Esimerkki: koira hamuaa ruokapöydältä tuoksujen perässä ruokaa. Nousee takajaloille pöytää vasten ja ottaisi ruoan jos ylettäisi, jos ylettää edes nuoleskelemaan jotain, tekee sen. Jokaikinen kerta tästä kielletään koiraa. Yleensä vilkaisee ja laskeutuu alas, joskus vilkaisee ja tuoksuttelee loppuun asti.
Miten koiran saisi opetettua ettei se edes yrittäisi? Miksi joka päivä pitää siitä erikseen kieltää?
Toinen juttu on että on joka ruokapalan perään kotona. Vaikka syötäisi jotain koiran ei-herkkua (esim hedelmiä) niin tulee koettamaan saako osansa, koska syötävästä on kyse, vaikka olisi juuri syönyt eli nälästä ei voi johtua.
Vähän noloakin joskus kun vieraatkin ihmettelevät onko koira niin nälissään kun kuolaa vieressä vaikka toinen söisi jotain hapankorpun palasta.
Miten koiran saisi opetettua ettei se edes yrittäisi? Miksi joka päivä pitää siitä erikseen kieltää?
Toinen juttu on että on joka ruokapalan perään kotona. Vaikka syötäisi jotain koiran ei-herkkua (esim hedelmiä) niin tulee koettamaan saako osansa, koska syötävästä on kyse, vaikka olisi juuri syönyt eli nälästä ei voi johtua.
Vähän noloakin joskus kun vieraatkin ihmettelevät onko koira niin nälissään kun kuolaa vieressä vaikka toinen söisi jotain hapankorpun palasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Yleensä vilkaisee ja laskeutuu alas, joskus vilkaisee ja tuoksuttelee loppuun asti."
En nyt ymmärrä tilannetta. Te siis oleskelette jossain kauempana kun koira lipoo ruokaa pöydältä ja huutelette ei-ei? Se vilkaisee ja jatkaa touhujaan?
Tuota... Oikeasti, jos minun koirani tai kissani menisi ihmisen ruokia nuoleskelemaan, saisi se äkkilähdön. Eläimelle ei jäisi epäselväksi, oliko touhu sallittua vai kiellettyä. Seuraavalla kerralla riittäisi paha katse. Joku roti pitää olla!
Olen huomannut eläinten kanssa, että kiellon on hyvä olla riittävän selkeä ja voimakas, kuin äkillinen rajuilma, mutta sen on laannuttava sekunnissa heti kun eläin lopettaa kielletyn touhun. Omani ovat oppineet nopeasti talon säännöt, eivätkä kokeile kiellettyjä juttuja huvikseen. Itse en yhtään ymmärrä semmoista, että eläimelle hoetaan vaisulla äänellä ei-ei-ei..
Kissojen kanssa ikäni souvanneena olen nyt ihan hämmästynyt, miten helposti koira lopulta oppi talon säännöt. Eihän sitä tarvinnut tosiaan kieltää kuin kerta tai pari nousemasta pöytiä vasten seisomaan! Mikä viisas eläin.
Nimimerkki sei-sei kirjoittaa asiaa.
Joskus pelkkä vilkaisu silmiin riittää kertomaan ettei tämä käytös ole toivottua tai vertaus rajuilmaan mikä tulee ja menee mutta opettaa ja sitten tulee aurinko elämä jatkuu. (tämä vertaus ei kyllä mene läpi täällä)
Mikä on parempi? Sekö että tekee kerralla selväksi tietyt asiat oikea-aikaisesti tai elää niiden kanssa seuraavat 15-vuotta vuodattaen ei-sanaa kuin mantraa ei ei ei. Koiran koko elämä sanaa ei.
Noh, useimmiten ei ole moksiskaan mistään vilkaisusta ja joskus viitsii ei'tä totella.
Ei sitä koiraa nyt ihan hyssyttelemällä kielletä mut tehoaa vain siihen hetkeen, jos siihenkään. Eli mites pitäis toimia; niskavilloista kiinni vai?
