(ja pieni puolesta puhuminen myös metsästäjille.)
Tyttö soitti mulle illalla,oli kaverinsa kanssa kävellyt meidän talon ohi,alapihalla oli ollut peura ja koittanut mennä karkuun,mutta etujalat oli molemmat poikki eikä tytöt pelästyneenä jääneet katsomaan että mihin se juoksi.Lähdin itse ulos,siinä olettamuksessa ettei se enää meidän pihalla ole,mutta olipa hyvinkin ja sanon,että kyllä sydän särkyi,kun se "juoksi" tuon pihan läpi,korkeaan ojaan se kaatui tietysti ja ryömi tien yli ja kävi taas pusikkoon makaamaan tuonne pellolle,valitettavasti se säikähti ohi mennyttä autoa ja lähti metsää kohti(ei päässyt sinne asti ikinä kylläkään).En voinut kuin ihailla aidosti villin eläimen vaistoa karttaa ihmistä,vaikka se ehkä tässä tilanteessa hassulta kuullostaa että sellaistakin siinä mietin.Peura oli jäänyt tässä meidän kohdilla auton alle,oli ilmeisesti jo aiemmin liukastunut ja loukannut takajalkansa eikä siten ollut yhtä onnekas kuin kaverinsa joka juoksi karkuun sujuvasti,onneksi yliajajan isä on metsästäjä joka keräsi äkkiä poliisin pyynnöstä 2 kaveriaan ja koiran mukaan ja jäljittivät peuran jokusen sadan metrin päästä,silloin oli siis jo pilkkopimeää.Tyttöni kauhisteli sen ampumista,mutta ymmärsi,ettei se peura olisi kuitenkaan jäänyt eloon vaan kitunut,kenties jopa koko yön.Silti en voi kuin ihailla,takapihalla oli paljon verta,jalat oli poikki,takajalka vähintään venähtänyt,silti se oli koittanut kiivetä tuota meidän rinnettä että olisi päässyt metsään.Toki tiedän että tässä kohden eläimetkin menevät eteenpäin adrenaliinin voimalla,mutta ajaa niitä selkeä vaistokin.Toivon silti,etten joudu moista näkemään enää ikinä.
Tyttö soitti mulle illalla,oli kaverinsa kanssa kävellyt meidän talon ohi,alapihalla oli ollut peura ja koittanut mennä karkuun,mutta etujalat oli molemmat poikki eikä tytöt pelästyneenä jääneet katsomaan että mihin se juoksi.Lähdin itse ulos,siinä olettamuksessa ettei se enää meidän pihalla ole,mutta olipa hyvinkin ja sanon,että kyllä sydän särkyi,kun se "juoksi" tuon pihan läpi,korkeaan ojaan se kaatui tietysti ja ryömi tien yli ja kävi taas pusikkoon makaamaan tuonne pellolle,valitettavasti se säikähti ohi mennyttä autoa ja lähti metsää kohti(ei päässyt sinne asti ikinä kylläkään).En voinut kuin ihailla aidosti villin eläimen vaistoa karttaa ihmistä,vaikka se ehkä tässä tilanteessa hassulta kuullostaa että sellaistakin siinä mietin.Peura oli jäänyt tässä meidän kohdilla auton alle,oli ilmeisesti jo aiemmin liukastunut ja loukannut takajalkansa eikä siten ollut yhtä onnekas kuin kaverinsa joka juoksi karkuun sujuvasti,onneksi yliajajan isä on metsästäjä joka keräsi äkkiä poliisin pyynnöstä 2 kaveriaan ja koiran mukaan ja jäljittivät peuran jokusen sadan metrin päästä,silloin oli siis jo pilkkopimeää.Tyttöni kauhisteli sen ampumista,mutta ymmärsi,ettei se peura olisi kuitenkaan jäänyt eloon vaan kitunut,kenties jopa koko yön.Silti en voi kuin ihailla,takapihalla oli paljon verta,jalat oli poikki,takajalka vähintään venähtänyt,silti se oli koittanut kiivetä tuota meidän rinnettä että olisi päässyt metsään.Toki tiedän että tässä kohden eläimetkin menevät eteenpäin adrenaliinin voimalla,mutta ajaa niitä selkeä vaistokin.Toivon silti,etten joudu moista näkemään enää ikinä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ihmetteli toisen tapauksen yhteydessä,että ei,koirani jotka olivat pihalla eivät inahtaneetkaan koko aikana,vaikka niiden selkeästi on täytynyt kuulla ja taatusti haistaa muutaman metrin päässä oleva peura.Jos peuroja juoksee muuten tuossa metsän laidassa on haukkukin aina sen mukainen myös.
