Heips! Kotona on nyt 11 viikkoinen kultaisen noutajan pentu. Pentu on varsin aktiivinen. Pentu vaikuttaa varsin "kovapäiseltä" eli ei ihan helposti usko eikä alistu.
Kyselenkin nyt, että minkä ikäisenä pennulta kannattaa alkaa odottaa todella reagoimista käskyihin ja auktoriteetin (minun kunnioittamista)? Pentu käyttäytyy pääsosin melko hyvin ja tietää "ei" sanan ja jos pentu on rauhallisella tuulella niin ei sana yleensä tehoaakin. Myös "irti" käsky toimii kun pentu rauhassa. Sen sijaan kun pentu saa "vauhtikohtauksen" ja on villillä tuulella niin mikään ei tepsi! Vaikka nappaan niskasta kunnolla kiinni niin pentu vaan innostuu eikä alistu lainkaan. Onko tällainen käytös normaalia tässä iässä?
Miten kasvatus/opetus kannattaa suunnitella aikataulullisesti? Eli minkä ikäisenä kannattaa opettaa mitäkin ja milloin voi odottaa tuloksia? Olen kyllä pentukirjoista lukenut nämä tietyt vaiheet (tietyn ikäisenä altis auktoriteetille, murrosikä jne) mutta en mistään ole oikeen löytänyt tietoa minkä ikäisenä mitä asioita kannattaa opetella.
Kyselenkin nyt, että minkä ikäisenä pennulta kannattaa alkaa odottaa todella reagoimista käskyihin ja auktoriteetin (minun kunnioittamista)? Pentu käyttäytyy pääsosin melko hyvin ja tietää "ei" sanan ja jos pentu on rauhallisella tuulella niin ei sana yleensä tehoaakin. Myös "irti" käsky toimii kun pentu rauhassa. Sen sijaan kun pentu saa "vauhtikohtauksen" ja on villillä tuulella niin mikään ei tepsi! Vaikka nappaan niskasta kunnolla kiinni niin pentu vaan innostuu eikä alistu lainkaan. Onko tällainen käytös normaalia tässä iässä?
Miten kasvatus/opetus kannattaa suunnitella aikataulullisesti? Eli minkä ikäisenä kannattaa opettaa mitäkin ja milloin voi odottaa tuloksia? Olen kyllä pentukirjoista lukenut nämä tietyt vaiheet (tietyn ikäisenä altis auktoriteetille, murrosikä jne) mutta en mistään ole oikeen löytänyt tietoa minkä ikäisenä mitä asioita kannattaa opetella.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei! Itse suosittelen aloittamaan rauhoitusharjoituksilla ja hihnakoulutuksella het alkuun, sekä irti pito ja luoksetulo harjoituksilla.. :D Pentukurssille heti vaan kun rokotukset kunnossa että sosiaalistuu muihin sekä oppii olemaan häsläämättä koko ajan. Koira itse paras mittari koulutuksen suhteen, heti vaan kun malttia alkaa löytymään vähänkin niin tosi toimiin vaan. Mutta älä ole liian ankara eli et voi vielä vaatia pennulta että se muistaisi / osaisi heti opitut jutut, aikaa menee ennenkuin sisäistää. Paljon aktiivileluja, namin piilotusta, hakua ym. nenä työskentelyä vaativia nuotajille mieluista puuhaa. Mutta älä myöskään koko ajan ole tarjoamassa tekemistä, anna koiralle myös rauhoittumisaikaa =) Ja parhaiten koira oppii kun annat itse hoksata mitä siltä vaadit. Esim. kontaktin haku yms.
Toivottavasti oli jotain apua..
Hei, kiitos vastauksesta. Millaisia on nuo mainitsemasi rauhoitusharjoitukset? Luokse pentu kyllä tulee varsin hyvin, tosin kontaktia se ei vielä ota vaan tulee vaan siihen jalkoihin.
Yksi juttu on josta haluaisin jo tässä vaiheessa eroon. Eli pentu nousee jatkuvasti sohvan reunaa ja sängyn reunaa vasten. "Ei" sana ei tähän tehoa ja vaikka kiellän ja lasken pennun alas niin nousee heti uudestaan. Huomioimattomuus tehoaa siinä mielessä, että kauaa se ei jaksa seisoa takajaloillaan ja sitten luovuttaa. Mutta taas hetken päästä sama homma. Mikähän tässä olisi järkevä keino opettaa?
Mitä mieltä olet ns. kolinapurkista pennulle? Koira kyllä on koville äänille arka joten se saattaisi olla tehokaskin väline kun muuten tosiaan melko kovapäinen. Mutta onko kolinapurkki sopiva pennun opettamiseen?
Tuosta johtajuudesta vielä, että kun monissa paikoissa lukee, että koira on auktoriteetille altis n. 13 vko eteenpäin ja arvojärjestyksen muovautumiskausi alkaa, niin onko syytä olettaa että tällainen 11 viikkoinen ei vielä vaan tajua alistua eli on jonkinlaista pentuintoa vielä tuo touhotus?