Ja ensin kieltää ja jos ei tottele niin sit 'kovat käyttöön'?? Vai suoralta kädeltä tehdä selväks homman nimi?
meillä asia tehdään heti niin selväksi ettei jää epä selvyyksiä, siis jo sillon ku koira nuuskuttelee päydän vieressä ja meinaa hypätä. pelkkää haistelua ei kielletä, mut pöydille ei edes meinata hypätä.
Kiinnitä huomiota miten sanot sen ei:n. Jos haluat koiran lopettavan välittömästi sen mitä on tekemässä/tekemäisillään, karjaise pelkkä lyhyt EI välittömästi ja sellaisella volyymillä ja äänenpainolla ja -paineella että naapuritkin pelästyy.
Koira on viisas elukka ja tajuaa kyllä onko ei todellinen EI vai onko se vain jyrkkä ehkä... Eli älä anna eleilläsi mitään sellaista vihjettä että et olisi TODELLA tosissasi.
Siis koiran ollessa hyppäämäisillään karjaiset EI:n, ja katsot että tottelee. Et sano mitään muuta, mutta katsot vihaisesti että totellaan. Jos epäselvyyttä komennon perille menosta vieläkin niin komennat toiseen huoneeseen. Tarvittaessa hätistät/viet/raahaat niskapers-otteella sinne.
Kun koira tulee keittiöön norkoamaan osuuttaan vieraiden läsnä ollessa, sanot sille "mene" ja näytät suunnan. Ellei tajua niin kovennat äänensävyn kovemmaksi ja tarvittaessa raahaat sen toiseen huoneeseen. Ja ilmoitat että "pysy".
Ei se sen kummempaa ole, koirat vain vaativat omistajiltaan päättäväisyyttä. Asiat jotka jätetään epäselviksi että ovatko kiellettyjä ovat koirasta sallittuja. Koira ymmärtää enemmän äänenpainosta kuin sanoista sen mitä tarkoitat.
Miten annatte koirallenne ns. herkkupaloja? Antaako kukaan sille niitä ruokapöydästä tai sohvalla istuskellen samalla kun itsekin vielä mutustelee niitä sipsejä? Tuo kieltäminen, pieni murina, paha katse, jos ei riitä, kunnon selätys on kyllä osaltaan tietenkin paikallaan, jos ja kun koira tekee jotain epätoivottua. Mutta se mikä paljon auttaa siihen ettei koira vaani ihmisten ruokia on se, että ihan alusta asti (no voi sen aloittaa myöhemminkin ;)) antaa kaiken, aivan kaiken mikä koiran suuhun menee sen omasta ruokakupista (tietenkin leikkipallot joihin piilotetaan herkkupaloja on asia erikseen) ja mielellään, niin että koira saa ne herkut ja myös oman perus ruokansa aina vasta sitten kun olette itse syöneet loppuun asti, eli viimeisenä. Lisäksi kannattaa opettaa koiralle ns. oma peti. paikka jossa se saa toisaalta olla rauhassa, mutta samalla paikka jonne se käsketään, kun se alkaa häiritsemään esim. tv:n katseluja herkkuja syöden. Kyseessä on hyvä paikka koiralle, ei mikään vankila. Ajan myötä koira oppii menemään paikalleen omatoimisesti esim. ruokailuiden ajaksi ja tulee sitten lopuksi tarkistamaan tuliko omaan kuppiin mitään hyvää? :)
Meillä on 9kk saksanpaimenkoirauros.
Kaikenlainen kerjääminen on ollut pennusta asti kielletty.
Koiran keittiössä oleminen on ollut kiellettyä AINA kun ihmiset siellä ruokailee.
Koiralla on omat ruoka-aikansa, jonka välissä sille ei anneta mitään välipaloja (luita ja koulutuksessa ajoittain käytettyjä makupaloja lukuunottamatta)
Koiralle ei ole IKINÄ annettu mitään silloin, kun itse jotain vaikka sohvalla napostellaan.
Silti, kun silmä välttää, koiramme käy nuuhkimassa keittiön ruokapöydälle.
Useimmiten silloin, kun olemme juuri lopettaneet ruokailun/kahvittelun.
Vaikka pöytä on raivattu tyhjäksi, pyyhitty ja laitettu liina paikoilleen, koira menee ja tunkee kuononsa pöydälle.
Joskus jäin keittiön nurkan taakse vakoilemaan, kun lähdettiin keittiöstä syömästä.
