Kuinka kauan teillä on kestänyt huostaanotosta johtunut vihantunne? Vai olenko kenties ainoa?
Lapsen kotiutumisesta on jo yli vuosi ja vieläkin tulee mieleen lähes päivittäin tuo kokemamme vääryys. Lähes päivittäin löydän itseni ajattelemasta ja murehtimasta sitä, kuinka lapsi loppujen lopuksi on kaiken kokenut. Samoin harmittelen sitä miten huosta ja kauhea perhekotikokemus vaikuttaa lapseen sitten myöhemmin. Katkeruus ja kauna perhekotia kohtaan ei varmasti lopu ikinä... Olenko jotenkin kummallinen kun koen näin. Onnellista on tietysti se, että lapsi ei enää ole lastensuojelun hampaissa mutta tämä on viha on aika kuluttavaa.
Lapsen kotiutumisesta on jo yli vuosi ja vieläkin tulee mieleen lähes päivittäin tuo kokemamme vääryys. Lähes päivittäin löydän itseni ajattelemasta ja murehtimasta sitä, kuinka lapsi loppujen lopuksi on kaiken kokenut. Samoin harmittelen sitä miten huosta ja kauhea perhekotikokemus vaikuttaa lapseen sitten myöhemmin. Katkeruus ja kauna perhekotia kohtaan ei varmasti lopu ikinä... Olenko jotenkin kummallinen kun koen näin. Onnellista on tietysti se, että lapsi ei enää ole lastensuojelun hampaissa mutta tämä on viha on aika kuluttavaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
pitää lapset viedä pois, mieluummin heti lapsen synnyttyä, ettei ehdi kiintyä vanhempiinsa. Vain siten saadaan järkeviä yksilöitä.
kaikki reagoimatta tuohon MaKaajan viestiin. Itse en jaksa vastata noin idioottimaisiin viesteihin enää... Aikani provosoiduin, mutta nyt se on oikeasti loppu. Noilla viesteillähän ei ole kuin tarkoitus ärsyttää ihmiset. T: ketjun aloittaja
ps. tosiaan, olen täynnä vihaa tuon huostaanoton takia... en ollut sitä silloin lapsen syntyessä ;)
liene aivan oikeutetut tunteet aiheettoman huostaanoton tai kauhean sijoituskokemuksen jälkeen, sekä vanhemmalle että lapselle. En viitsinyt edes yrittää tuota ensimmäisenä vastannutta oikaista tai yrittää saada tajuamaan näitä tunteita. Mitähän hän tuumaisi, jos oma lapsensa huostattaisiin rikoksen uhriksi jouduttuaan ja sitten vielä joutuisi perhekotiin, jossa kohdeltaisiin kuin eläintä. Tuskinpa olisi enää samaa mieltä. Meilläkin on lapsi päässyt jo helvetistään pois, mutta omani jatkuu, eli aivan samat kaunan ja vihan tunteet on täälläkin. Sijoitus oli lyhyt, mutta sitäkin kauheampi. Tekisi mieli letkauttaa tähän tuolle MaKaajalle, että kotiutumista nopeutti sosiaalityöntekijöiden lausunnot ettei kodin olosuhteissa ole mitään syytä huostaanottoon. Oman lapsen kokema vääryys ja kaltoinkohtelu on jokaiselle vanhemmalle järkyttävä paikka. Kuluttavaa tämä tosiaan on, usein tulee kelattua kaikki tapahtumat alusta loppuun. Usein olen myös ajatellut, että täällä palstalla tulee seikkailtua aika paljon, ja tämäkin vie aikaa, mutta ei kai näiden asioiden vatvominen voi loppua aivan kuin seinään vaikka lapsi onkin jo kotona.
Lapsen huosta purettiin puoli v sitten, se kesti 2 vuotta, sitä "odotettiin" 2 vuotta (asui kotona ja odoteltiin sij.paikkaa 2v).
Olen kitkerä koko vääryydestä ja väärästä päätöksestä. Lapsi ei saanut terapiaa ollenkaan, (mitä hänelle alunperin olin hakenut). Häneltä on mennyt luottamus totaalisesti auttajatahoon ja nyt olen yksin vastaamassa hänen pahasta olosta. Vetää vakavaksi kun tulee päivittäin tilanteita, joihin olisi oikealla hoidolla saatu apua ajat sitten ja on tullut paljon ylimääräistä korjaamista (omahoitaja oli kova autoritäärinen p....pää, joten miehenmalli meni persiilleen). Nyt minun pitää NEUVOA esim että kun kielletään pikkusiskoa, tuo kielto pitää perustella ja mielellään esittää asia nätisti - asia, mihin hän olisi kotona kasvanut automaattisesti.
Hyvää on se, että lapsi luottaa minuun ja ymmärtää minun perusteluni.
Mutta kitkeryys on oikein tuttua!
unohtamaan painajaisissani ja vihassani. Vihaan heitä ja olen katkera. Haluasin heidän kokevat laitoksensa lopetuksen ja sen sossun kokevat uransa lopun.
