Olen kuullut tuttavaltani kuinka hänen pastori veljensä yrittää kaikin keinoin vaikutta heidän vanhempiinsa, "pastoraallisilla" keskusteluilla ja raamattuun vedoten, että hänelle, pastorille kuuluu käytännössä lähes kaikki vanhemmilta perittävä omaisuus.
Kyseessä on suurehko maa/metsätila ja perilliset kaksi lasta, tyttö, sekä poika-pastori, asuvat muilla paikkakunnilla eikä tilalle ole jäämässä asumaan kukaan vanhempien kuoleman jälkeen.
Pastori on jopa sanonut kehoittaneensa vanhempiaan tekemään testamentin, ettei vaan tule perikuntaa ja omaisuuden joutuisi silloin jakamaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Tytär oli puhumut vanhemmilleen että hänen toiveena on että perintö jakaantuisi tasapuolisesti, mutta hänet oli tyrmätty, sanomalla että vaatimuksia ei saa esittää ja ei saa olla AHNE. Käsittämätöntä tässä on se, että jos tytär esittää mielipiteensä niin saa ahneen syytökset. Kukahan tässä vaikuttaa ahneelta?
Pastori on lähettänyt moraalisesti erittäin arveluttavia kirjeitä sisarelleen, missä hän yrittää kaikin tavoin tunteisiin ja raamatun lauseisiin vedoten vaikuttaa sisareensa että sisaren pitää hyväksyä epäoikeudenmukainen omaisuuden jako jota pastori kannattaa, ja haluaa. Hän syyllistää ja syyttä siskoaan että siskon pitää olla esittämättä mitään toiveitaan. Pastori kirjoitti myös että hän vaan saa vanhempiensa kanssa keskustella "pastoraallisia" keskusteluja. Kielsi keskustelemasta oikeudenmukaisuudesta ja laillisuudesta. Sanoi että sitten vasta tarkastellaan laillisuutta kun nimet on paperissa!
Vanhemmat on helppo taivuttaa pastorin halun mukaan koska vanhemmat myös ovat uskonnollisesti samoilla linjoilla kuin pastori.
Tytär on tällaisessa tilanteessa täysin yksin "taistelemassa" oikeuksiensa puolesta. Kielsivät jyrkästi, että tyttären puolisokaan ei saa millään tavalla osallistua ko. asiaan liittyviin keskusteluihin.
Käsittämätöntä tässä on se, että pastori yrittää vanhempiensa kanssa näin räikeästi uskonnon varjolla pakottaa tasa-arvoisessa asemassa olevan siskonsa suostumaan räikeästi epäoikeudelliseen omaisuuden jakoon.
Olen täysin tyrmistynyt, sillä tähän asti olen luullut, että pappeihin voi luottaa että he ovat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ajattelevia, mutta eivät näytä olevan.
Kyseessä on suurehko maa/metsätila ja perilliset kaksi lasta, tyttö, sekä poika-pastori, asuvat muilla paikkakunnilla eikä tilalle ole jäämässä asumaan kukaan vanhempien kuoleman jälkeen.
Pastori on jopa sanonut kehoittaneensa vanhempiaan tekemään testamentin, ettei vaan tule perikuntaa ja omaisuuden joutuisi silloin jakamaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Tytär oli puhumut vanhemmilleen että hänen toiveena on että perintö jakaantuisi tasapuolisesti, mutta hänet oli tyrmätty, sanomalla että vaatimuksia ei saa esittää ja ei saa olla AHNE. Käsittämätöntä tässä on se, että jos tytär esittää mielipiteensä niin saa ahneen syytökset. Kukahan tässä vaikuttaa ahneelta?
Pastori on lähettänyt moraalisesti erittäin arveluttavia kirjeitä sisarelleen, missä hän yrittää kaikin tavoin tunteisiin ja raamatun lauseisiin vedoten vaikuttaa sisareensa että sisaren pitää hyväksyä epäoikeudenmukainen omaisuuden jako jota pastori kannattaa, ja haluaa. Hän syyllistää ja syyttä siskoaan että siskon pitää olla esittämättä mitään toiveitaan. Pastori kirjoitti myös että hän vaan saa vanhempiensa kanssa keskustella "pastoraallisia" keskusteluja. Kielsi keskustelemasta oikeudenmukaisuudesta ja laillisuudesta. Sanoi että sitten vasta tarkastellaan laillisuutta kun nimet on paperissa!
Vanhemmat on helppo taivuttaa pastorin halun mukaan koska vanhemmat myös ovat uskonnollisesti samoilla linjoilla kuin pastori.
Tytär on tällaisessa tilanteessa täysin yksin "taistelemassa" oikeuksiensa puolesta. Kielsivät jyrkästi, että tyttären puolisokaan ei saa millään tavalla osallistua ko. asiaan liittyviin keskusteluihin.
