kaikkialla on. Asenteissa etenkin olisi varaa parantaa. En ymmärrä miten jotkut onnistuvat sulkemaan silmänsä.
todella "muuttaa toiseksi" niin eipä se identiteetti kovin hyvällä pohjalla tainnut olla alunperinkään...
huomiota naisten sortamiseen ja miehet miesten, mutta miehet yleensä on hiljaa siitä. Jo monta vuotta miehet on saaneet ottaa naisen sukunimen ja naisen ei tarvitse vaihtaa nimeään jos ei halua. Jos rakastaa miestään, kyllä sitä haluaa sen sukunimen ottaa. Aika kohtuutonta syyttää miestään siitä, että naisia on joskus sorrettu.
se nimen vaihtaminen liittyy rakkauteen? Itselleni rakkaus on kyllä kaikkea muuta kuin näitä ulkoisia rituaaleja.
perinne ottaa rakastamansa miehen sukunimi, en näe syytä olla tekemättä näin. Mutta ehkä siinä on enemmän sitä, että haluaa saman sukunimen kuin lapsillaan, kun ollaan perhe.
Kyllä ne miehetkin voisivat lopettaa sen skitsoilun omista nimistään ja yhä enemmän ottaa vaimonsa nimen, jos vaimon nimi sattuu olemaan kauniimpi tai harvinaisempi tms. Mutta se nyt on heteroiden ongelma. Miesten sukunimiasiat eivät taida olla tämän palstan aihepiiriin kuuluva juttu.
ei kai nämä perheasiat vieraita ole lesboillekaan. Omalla kohdallani ei tuossa lapsiasiassa merkitsisi nimi siinäkään mitään. Kun muru olisi lapsen biologinen äiti, kuten meillä asia menee, lapsella olisi murun nimi. Se ei vähentäisi pisaran vertaa rakkauttani ja kiintymystäni yhteistä lastamme ja perhettämme kohtaan. En siis vieläkään ymmärrä miten nimi voisi vaikuttaa rakkauteen tai suhteen laatuun. Mutta ei se mitään, pääasia kai, että jokaisella on mahdollisuus valita oman parhaansa mukaan.
vaikutakaan, mutta kun on tuo perinne. Meillä juhlitaan myös joulua, ihan vaan perinteen vuoks, vaikka ollaan täysin ateisteja. Ja kristinusko on ollut naisia alentava uskonto...
en vaihtaisi sukunimeäni. mielestäni se ei suhteeseen vaikuta millään lailla. sukunimi on minulle tärkeä ja haluan kunnioittaa sitä
miksikös ei..
Yhteinen sukunimi yhdistää pientäkin perhettä!
miksen haluaisi vaihtaa: Etunimeni kuultiin aina väärin ja lopulta vaihdoin sen, eli olen jo kerran joutunut tottumaan uuteen nimeen. Ja sukunimeni on todella harvinainen, alle 20 henkeä ja niistäkin useimmat iäkkäitä. Toisaalta olis ihanaa olla sama sukunimi kuin rakkaalla, mutta toisaalta... Meidän perheessä ei tule olemaan lapsia, joten tuskin kumpikaan vaihtaa, hänelläkin on vielä tosi harvinainen sukunimi.
olisin valmis vaihtamaan oman sukunimeni kumppanini sukunimeen.
liian rakas vaihdettavaksi, ja lisäksi aika harvinainen (tosin ei suojattu). ja aika erikoista, että tätä nimeä löytyy mm. ranskasta, virosta, ruotsista ja tästä maasta, vaikka ei mitään sukua. en myöskään antaisi tyttöystävälle sukunimeäni.
et antaisi, jos rekisteröisitte suhteenne?
että nimi on minulle iso osa omaa identiteettiä. ja tuntuu kuin luopuisin osasta itseäni, jos sen toiselle antaisin. niin rakas tämä nimi on minulle. :)
olisi lapsi, etkö voisi antaa sitä edes hänelle?
koska kyse on jälkeläisestä. tuli tuosta mieleen, kun synnyin, äitini ei suostunut, että minulle tulisi isäni sukunimi (eivät olleet avioliitossa)...
Rakastaisit nimeäsi enemmän kuin tyttöystävääsi? Aika narsissista.
ethän sinä siitä rakkaasta nimestä joutuisi itse luopumaan, vaikka se olisi kumppanillasikin. miksei rakastamalleen haluaisi antaa jotain itselleen rakasta?
Kyllä olisin valmis vaihtamaan sukunimen,niin myös tyttöystävänikin.Mulla on äääärettömän pitkä sukunimi,tulee tässä hieman hankaluuksia sovittaa meidän molempien nimet kotioveen.Heh,jos sen lyhentää niin postinkantaja tikahtuu nauruun.Se on aika vekkuli sukunimi:D
siis jos olisin vielä niin sekaisin rakastumisesta, että olisin vaihtamassa nimeäni, niin toivoisin, että ystäväni ymmärtäisivät minun olevan mielenhäiriössä ja vaatisivat lykkäämään "häitä" tai peruuttaisivat ne. syytä olisi.. ja silloin olisi ihan vääränlainen puolisko tarjolla, jos olisi saanut mut ajattelemaankaan tällaista.
jos lapsia olisi kuvioissa ja pitäisi asua pienen pienellä paikkakunnalla, voisin pitkin hampain lasten takia harkita asiaa..
muuten
siis ei ikinä!
voisin korkeintaan vaihtaa äitini tyttönimeen, ihan feministisistä syistä
ajatella feminismiä, jos voisi vaihtaa sukunimensä äitinsä entiseen nimeen muttei naisystävänsä nimeen.
Miksi ukkisi (=äitisi tyttönimi) sukunimi on parempi kuin isäsi? Miehen sukunimiä molemmat.
Kaksoisnimen tosin voisin ottaa.
Juup. Näin tein, otin vaimon nimen. Molemmilla suht erikoinen. Mietin kauan. Syyt: vaimon nimessä ei ääkkösiä, vaimolla äitin tyttönimi, ja jos ikinä meillä lapsia ni on sama nimi kumpi tahansa punkee sen lapsen ulos. Ja muutenki. Onhan se ny aika reteetä :) sitä paitsi oma ex-sukunimi tulee faijan suvusta ja se porukka on aika outoo ja suvaitsematonta...
jos ja kun suhteemme rekisteröidään joskus.