Ei kannata mitään kolinapurkkia ottaa käyttöön.
Osta suihkepullo "pet corrector". Se tuottaa koirille ikävän kuuloisen ilmanpaine suhinana tjoka on vaaraton mutta epämiellyttävä. Kun koira tekee ei-toivotun asian, suihkaiset pullosta lähellä koiran päätä ja sanot tiukan EI sanan, heti kun lopettaa ei-toivotun tekemisen, voit kehaista koiraa, ja tilanne on siltä osin ohi.
Jos alle kymmenviikkonen pentu tarvitsee näitä vekottimia mitä se tarvitsee sitten kun uhmis iskee? En saata käsittää.
Roope kulki ainakin nuorempana paljonkiltimmin.Ny 9kk ja ilmeisesti murrosikä ja tyttökoirien tuoksut ruvennut vähänliikaakin kiinnostaa. Tuleekyllämukanamuuten hyvin, välillä tarttee kylläjotain herkkupalaa virikkeeksi. Mut jos sopiva narttu vastaanei sekäänauta. Täytyy vaan kärsivällissti odottaa että tilanne meneeohi. Hakuleikit ja agility-harjoitukset lempipuuhaa, hakuhommat ei kauheasti kiinnosta vaik noutaja onkin:)
Mikä se on mikä sai sinut kirjoittamaan? Olit lukenut kirjoja mutta kun pentu tuli ohhoh se ei ollutkaan sellainen kuin kirjoissa esitettiin.
Siis ei millään pahalla.
Mikä ensin pisti silmään oli pennun vauhtikohtaus. Kaikki saavat niitä ja kun on aika lopettaa - hyvä pistää penska jäähylle.
Tässä ei osata. Pistä vähäksi aikaa häkkiin siellä oma peitto ja hajut filtti häkin päälle. (tästä kritisoidaan tiedän)
Ajattele pentuasi yksilönä erillisenä kaikesta koiranhoito-oppaista. Lue ja etene sen mukaan. Toinen on babyaika ja murrosikä vasta odottaa tulemistaan.
Jos olet lukenut "oppaita" luulen sinun tietäväsi kaiken tämän ja sen että teillä on koiravauva talossa. Se on juuri erotettu pentueestaan ja opettelee itsenäisyyttä kuin hakee omaa paikkaansa SEN uudessa laumassa.
Älä suunnittele mitään vaan etene päivä päivältä. Kaiken a&o on viedä pentua uusiin paikkoihin pikku hiljaa sen ehdoilla. (Pieni pentu väsyy nopeasti.)
Tätä myöden eespäin. Älä intoile äläkä suunnittele suuria. Elä tässä päivässä pennun kanssa ja anna sen kasvaa kanssasi. Ei ole mitään pätevää päivämäärää milleen koirayksilölle, on vain omistajan koiranlukutaito siitä milloin on aika polkea yksi porras ylöspäin siinä mitä pennulta tietyssä iässä vaaditaan...tai ei.
Onnea pennun johdosta. Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on unohtaa kaikki lukema ja keskittyä pentuun. Maalaisjärki tekee ihmeitä.
www.noutajat.com
linkki yllä
suosittelen
...että näitä vastauksia tänne ilmaantuu.
Ensinnäkin koira ei ole ensimmäiseni, ts. koiran hankinta ei ole minulle mikään päähänpisto. Olen ollut koiran omistaja vuosikaudet. Tämä rotu tosin on ensimmäinen ja edellinen koira ei ollut minulla ihan pennusta asti, joka varmaan sinullekkin selittänee kysymykseni luoteen.
Mistä kohtaa kirjoituksesta sait sen kuvan, että olisin jotenkin pettynyt koiraani tai odotukset olisi ollut jotain muuta? Lähes päinvastoin, tämä on ollut jopa helpompaa kuin odotin. Estääkö se silti kysymystä neuvoa niihin muutamiin asioihin joita esitin? Enhän minä sanonut, että vauhtikohtaukset olisi jotain yllättävää - kyselin vain mikä olisi järkevin tapa suhtautua niihin.
Koirakirjojakin olen lukenut joo. Ja siitä maalaisjärjestä. Edellisen koiran kasvatin sillä tavalla, eikä sen käytös ollut ollenkaan aina sitä mitä toivoin. Näin jälkikäteen tiedostan tekemäni virheet ja noista parjaamistasi koirakirjoista olisi ollut kovastikkin hyötyä...
"Ensinnäkin koira ei ole ensimmäiseni....."
Ei kukaan ajatellutkaan noin ennen kuin itse sen esitit. Miksi muuten sinua ei tavoita rodun omalta foorumilta?
Pakko vaan huomioida tähän, että rotufoorumit on ihan yhtä tyhjän kanssa. Yleisiltä palstoilta löytyy paljon enemmin ja helpommin apua.
