Kuntien

Sitähän se on: sotaa valtioiden välillä, sotaa perheiden jäsenten välillä, sotaa kansakuntien sisällä, sotaa naapureiden kesken.

Mutta toivoakin on sillä suurin osa ihmisistä saa hetkittäin olla rauhassa edes pieniä hetkiä, vaikka turhuuden markkinoiden vauhti vaatiikin koko ajan yhä kiivaampaa poljetaa, ettei elämän oravanpyörä karkaisi alta.

Niitä keitä ei materia ja sen haaliminen kiinnosta kutsutaan omituisiksi. Niitä ketkä materiaa vihaavat kutsutaan hulluiksi. Ja niitä, jotka sanovat sanankin materiaa vastaan vihataan silmittömästi kaikin keinoin.

Ole samanlainen ja osta itsellesi samat tuotteet kuin muilla on, näillä osoitat kuulumisesi joukkoon ja millainen on sielusi "järkivalinta". Se on päivän sana.

Taistelurintamat materialistisessa kamppailussa ovat satunnaiset. Ja mahdollisuus materiaan ei perustu oikeudenmukaisuuteen, vaan sattumaan.
Armoa on, jos erimielinen saa olla mukana.
Koska materia itsessään on vain illuusionäärinen kuvajainen todellisesta vapaudesta. Kaukainen varjokuva kaiken olevaisen tarkoituksesta. Hetken riemu ja siitä seuraava ikuinen harmi.


Marx vainaa oli aikanaan väärässä, epäoikeudenmukaisuus ei johdu omistussuhteista. Vääryys syntyy omistamisen tuskasta ja materian turhasta tavoittelusta. Väärässä oli myös Budha, joka totesi, että onni syntyy siitä, ettei materiaa ole. Koska ei materian puute synnytä onnea, vaan se synnyttää, että ettei hukkaa elämäänsä ja aikaansa materian turhaan tavoitteluun.

Valmistautukaamme siis sotaan, jos aiomme säilyttää rauhamme.