Käsittämätöntä tässä on se, että pastori yrittää vanhempiensa kanssa näin räikeästi uskonnon varjolla pakottaa tasa-arvoisessa asemassa olevan siskonsa suostumaan räikeästi epäoikeudelliseen omaisuuden jakoon.
Olen täysin tyrmistynyt, sillä tähän asti olen luullut, että pappeihin voi luottaa että he ovat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ajattelevia, mutta eivät näytä olevan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa tyttären olla vallannut rahanhimo kun jaksaa tapella omaisuudesta. Antais olla ja jatkais omaa elämäänsä välittämättä pastorin höpinöistä. Tulee perintöä jos tullakseen, kait pärjännnyt tähänkin asti ilman muiden rahoja.
Mietippä että kukapa tässä himoitsee toisen osuuksia? Eipä taida olla perintökaari pastorilla tiedossa.
Meillä kanssa tilanne jossa leski syytti minua ahneeksi kun vaadin ettei hän saa tuhlata minun alaikäisen poikani saamaa perintöä.
Tuollaiset puheet jotka leimaavat ne jotka pitävät puoliaan ihmetyttävät minua.
Puheittesi perusteella on hyväksyttävämpää manipuloida, huijata, varastaa yms. kuin pitää puoliaan.
Mihinkä on oikeudentaju kadonnut.
Eikö oikeudentaju sano että vanhempien pitää päättää rauihassa mitä omaisuudelle tekevät ja jos muut huomaavat jonkun manipuloivan heitä, asiaan tulee puuttua.
Eipä taida pastori tietää että Suomessa noudatetaan näisä asioissa voimassaoleva lainsäädäntöä eikä Raamattua.
Tuollainen pastorin henkinen painostus on täysin eettisesti väärin ja papin moraalin vastainen teko. Kannattais kysellä asiasta vaikka tuomiokapitulista tai hiippakunnasta miten asiaan siellä suhtautuvat.
Oikeustoimikelpoisten vanhempien eläessä ei ole paljon tehtävissä, mutta voit auttaa tytärtä pääsemällä kuulemaan edes vanhempien ja etenkin tämän pastorin omia kertomuksia vanhempiensa ohjailuista testamentin tekemiseen.
Tee tarkat muistiinpanot kuulemistasi puheista, että olisit aikanaan kykenevä todistamaan oikeudessa testamentin mitätöiseksi. Vanhempien eläessä perillisten keskinäinen sopimus perinnön jakamisesta on mitätön.
Testamenttiin johdattelu ja ainakin todistettu painostaminen on testamentin moiteperuste ja menestyessään johtaa testamentin mitätöimiseen. Yksin asianosaisen ja toisen käden kuulopuheilla ei moite menesty ja pastorin etiikan taivastelu on hyödytöntä.
Rintaperillisenä tytär saa lain mukaan testamentista huolimatta lakiosanaan puolet siitä mitä saisi ilman testamenttia, kunhan ei allekirjoita testamentin hyväksymistä. Lakiosaa pitää asianmukaisesti (todisteellisesti) vaatia 6kk kuluessa testamentista tiedon saatuaan.
Kannattaa käyttää asiantuntijan apua esimerkiksi perunkirjoituksessa, kun asetelma on kertomasi kaltainen jo nyt vanhempien eläessä.
Paljon ongelmallisempaa on tyttären kannalta jos vanhemmat myyvät omaisuutensa tälle pastorille ja ehtivät hukata saamansa (?) kauppahinnan ennen kuolemaansa, jolloin mitään perintöä ei ole jaettavaksi. Ei siis kannata ennenaikaisesti riehaantua tämän pastorin toimista, vaan pitää kerätä todistusvoimaisia muistiinpanoja.
Mikäli sisar ja hänen puolisonsa eivät "uskalla" perinnönjaon koittaessa ajaa etuaan, niin ystävien on turhaa toivoa oikeudenmukaisuutta.
Perinnönjaot eivät ole yleisensyyttäjän asioita, vaan asianosaisten on itse toimittava.
Kaikki perilliset ovat täysin tasavertaisia lain ja perintökaaren edessä. Raamatunlauseilla ei ole omaisuuden jaossa mitään tekemistä.Sen pitäisi pastorinkin tietää, mutta jos on riittävän ahne että saisi itselleen enemmän mitä kuuluisi , niin pastorinkin moraali jää siinä sivuseikaksi.
On se kumma että nykyaikana yritetään vielä naispuolista, tasavertaista perillistä sorsia kaikin keinoin.
Tasa-arvoinen kohtelu omaisuuden jaossa pitäisi olla kaikille itsestään selvyys,sekä vanhempien pitäisi siihen nimenomaan kaikinkeinoin pyrkiä eikä ruveta sortamaan tytärtä. Sorsiminen aiheuttaa varmuudella osapuolten välille pahoja ristiriitoja, jotka kaivavat sukupolvista toiseen.
Pitäkää tyttäret oikeuksistanne kiinni, älkää suostuko epäoikeudenmukaiseen kohteluun!