Koira hipsutteli pöydän alle murusten toivossa, minkä jälkeen nosti kuononsa pöydälle.
Syöksyin keittiöön ärjyen ja karjuen kuin emosika (ohhoh) =D ja annoin koiralle kunnon lähdöt, niin kuin ollaan usein jouduttu tekemäänkin tämän asian tiimoilta, mutta silti koira tunkee naamansa pöydälle kun silmä välttää.
En kaipaa tähän mitään selostusta ja esseevastausta koiran luontaisesta käyttäytymisestä tai perimästä susien parista tai muutakaan, koska tottahan olen siitä tietoinen, minua vain ärsyttää se, miksi koira ei yksinkertaisesti tajua, että ko. homma on kiellettyä.
Tämä ihmetyttää lähinnä siksi, koska koira ei tee muuta kiellettyä kun silmä välttää.
Ei hypi sohville, sänkyyn, pureskele huonekaluja, kuseksi ympäriinsä, syö viherkasveja jne jne...
Ainoastaan tämä pöydälle kurkottelu kiinnostaa näistä kielletyistä hedelmistä...
tiputat pöydälle vähän etikkaa, tai pippuria. Tai kenties voisit "unohtaa" pöydän kulmalle viipaleen sitruunaa? Ehkä viesti menee tehostettuna perille, tiedä häntä...
Minun neuvoni:
opeta, että kaikki kiva tulee aina omistajan kautta, lupasanan jälkeen.
Ruokaa ei saa KOSKAAN ottaa ilman lupaa. Ensin pitää opettaa lupasana tietty, esim. vapaa.
Tehdään paljon kontaktiharjoituksia ja opetetaan EI, kun koira yrittää ottaa ruokaa ilman lupaa, sanotaan EI ja estetään pääsy otetaan ruoka hetkeksi pois. Toistetaan, kunnes ei enää yritä. Koira ottaa jossain vaiheessa kontaktin. Silloin annetaan käsky, palkitaan ja annetaan lupa.
Kun koira osaa hyvin, että asiat saa vasta lupasanasta ja kannattaa "kysyä lupaa" kontaktilla, on aika vaikeuttaa koulutusta.
Eli alkaa vaatimaan kunnolla, mustavalkoisesti.
heittää herkun ja ei saa ottaa, kääntää selkänsä jne.
Avustaja huoneeseen piiloon, jokin esim. kattilankansi käteen, koiralle herkku pöydänreunalle tai lattialle. Kun yrittää ottaa, helvetti irtoaa: kattilankansi rämähtää ja jos ei riitä, piilosta ryntää raivokas ihminen. Herkku poistetaan. Sama toistetaan. Toistetaan eri tavoin eri tilanteissa, niin kauan, että vaikka koira jää yksin (tai luulee olevansa yksin), se ei ota ruokaa. Koira tulee yleensä silloin ovelle/alkaa haeskella omistajaa, jotta saisi jumalansa antamaan luvan.
Kun koira ei yritä ottaa herkkua, omistaja tulee, kehuu ja vapauttaa herkulle.
Meillä on semmonen periaate, että ruokaa ei saa KOSKAAN syödä ilman lupaani. Kerrankin unohtui makkarat lattialle lautaselle ja nukuttiin koiran kanssa niiden vieressä, nukuin sikeästi ja aamulla makkarat oli siinä. Varmasti koira haistoi ne ja ois halunnu vetää kitaan, mutta ties että kiellettyä on ja sanktio seuraa jos niin käy.
Eli mun koira ei varasta salaa, koska se ei voi koskaan tietää, mistä suunnasta ja milloin rangaistus tulee. Rangaistus tulee aina johdonmukaisesti niistä asioista, mitkä koira tietää kielletyiksi, eli ensin pitää opettaa mikä on kiellettyä palkkiota hyväksi käyttäen.
Koirani myös tietää, että palkkio voi tulla milloin ja mistä vain, kun tekee oikein.
Ei ole montaa kertaa tarvinnu rankasua järjestää ja palkkio voittaa rankasun eli koira tottelee iloisesti eikä "uhmaa". Osoitan selkeästi toivottavan ja ei-toivottavan. Ensin opettaminen>sitten vaatiminen