Tämä nykyinen sijoituspaikka ei ole ihan niin paha, vihaa en pitkäaikaisesti tunne enää, huostanpurkuun on aikaa enää 10,5kk; aion nimittäin vaatia sen heti, kun mahdollista. Lisäksi tulee oikeudenkäynti, jolla voisin ehkä nopeuttaa purkua.
kuluttavaa, mutta toisaalta eteenpäin vievä voima. Itse koin, että nimenomaan vihantunne piti kasassa kun vein lapsen asioita eteenpäin aina oikeuteen asti. Oikeussalissa se viha pitää unohtaa tai ainakin peittää, mutta siihen asti se antaa voimaa. Ihan luonnollinen tunne, silloin kun omaa lasta kohtaan on rikottu lakia. Lapsi jos kuka on viaton!
sijareita ja sossujakohtaan.Lapseni oli ensin kelvottomassa paikassa 4v,vaikka kuinka valitin ei otettu todesta.Sijarin kanssa vihasimme toisiamme niin paljon kun vihata voi.Siinä sitä jaettua vanhemmuutta jota sossu huutelee.Eukko haukkui joka päivä minua että kuulun loppuelämäksi vankilaan tai mielisairaalaan.Nosti aiheettoman ins,epäilyn kun tiesin minun hakevan huostan purkua.Tutkimuksissa meni 2v, ja akka sai pitää tuon ajan lasta,se,se,tarkoitus olikin.Lääkärin mukaan aiheeton epäilt.Ei pyytänyt sossu eikä sijari anteeksi vaikka kumpikin valheeksi tiesivät alusta lähtien.Vihaamaan opin ja sen ettei kehenkään voi luottaa.Lapsi siirrettiin sossun kaverille toiselle sossulle.Sesiitä luottamuksesta.Sossujohtaja myönsi ettei huostaan ole syytä asiasajajalleni,muttei huostaa peruttu.Kiero sossujen ja sijareiden yhteislaki.Missä perheen yhdistäminen senhän pitäisi mahdollisimman pian toteutua,muttatodellisuudessa siitä ei edes puhuta.Näen punaista jos kuulen sanan sossu tai sijari yhtä kieroa porukkaa kaiki.
viha on perhekotia kohtaan. Sossu sentään näki tilanteen ja lopulta jopa perhekodin kieroilun. Tuntuu että pää leviää, kun miettii millaista bisnestä perhekoti voi tehdä viattomilla lapsilla. Pistää todella vihaksi ajatella kaikkia kauheuksia, mitä omakin lapsi joutui kokemaan. Hän sentään sai äänensä kuuluviin ja häntä uskottiin, kuinkahan lienee niiden kehitysvammaisten ressukoidne, joita tuo perhekoti alkoi sitten sijoittamaan kun ei tullut toimeen ns. tavis-lasten kanssa (lue lapset vanhempineen eivät alistuneet perhekodin järkyttävään mielivaltaan ja lasten kaltoinkohteluun). Puistattaa pelkkä ajatuskin, että ns. lastensuojelua tehdään vain rahankiilto silmissä kaikista heikoimpien kustannuksella.
mutta itse ruokin vielä vihaani käymällä aika ajoin katsomassa erään ammatillisen perhekodin nettisivuja. Oksettaa ja v...ttaa millaista soopaa kehtaavat suoltaa toiminnastaan ja periaatteistaan. Niin suurta valhetta on heidän laatukäsikirjansa, että ei onnistu moinen ku..tus muussa kuin lastensuojelubisneksessä, teollisuuslaitoksista menee ovet kiinni ja sertifikaatit seinältä jos vastaavia valheita paljastuu. Vihaan kyseistä perhekotia ja sitä, mitä se teki lapselleni... hänellä jatkuu terapia vielä vuosia.
Meiltä on 4vuoden yhteis elo jäänyt kokematta ja jää yhä.... sukulaisiin yhteys lapsilla hajonneet.. lapset ovat minulle suoraan sanoneet että ovat vieraantuneet minusta ja etteivät ole enään samallaisia kuin ennen huostaanottoa olivat... surullista mutta totta... Ja kaikki tämä tuska ja kärsimys...sen takia kun sossut huostaanottivat lapseni laittomasti ja sossut antoivat lähes 3v lasten kärsiä kamalassa sijaisperheessä...kunnes heidät siirrettiin perhekotiin jossa ovat vuoden olleet..tosin vanhin poika täytti 18v ja pääsi lähtemään pois...
eikä lopu milloinkaan,lapsella samat tunteet.
luovutin kaiken vihan ja katkeruuden Jumalalle. Lapseni on joutunut kamppailemaan enemmän, vuosia on mennyt. Totuus kuitenkin on että hänhän siellä vankina onkin enkä minä. miksi siis kantaisin mitään kaunaa tai katkeruutta, ketä kohtaan, ei minulle mitään ole tehty, lapseltani on riistetty koti ja äiti hänen puolesta taistelen saadakseni hänelle asiallista hoitoa huostapelleilyjen tilalle... kärsivällisyyttä!
huostanpurkuun on pyrittävä. Peruste: sijaishuolto ei ole sovittu pysyväksi, vaan tulee lain mukaan lopetaaa mahdollisimman pian.
hirveästä vankilastaan.
Ensimmäinen vuosi meni täydellisesti lapsen tukemiseen ja hänen toipumiseensa, sekä oikean kuntoutuksen järjestämiseen hänelle.
Toinen vuosi oli varmaan itselläni toipumisaikaa ja lapsen puolesta tunnetun vihan työstämistä itsestä pois. Viha väistyy vähitellen, koska sen on väistyttävä, ei muuten voi jatkaa elämäänsä eteenpäin edes suurin piirtein tasapainoisena. Ja lapsen takia on negatiiviset tunteet pystyttävä joko poistamaan tai työnnettävä taka-alalle.
Mutta vieläkin kiukku nousee kun kuulee/näkee/lukee törkeistä laittomuuksista, mitä lastensuojelun nimissä lapsille tehdään. Koska itse on todeksi nähnyt, mitä pahimmillaan voi tapahtua, ei tarvitse tippaakaan epäillä toisten kertomuksia.
palelee ja liikkuu ilman käsineitä, päähinettä ja kaulaliinaa.
Lapsi ei uskalla vaatia uusia, kun on hukannut entiset.