Miksi ihminen lupautuu kummiksi jossei halua koskaan nähdä edes kummilastaan :(?
onko se jotenkin hienoa tuollaiselle 20vuotiaalle että "heiii,mä oon kummi!" vaikka kummius tarkoittaa käytännössä sitä että lapselle ostetaan pakolliset lahjat ja lähetetään onnittelukortit muttei koskaan tulla tätä lasta katsomaan vaikka välimatkaa on "huimat" 5km :(
olen pyytänyt tätä kyseistä kummia kylään mutta eipä tunnu paljoa kiinnostavan.Harmittaa todella.Ja sitten äidin tehtävä on ilmeisesti kuunnella tämän ihmisen miesongelmia.
Voiko kummiuden jotenkin purkaa vai odotellaanko että kummi kasvaa aikuiseksi ja alkaa kiinnostua kummilapsestaan?!
Kuitenkin tämä kyseinen henkilä on sanonut ettei halua olla kummi joka muistaa vain lahjoilla tai korteilla muttei ole muuten läsnä.
Mitäs tämä sitten on :(?!
Kummi ei pidä yhteyttä :(
13
2630
Vastaukset
- Sillä on väliä
Paljonkas lapsella on ikää?
- murehdit..
anna hänen kypsytellä kummius asiaa..ehkä hän ei osaa ajatella asioita lapsen kannalta..meillä myös kummi,joka ei halua nähdä lasta(perhetilanteet muuttuivat hänellä)tuli akka taloon,joka pitää tossun alla.muutaman kerran on salaa käynyt,mutta ei lapsemme asiaa niin pahan pidä(yleensä vain me aikuiset)voithan itse halutessasi mennä kummille kylään jos matkakin noin lyhyt on,ja aina voi soittaa ja lähetellä postia..lienee viisasta nyt sanoa kummille tuntemuksesi,ennen kuin teet tilanteen päässäsi pahaksi
- Milka
Vanha koulukaveri innostui, kun tapasimme
vuosien jälkeen ja minä työnsin vauvaani vaunuissa. Hän halusi järjestää ristiäiset vauvalleni ja sanoi halunneensa aina kummiksi.
Hänestä olikin suuri apu ristiäisissä - tosin hän halusi tarjota hyvin erikoisia ja hyvin kalliita ruokalajeja - minä maksoin kaiken mieheni kanssa, hän saneli ohjeet.
Sylikummi hänestä tuli. Sitten hän tuntui
kyllästyvän - uutuudenviehätys karisi.
Hän jaksoi olla kummina 4kk, jona aikana osti lapselle yhden kuvakirjan - kummilusikasta hän
kysyi, pitääkö hänen tosiaan ostaa sellainen,
se on muka niin kalliskin.
Ei ostanut kummilusikkaa,
tuttu hopeaseppä toi vauvalle sellaisen, kun lapsi oli jo vuoden.
Kummisetä 26v siis kyllästyi ja sanoi,ettei
halua olla tekemisissä kanssani, ennenkuin eroan
miehestäni ja lapsen isästä, jonka käytös häiritsi häntä.
Sitä ennen kyläillessäni kummisedän luona -
hänellä oli syntymäpäivä -
hän esitteli kirjakokoelmaansa: väitti
keräävänsä arvokasta kirjasarjaa muka kummilapselleen!?
Olin hiljaa, vaikka tiesin, ettei hän osta tai
kerää yhtään mitään ainoalle kummilapselleen:
kirjat oli ostanut hänelle hänen isänsä -
ei hän itse. - Oletko tahdoton?
Milka kirjoitti:
Vanha koulukaveri innostui, kun tapasimme
vuosien jälkeen ja minä työnsin vauvaani vaunuissa. Hän halusi järjestää ristiäiset vauvalleni ja sanoi halunneensa aina kummiksi.
Hänestä olikin suuri apu ristiäisissä - tosin hän halusi tarjota hyvin erikoisia ja hyvin kalliita ruokalajeja - minä maksoin kaiken mieheni kanssa, hän saneli ohjeet.
Sylikummi hänestä tuli. Sitten hän tuntui
kyllästyvän - uutuudenviehätys karisi.
Hän jaksoi olla kummina 4kk, jona aikana osti lapselle yhden kuvakirjan - kummilusikasta hän
kysyi, pitääkö hänen tosiaan ostaa sellainen,
se on muka niin kalliskin.