surullisia kohtaloita eläimille. Onneksi raukka pääsi pois kärsimästä. Täälläpäin peurakolareita sattuu aika usein,koska peuroja on runsaasti. Tosin sudet verottavat reippasti kantaa. Metsästäjät tulevat hätiin jäljittämään loukkantunutta, vissiin on tavanomainen käytäntö.
noita hoida jos paikalla on metsästäjiä tarjolla.Täällä kanssa on hirveästi peuroja,koulutaksi oli just yksi päivä välttänyt nippa-nappa törmäyksen,on niitä omankin auton ohi juossut joskus,onneksi tarpeeksi kaukaa..
eläintä kun eläintä tuollaisessa tilanteessa. Tuntuu pahalta kun ei itse voi tehdä oikein mitään ja näkee eläimen kärsivän tuskissaan.
noin isolle eläimelle tehdä mitään,kissoja ja lintuja ym voi (tai joku voi,en minä)auttaa itsekkin.
Todennäköinen juttu on sekin,että ei se tuntenut mitään,liikaa adrenaliinia kehossa,siksi monesti esim hevoset ja lehmät ovat täysin tyyniä vaikka olisivat satuttaneet itsensä todella pahasti.Kurjaa kuitenkin.
hirveä tarve yrittää pelastaa kaikki mahdolliset loukkaantuneet eläimet. Kerran ollessani koiran kanssa kävelemässä, näin kun variksen poikanen putosi järveen. Minä kauheella kiireellä perään ja hyvä kun en itse hukkunut sitä poikasta hakiessani.
Kaksi kesää vuotta se lintu sitten kävi syömässä meidän portin vieressä, johon sille kannoin ruuantähteitä.
ja sinulle ihailunaiheita riittää, kuka ihailee mitäkin,,minä en pystyisi ihailuun kituvaa eläintä katsellessa.
kanssa yritin pelastaa kaikkea kastemadoista hiiriin,sammakot ym kävivät hyvin =)Onneksi jäit sitten henkiin.
roikut soittamassa suutasi palstalla. Olet aikamoinen ressukka.
Suku oli loppunut sitten siihen, ja sehän ei olisi ollut lainkaan mukava asia.
montaa ajatusta pyöri:MINÄ IHAILIN ELÄIMEN SUUNNATONTA HALUA ELÄÄ JA PAETA VAIKKA TILANNE OLI TOIVOTON.Ymmärtäisin typerän rääpimisesi jos olisin kirjoittanut ihailleeni sitä vammaa tai muuta.Tiedätkö että joskus kannattaa olla hiljaa kun ei kerta mitään sanottavaa ole.
kaikkea sitä oikeasti tuleekin kakruna tehtyä,ei vaan osaa pelätä samalla tavalla kuin aikuinen.
Hmm, kohta olisi huutokaupattavana siis peuranlihaa ;)
Peuraa käy sääliksi. Kun joutuu loukkaantuneena yrittää pakoon, vaikka mikä olisi. Toivottavasti metsästäjät saivat ripeästi lopetettua eläimen :(
kun metsästäjät oli paikalla,alta puolen tunnin olivat sen löytäneet ja ampuneet.Lihoista en muuten tiedä,siis että kuka ne tuossa tapauksessa saa?
kannattaa mennä teurastamolle ,jos noin hieno olo tulee kun katot eläimen kitumista!!jo on sairasta en muuta voi sanoa. kato youtubesta kunnon eläinteurastusvideoo..löyät varmasti ku olet noin kuumana siihen. eläin oli muutaman sadan metrin päässä ni te tarvitte lauman ukkoja ja jälkikoiran..hhmm..omalle pihalle varmaan olet eksynytkin useesti. sääli että eläin sattui sun pihalle,että pääsit nauttimaan sen kohtalosta.
rittääkin jokaiseen ketjuun???
