Aina välillä
näitä päiviä
kun joutuu
seisomaan
sirpaleet kädessään
ja tietää
näitä siruja
ei liimata
ei enää koskaan
Isoja asioita
pirstaleiksi hajonneina
avonaisissa käsissä
tekee kipeää
kuin haava sydämessä
mutta tuntuu
paljon
pahemmalta
Aina välillä
näitä päiviä
kun joutuu kurkkaamaan
syvemmälle sieluunsa
ja miettii
eikä ymmärrä itsekään
Uudistuminen on
kivuliasta sekin
tuntuu kasvukipuja
sielun suunnalla
Hyvinhän se meni
eilinenkin
mutta nyt
nyt haava vuotaa
minkälaisen arven jättää
En jaksaisi alkaa hoitamaan
itseäni enkä sinua
Jos vain voisit nyökätä
kun sanon "Anteeksi"
näitä päiviä
kun joutuu
seisomaan
sirpaleet kädessään
ja tietää
näitä siruja
ei liimata
ei enää koskaan
Isoja asioita
pirstaleiksi hajonneina
avonaisissa käsissä
tekee kipeää
kuin haava sydämessä
mutta tuntuu
paljon
pahemmalta
Aina välillä
näitä päiviä
kun joutuu kurkkaamaan
syvemmälle sieluunsa
ja miettii
eikä ymmärrä itsekään
Uudistuminen on
kivuliasta sekin
tuntuu kasvukipuja
sielun suunnalla
Hyvinhän se meni
eilinenkin
mutta nyt
nyt haava vuotaa
minkälaisen arven jättää
En jaksaisi alkaa hoitamaan
itseäni enkä sinua
Jos vain voisit nyökätä
kun sanon "Anteeksi"
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain yksi sana ' anteeksi ' ja sillä saisi niin
paljon hoidettua asiaa eteenpäin.
Löysin runostasi itseni, omia tunteitani taas
melko paljon Jadem. Koskettava runo.
jaoit tunnetilaani. Joskus sitä todella on siirroissaan ja ihmissuhteissaan kovin tökerö. Päänsärkyhän siitä seuraa, konkreettinen ja henkinen. Mutta ehkä voi silti oppia jotakin, toivon niin.
Tämä kosketti..." Aina välillä näitä päiviä
joutuu kurkkaamaan." Niimpä .
Tässä maistuu elämä, suloisensurullisena.
Kiitos Sinulle runostasi.
Näinhän se on, välillä. Joutuu itsetutkisteluun, mutta ei pahitteeksi sekään.
Pärjäilemistä tähän päivään sinulle!