Ei ostanut kummilusikkaa,
tuttu hopeaseppä toi vauvalle sellaisen, kun lapsi oli jo vuoden.
Kummisetä 26v siis kyllästyi ja sanoi,ettei
halua olla tekemisissä kanssani, ennenkuin eroan
miehestäni ja lapsen isästä, jonka käytös häiritsi häntä.
Sitä ennen kyläillessäni kummisedän luona -
hänellä oli syntymäpäivä -
hän esitteli kirjakokoelmaansa: väitti
keräävänsä arvokasta kirjasarjaa muka kummilapselleen!?
Olin hiljaa, vaikka tiesin, ettei hän osta tai
kerää yhtään mitään ainoalle kummilapselleen:
kirjat oli ostanut hänelle hänen isänsä -
ei hän itse.Jos tyyppi olisi ehdottanut adoptiota, niin olisitteko suostuneet? Kyllä on ihan omaa tyhmyyttä, jos on noin vietävissä!
- Milka
Oletko tahdoton? kirjoitti:
Jos tyyppi olisi ehdottanut adoptiota, niin olisitteko suostuneet? Kyllä on ihan omaa tyhmyyttä, jos on noin vietävissä!
Pientä rajaa!
Olet menettänyt suhteellisuudentajusi:
kummilusikan ostosta kieltäytyminen ja
itsekäs käytös, sekä lapsen äitiin ihastuminen
on vain kummin tökeröä käytöstä -
ei lapsen vanhempien "syy",
eikä todellakaan verrattavissa adoptoitavaksi
antamiselle...
Huh mitä juttua!...
- Anniko
Meillä on kolme lasta, ja kaikilla hyvin erilaiset kummit.
Vanhimmalla lapsella on kummeina ihana sukulaispariskunta. He eivät ole pelkästään kummeja, vaan myös hyviä ystäviä joiden kanssa yhteyttä pidetään puolin ja toisin. Kummit muistavat tytärtä myös muilla tavoin kuin lahjoin, mikä on pelkästään positiivinen asia.
Keskimmäisellä on kummeina myös sukulaispariskunta sekä lisäksi siskoni. Pariskunta on eronnut, siinä yhteydessä katosi toinen kummitäti. Eron jälkeen kummisetä on pitänyt yhteyttä kummilapseensa paremmin kuin ennen, siskoni kanssa olemme yhteydessä puolin ja toisin jatkuvasti.
Nuorimmalla lapsella on kummeina ystäväpariskunta sekä lisäksi yksi sukulaistyttö. Pariskunnan kanssa pidetään yhteyttä puolin ja toisin koko ajan, ja ottavat kummilasta yökylään yms. Sukulaistyttö asuu 2 km päässä, mutta yhtään ylimääräistä kyläilykäyntiä ei ole, merkkipäivät ja joulut hän muistaa, mutta koskaan ei ole aikaa jäädä kylään. Yhteydenpito on hänen kanssaan täysin yksipuolista.
Itse olemme kummeja yhdelle lapselle. Välimatkasta johtuen näemme vain pari kertaa vuodessa, muuten soittelen ja kyselen kuulumisia. Ja tietysti muistetaan synttärit, nimpparit, joulut, joskus muutenkin.
Meillä on tapana ostaa kummeille pienet lahjat lapsilta, ja ne on todellakin pienet, alle 10e paketit. Samoin matkoilta on tuotu pieniä tuliaisia. Lähes kaikki kummit ovat myös hyviä ystäviä meille aikuisille.
Itseäni näissä asioissa harmittaa pari juttua. Ensinnäkin se, että erotilanteessa kummisuhde katkeaa. Toiseksi tämä paljon puhuttu asia kun kummi tuo vain lahjat, ei muuta. Mieluummin valitsisin vaihtoehdon viettäisi aikaa kummilapsensa kanssa. Aikaa olisi, työtön, lapseton yksineläjä. Kolmanneksi se, että meille ei ole koskaan tullut kiitosta kummilapseltamme lahjoista.
