Onko joistakin

muissakin ihmissuhteissa, niin myös hoitolasten kanssa, kaikista ei voi pitää yhtä paljon ja samalla tavalla. Jokin piirre tai tapa lapsessa voi ärsyttää, mutta on osa ammatillisuutta pystyä työskentelemään, niin ettei nämä näy lapsille tai vanhemmille. Emmehän me aikuisetkaan pidä kaikista toisista aikuisista, mutta jos työ vaatii, niin toimeen on tultava.
Eikä myöskään kaikki lapset pidä kaikista päiväkodin työntekijöistä, mutta heidänkin on vaan sopeuduttava, mutta aikuinen ei saa työssään näyttää, jos ei jostakin lapsesta pidä.

jos minulta kysytään että pidänkö lapsista minä kysyn vastakysymyksen: Pidätkö aikuisista? Eli samoilla linjoilla kuin edellinen, eihän kaikista voi pitää, ammattitaitoa on se ettei se näy ulospäin kenestä pitää kenestä ei.

voi pitää. Sellaista ihmistä ei olekaan.

Mutta totta, se ei saa näkyä vaikka jostakin ei pidä.

Yleensä ovat kaikki lapset omalla tavallansa kivoja, ja omalla tavallaan haastavia.

Mutta 6 vuoden aikana on tullut vain yksi lapsi vastaan kenestä on ollut vaikea pitää. Mutta häntä ei olla kohdeltu eri tavalla.

Jotkut lapset vain tarvitsevat omien vanhempien asettamat rajat sekä "moraalin". :)

itse olen lastentarhanopettajana huomannut, että en koe vaikeaksi pitää kaikista lapsista yhtä paljon. Jokainen lapsi on omalla tavallaan ihana ja vaikka joku olisi haastavampi muuttuu hänkin alun hankaluuksien jälkeen aina 'rakkaaksi' ja tärkeäksi ihan niin kuin muutkin lapset.
itselläni tähän on auttanut sen asian tiedostaminen, että kukaan lapsi ei ole tuhma tai ilkeä, vaan ainoastaan lapsen käyttäytyminen voi olla tuhmaa tai ilkeää. Tälläiseen käytökseen löytyy aina syy ja käytöstä voi ohjata ja korjata toisenlaiseksi. Yleensä käy vielä niin, että lapset jotka alussa tuntuneet esim. 'hankaluutensa' takia etäisimmiltä ovat myöhemmin niitä, joista todella välittää kovasti ja jotka muistaa vielä pitkän ajan päästä.