Liekö sattumaa, että sinut tapasin,
kohtalon tuntemattomalla tiellä.
Otit minut ja minä sinut,
ihastumisen ja haaveiden satamassa,
avosylin vastaan.
Rantaa pitkin kuljetaan,
jään ja lumen maassa,
auringon kimallus hangella,
käsi käteen liittyen.
Sinun on hyvä olla niin minunkin.
Luottamuksen laiva jäitä rikkoo,
katoaa horisonttiin,
salaisuutemme sinetöi.
Lumihiutaleet laskeutuu,
hiuksiin tarraa,
poskiin sulaa,
suutelee huulemme.
Hahmo katoaa lumisateeseen.
kahdet jalanjäljet kertoo sen,
unelma ja todellisuus,
yhtämatkaa kulkeneen.
Vain me tiedämme sen,
sinä ja minä,
ja todellisuus.
kohtalon tuntemattomalla tiellä.
Otit minut ja minä sinut,
ihastumisen ja haaveiden satamassa,
avosylin vastaan.
Rantaa pitkin kuljetaan,
jään ja lumen maassa,
auringon kimallus hangella,
käsi käteen liittyen.
Sinun on hyvä olla niin minunkin.
Luottamuksen laiva jäitä rikkoo,
katoaa horisonttiin,
salaisuutemme sinetöi.
Lumihiutaleet laskeutuu,
hiuksiin tarraa,
poskiin sulaa,
suutelee huulemme.
Hahmo katoaa lumisateeseen.
kahdet jalanjäljet kertoo sen,
unelma ja todellisuus,
yhtämatkaa kulkeneen.
Vain me tiedämme sen,
sinä ja minä,
ja todellisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aiavn ihana runo Sinulta tämäkin taas.
Jokaisessa tuomassasi runossa on lämmin,
kahdenkeskinen henki. Joko intohimoinen niin kuin
eilen, tai sitten niin kuin tämä - pehmeä ja
käsinkosketeltavan suloinen tunnelma.
Lumihiutaleiden laskeutuminen, jonka kuvaat tässä
runossasi - se on erityismaininnan arvoinen.
Niihin lauseisiin sulaa lukijakin.
Kiitos.
Se on joulun taianomainen tunnelma, mikä ihmismieltä virvoittaa. On aika paljastaa kortit rakkaudelle ja hetkisten intohomojen tulille. Vapauttaa omia tuntojaan, puhtaana vastaanottamaan uutta vuotta. Mitä ihanaa se tuokaan meille tullessaan :)
Lämmin kiitos jälleen. :)