Meitä on monenlaisia ihmisiä, mutta tässäkin asiassa pitäisi aina ajatella sitä lasta. Meillä ainakin kummit ovat tärkeitä lapsille, ja toivoisin että me kaikki kummit muistaisimme tämän. - aatsi3
En rupee koskaan enää kummiksi. Kummilapseni on kiinnostunut minusta vain rahoittajana ja lahjojen tuojana - mikään muu yhdessäolo /juttelu ei kiinnosta, vaan aina palataan tähän teemaan: anna rahaa, lahjoja, osta sitä tätä. Ärsyttää, että äiskät eivät opeta pennullensa mitään tapoja: lasten kerjäämäämistä pidetään ihan normaalina ja muksulla on ikääkin jo 7 v. Itse lahjoitan rahaa mielummin hyväntekeväisyyteen tai johonkin kestolahjaan. Kaikkinaisen humpuukkikrääsän osto ällöttää, kun kräsää jää kertakäytön jälkeen nurkkiin lojumaan. Ei tosiaan ikinä enää kummiksi - mielummin jotain muuta aitoa yhdessäoloa ja tekemista lasten kanssa. En ole lahjakone. En nykyisin enää edes vastaa kummilaposeni soittoihin, kun soitot tulevat vain syttäreiden ja joulun aikoihin = pahempia kuin puhelinmyyjät.
- samettipupu
Valituksessasi pisti silmään kaksi asiaa:
Miksi pelkäät, kun lapsi kerjää? Sinä olet
johtavassa asemassa suhteessa lapseen,
lapsen kuuluu olla alisteinen, ei sinun
kuulu tehdä aina kaikkea mitä lapsi käskee!
Sinähän pelkäät kummilastasi.
Määrää tahti, kun (tai jos???) tapaatte.
Ilmoitat, että tulit lapsen luo pelaamaan Monopolia / urheiluhallille riehumaan /
slalom-mäkeen / uimaan tms.,
ja teet heti kättelyssä, ettei sinulla ole rahaa
mihinkään ostoksiin eikä muutenkaan.
Toinen hmmm... kiinnostava kohta oli se, että
lapsen rahankerjääminen on ÄIDIN SYYTÄ!!!
Oletko aivan varma, että äiti hyväksyy
sellaisen käytöksen, että kerjätään rahaa
tutuilta?
Minä olen aina kieltänyt lastani kerjäämästä
muilta kuin minulta itseltäni, mutta
juuri tavaratalossa hän kerjäsi makeisesittelijältä lisää maistiaisia.
Häpesin silmät päästäni ja talutin hänet pois -
jos sinä olisit ollut esittelijä, olisit
tietenkin kelannut heti :
"Ahaa!!! Taas on äiti käskenyt tulla minulta kerjäämään!"
- Yksi vain
Kummin tehtävä on rukoilla lapsesi puolesta ja edistää hänen kristillistä kasvatustaan siinä vaiheessa kun se on tarpeen (käytännössä kouluikäisillä). Siis virallisesti.
Tottakai odotat että kummi kasvaa aikuiseksi ja kiinnostuu kummilapsestaan. Lapsesi saattaa tarvita kummiaan eniten siinä 13-18 -vuotiaana, jolloin tuo kummi on aivan sopivassa iässä keskusteluavuksi. - KUMMIT...
EI OO MINUNKAAN KUMMIT YHTEYTTÄ PITÄNEET EIVÄTKÄ LAHJOJA OSTELLEET!JA IKÄÄKIN MINULLA KUITENKIN ON JO KOHTA 20
- *harkinta
Kummeiksi valitaan yleensä ihmiset, joille voidaan myös luottaa lasten kasvatus jos itselle käy jotain. Kummien täytyy olla siis ehdottoman luottettavia ja vanhempien hyvin tuntemia.
Joten päävastuu tässäkin on vanhemmilla, kuten aina. Jos ottaa kovin nuoren menevän naisen kummiksi, tietää kyllä mitä saa.
Saattaahan olla että kummiuteen myös kasvaa. Itse en ottaisi moista riskiä... - hän ei kehdannut
kieltäytyä kummin tehtävästä. kaikilla ei ole siihen pokkaa - kuten minulla. sellaisesta tilanteesta saattaa syntyä kamala riita ja välit voivat mennä poikki (minua uhattiin tällaisella, ei lapsen vanhemmat, vaan viesti tuli heiltä muun sukulaisen kautta).
- sanoa sen, että
arvaa tapaanko lasta? en. pakolliset lahjat lähetän, en muuta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617820- 1334504
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323757- 213118
- 232662
- 282586
- 502296
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322059