"lukemisen ymmärtämistä"oikein urakalla.Jos löydät tuolta lauseen jossa kerroin nauttivani eläimen kitumisesta ja kärsimyksistä,poistan ketjun heti.Olen myös samanlaisiin ruikutuksiin tässä ketjussa jo vastaillut,lue sieltä.
ahkeraa sorttia oleva työmies/nainen niin yksikin riittää. Voisi kyllä käyttää vikkelyyttään hyödylliseempään.
että joku toinen sen sanoo ja sinä sille vain vastaat.
Silloinhan katoisi kaikki herran/rouvan fiilikset.
kolmesta identtisestä kommentista tuli mieleen että kirjoittaja oli yksi ja sama...
peura parka;((
Nuo ovat todella kamalia juttuja. Järkyttävää olisi mielestäni katsella toisen yrittämistä päästä pakoon pakokauhun vallassa.
näky oli se =(
Mutta tavallaan onni kun tiesin sitten minne päin lähti ja se löydettiin nopeasti.
...eläimelle. :-S Hyvä että se saatiin kuitenkin suht äkkiä lopetettua, peuraressukka. Oli varmasti vaikuttava ja koskettava kokemus nähdä sen taistelu elämästään.
Tuosta tuli mieleen YouTubessa oleva amatöörivideo, jonka myös National Geographic on näyttänyt tv:ssä, uskomaton selviytymistarina jossa pikkupuhvelin kimppuun hyökkää joukko leijonia. Löytyy tuubista hakusanoilla Battle at Kruger...
ei se pelko anna niitä voimia, vaan tuossatilanteessa eläin on shokissa eikä välttämättä edes tunne kipua.
kyllä siihen liittyi myös vahvasti ihmisen karttaminen...luultavasti ilman kenenkään ohi kulkemista se olisi jäänyt tuonne pihalle ja kuollut aikanaan,mutta ei voinut,koska vaisto käskee myös juosta ihmistä karkuun...
sorry kun kerroin oman mielipiteeni,
olisihan tuo pitänyt muistaa, ettet hyväksy muiden eriäviä mielipiteitä, ainahan sinun mielestä vain se sinun mielipiteesi on se ainoa oikea.
Minähän olin samaa mieltä pienellä lisäyksellä..
nähdä se ja eikä kuitenkaan ihan heti voi itse tehdä mitään kivun hellitykseen. onneksi tulivat kuitenkin nopeasti.
minusta on kamalaa nähdä eläinten kärsivän.
ihailla voi samalla tavalla muuten ihmistenkin kärsimystä. kyllä ihmiselläkin on ihan samat voimat joskus kuin eläimilläkin kun se sattuu kohdalle.
eipä lisättävää siihen.
Toki joilakin ihmisilläkin on uskomaton taistelutahto,itse en vaan ole läheltä joutunut seuraamaan.
siviiliasekieltoa kannattavat kertoa miten he olisivat lopettaneet kärsivän peuran.
puolella,mutta kai siinä tapauksessa olisi poliisin pitänyt lähteä metsälle???Mutta hyvä kysymys on tietenkin,että kun näitä varmasti sattuu päivittäinkin monesti niin mistäpä kaikki poliisivoima saataisiin ettei olisi muualta pois?
poliisi lopettanut, mistä olisi saatu osaavat ihmiset ruhon asianmukaiseen käsittelyyn?
Metsästäjillä on siihen vaadittava taito.
todettua...kun olen "ei vastustaja"niin en ole moista edes pohtinut kovin pitkälle =)