Uskaltaakohan enää?

Mutta kun meitä on vain pari lukijaa...

Kävin koulua Joensuun kaupungin ns. maaseudulla silloin. 2-3km torilta. Se maaseutua silloin, vaikka kaupunki oli 10 minuutin bussimatkan päässä.

Aloitimme ensimmäisen luokan syyskuun 1. joka säilyi pitkään perinteenä.
Koulu oli sellainen kaksiluokkainen. Molempiin piti järjestäytyä parijonoon, tytöt ja pojat eri jonoihin kummatkin.
Välitunti soitettiin loppuvaksi lehmänkellolla.

Tämä saattaa naurattaa nuorempia, mutta silloin oli vuosi 1962. Suomessa elettiin agraarikulttuurissa silloin muuallakin.

Tavatkin olivat toisenlaisia. Opettajalle ei silloin juuri sukupuolielintä haistateltu.
Kerran jouduin nurkkaan, kun kysyin onko opettajalla miestä.
Ei ollut, hän oli sodassa kaatunut.

tarina jatkuu...

hande kirjoitti:

Kävin koulua Joensuun kaupungin ns. maaseudulla silloin. 2-3km torilta. Se maaseutua silloin, vaikka kaupunki oli 10 minuutin bussimatkan päässä.

Aloitimme ensimmäisen luokan syyskuun 1. joka säilyi pitkään perinteenä.
Koulu oli sellainen kaksiluokkainen. Molempiin piti järjestäytyä parijonoon, tytöt ja pojat eri jonoihin kummatkin.
Välitunti soitettiin loppuvaksi lehmänkellolla.

Tämä saattaa naurattaa nuorempia, mutta silloin oli vuosi 1962. Suomessa elettiin agraarikulttuurissa silloin muuallakin.

Tavatkin olivat toisenlaisia. Opettajalle ei silloin juuri sukupuolielintä haistateltu.
Kerran jouduin nurkkaan, kun kysyin onko opettajalla miestä.
Ei ollut, hän oli sodassa kaatunut.

tarina jatkuu...

Kaksikin kertaa koululla juttelemassa opettajani Eira Lapin luona.
Mikä on tämä omituinen poika?

Hän osaa sujuvasti lukea, laskea ja kirjoittaa. Mutta on ylettömän kiinnostunut tytöistä, ja puhuu sellaisia juttuja, jotka eivät oikein ikäiselleen sovi. Rumia ei, toki, totesi opettaja äidilleni, mutta kiusallisia vastata 7- vuotiaille.

Kunnes koitti se henkinen romahdukseni, niin sitä kutsun.

tarina jatkuu...

hande kirjoitti:

Kaksikin kertaa koululla juttelemassa opettajani Eira Lapin luona.
Mikä on tämä omituinen poika?

Hän osaa sujuvasti lukea, laskea ja kirjoittaa. Mutta on ylettömän kiinnostunut tytöistä, ja puhuu sellaisia juttuja, jotka eivät oikein ikäiselleen sovi. Rumia ei, toki, totesi opettaja äidilleni, mutta kiusallisia vastata 7- vuotiaille.

Kunnes koitti se henkinen romahdukseni, niin sitä kutsun.

tarina jatkuu...

Oli jo silloin, kai Cygneuksen ajoista (vai mikäseoli), tapana tehdä syysretki lähiseudulle.
Eihän ne pienen koululaisen jalat pitkälle kantaneet, muuta ainakin silloin pari kilometriä suuntaansa kyllä käveltiin.

Opettaja sanoi,että yhdeksältä koululle. Ainakin se jäi mieleeni nykiessäni Iljalan Merviä, erityisen paksuista leteistä.

Niin lähdettiin valmistautumaan kotiin. Reppua täyttämään.

Se oli jännittävä ilta. Ensimmäinen kouluretki.
Äiti laittoi jo eväät illalla.
Eihän ne kummoisia olleet.
Äiti laittoi maitoa pulloon, keitti yhden kananmunan, ja laittoi leipien väliin jotain makkaraa.
Laittoi ne kylmäkömeroon, koska jääkaappia ei silloin ainakaan meillä ollut.

Koko yön pyörin levottomana, näin untakin siitä retkestä.

tarina jatkuu...

hande kirjoitti:

Kaksikin kertaa koululla juttelemassa opettajani Eira Lapin luona.
Mikä on tämä omituinen poika?

Hän osaa sujuvasti lukea, laskea ja kirjoittaa. Mutta on ylettömän kiinnostunut tytöistä, ja puhuu sellaisia juttuja, jotka eivät oikein ikäiselleen sovi. Rumia ei, toki, totesi opettaja äidilleni, mutta kiusallisia vastata 7- vuotiaille.

Kunnes koitti se henkinen romahdukseni, niin sitä kutsun.

tarina jatkuu...

että opettajas haluaa nimensä kerta toisen jälkeen tänne?
Jollekin keskukstelupalstalle?
Pientä rajaa mies, elä sotke sivullisia muisteloihisi

Minulla on näitä mereen liittyviä ystäviä, kuten gininen-merikin. Josta ei tosin ole paljon kuulunut...

hande kirjoitti:

Minulla on näitä mereen liittyviä ystäviä, kuten gininen-merikin. Josta ei tosin ole paljon kuulunut...

hyväkin jos giniseen liittyvät unohtaa. Meriläinen kun kulkee ihan raanaveden ja aina välillä aidon lähdeveden voimalla.