Aloittajalle tekisi mieli kommentoida tähän, vaikka onkin vähän väärä kohta, että jos pentu on vasta 11 viikkoa ja aloittaja sanoo, ettei koira ole ollut hänellä pennusta lähtien... siis? Pentuhan se on vieläkin ja monia koiria vasta luovutetaankin tuossa iässä, joten käytännössä koira on ollut hänellä "pennusta lähtien". Ääerettömän ikävää tietysti on, jos pentu on joutunut vaihtamaan jo kotia.
Pentu on vielä vauva, ei mitään kovia konsteja.
Olit ymmärtänyt viestini väärin. Tämä nykyinen koira on toki ollut minulla alusta asti, tarkoitin edellistä koiraani joka ei ollut minulla pennusta asti.
Joo enpä taida täällä jaksaa neuvoja kysellä kun tämä aihe tuntuu herättävän niin paljon tunteita ihmisissä. Kiitos kuitenkin niille jotka asiallisesti jaksoi vastata.
Rotujen omilta foorumeilta nimenomaan löytyy tieto ja taito rodussa.
Jos vielä jaksaa vaivautua liittymään rodun yhdistykseen saattaa tutustua rotua kymmeniä vuosia harrastaneisiin muuallakin kuin netissä. Kaikki on omasta aktiivisuudesta kiinni.
Se on se mitä hakee. Hakeeko vastausta mitä toivoo ja odottaa vaiko myös toisenlaista näkökantaa aiheeseen ja kykenee näin navigoimaan siinä mikä omalla kohdalla on parasta ei palstakaverin.
...koirani on nyt 8kk vanha. Rodultaan todella aktiivinen... Tämä on minulle ensimmäinen koira ja tätä rotua ei kuulema kannattaisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi. (Miehelläni on ollut lapsuuden kodissa aina koira). Se kai toi vähän uskoa, että saan tarvittaessa tukea.
No asiaan...aloitin auktoriteetin "luomisen" heti kun pentu tuli kotiin. Rakkautta ja rajoja, niin kuin lapsillekin. Ensimmäisenä yönä pentu herätti minut yöllä kerran, rauhoittelin ja sanoin nukkumaan. (Peti on sänkyni vieressä lattialla.) Tämän jälkeen ei yhtenäkään yönä ole herättänyt meitä. Kuulostaa liian helpolta. Aluksi nukkumaan menon aikaan (21-21.30 aikaan) tuli perässäni koppaan. Taputin petiä ja sanoin nukkumaan, sitten hirveä villi ilme silmiin ja täysiä menoksi... Menin perään ja sanoin päättäväisesti uudestaan tule nukkumaan. Tuli perässä ja taas sama juttu. Vein vessaan ihan pieneksi hetkeksi, kun ei raapinut ovea avasin sen ja sanoin tule. Taas villi ilme päälle ja menoksi. 2 kertaa vielä tämä sama ja sitten tulikin jo perässäni nätisti nukkumaan. Näin pari iltaa ja nykyään ei tarvii edes sanoa mitään kun huomaa meidän käyvän sänkyyn niin tulee omaan koppaansa.
Ei ole koskaan riehunut eikä leikkinyt yöllä. Pissalla ja kakalla kävi hiljakseen olohuoneessa sanomalehdelle. Oppi 4kk täysin sisäsiistiksi. Olen täysin yllättynyt näistä jutuista, luulin että saan vääntää paljon enemmän. Sisäsiistiksi oppi ihan yht`äkkiä. Vein usein ulos ja hiljaisuudessa siivosin jätökset sisältä.
En ole mikään koirankasvattaja todellakaan, mutta eiköhän sama päde niin koiraan kuin lapsiinkin. Auktoriteetti heti ja sitä eikyseenalaisteta ja minkä kerran kieltää ni se pitää pitää. Ja rakkautta sitä ei voi liikaa korostaa, mutta tietyissä asioissa vaan tiukkana.
Nyt tulee pitkä stoori, mutta yksi esimerkki: sovittiin, ettei pöydästä anneta mitään. Terävöitettiin lapsillekin (4-ja 5-vuotiaat). Mieheni ihan "vahingossa" antoi kerran niin mitäs luulette, että kenen luona kerjää ;0)
Totahan toki paljon on vielä edessä. Luoksetulo ei meillä ole hanskassa, vierellä kulkeminen on ok paitsi silloin kun juoksen niin koiruli ilmeisesti kuvittelee, että on kauhee kiire, kääk ;o) Eikä aina jaksais pysähtyä, mutta se taitaa olla tässäkin ainoa konsti.
Onnea sinun ja pentusi elämän taipaleelle.
p.s Jos nyt kukaan enää tätä lukee kun ysymyksestäsi on aikaa.
minä olen ihan samoilla linjoilla kanssasi, tosin minullakin eka pentu, aikaisemmin kyllä ollut kotona koira, ja koulun sekä tuttavien myötä koirista aika paljon kokemusta..
yleisesti ottaen vertaan sen kouluttamista aika paljon lasten kasvattamiseen, samat keinot tuntuvat toimivan :) toki pentu on ''höslempi'' kuin lapsi :)
eipä koiria tartte alistaa .. varsinkaa pentua..