Joulu lähestyy, kuinka moni huostaperhe itkee surusta, vihasta ja ikävästä?
Monet tuhannet lapset eivät pääse edes jouluksi kotiin, hyvä jos edes saavat soittaa vanhemmilleen tai näkevät heitä. Joulu on lasten juhla - perheen kanssa.
Jouduin viettämään vuosi sitten ensimmäisen kerran joulun ilman lastani. En muista joulusta muutakuin sen, että pari naapuria kävi kylässä ja sen, että itkin. Lapseni kanssa en saanut puhua puhelimessa, mutta hän kertoi jälkeenpäin, miten joulu oli ollut köyhä ja kamala.
Tänä jouluna saan olla lapseni kassa kaikki viikonloput ennen joulua ja valmistella juhlaa sekä joulun.
Miksi meitä vuosi sitten rangaistiin niin julmasti, en ole muuttunut miksikään vuodessa, korkeintaan taakka tuntuu raskaammalta.
Monet tuhannet lapset eivät pääse edes jouluksi kotiin, hyvä jos edes saavat soittaa vanhemmilleen tai näkevät heitä. Joulu on lasten juhla - perheen kanssa.
Jouduin viettämään vuosi sitten ensimmäisen kerran joulun ilman lastani. En muista joulusta muutakuin sen, että pari naapuria kävi kylässä ja sen, että itkin. Lapseni kanssa en saanut puhua puhelimessa, mutta hän kertoi jälkeenpäin, miten joulu oli ollut köyhä ja kamala.
Tänä jouluna saan olla lapseni kassa kaikki viikonloput ennen joulua ja valmistella juhlaa sekä joulun.
Miksi meitä vuosi sitten rangaistiin niin julmasti, en ole muuttunut miksikään vuodessa, korkeintaan taakka tuntuu raskaammalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joulun sydämmeeni teen....ja kynttilän valossa muistat/muistelet niitä hyviä hetkiä kun lastesi kanssa olit.... ja unohtamatta niitä lapsia vaikka kotiin hetkeksi luo sinun kohta taas pois ovat....
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille...
Toivon voimia kaikille vanhemmille...
ei yksin helppoa ole joten tue ja auta lähimmäistäsi joka sitä kipeemmin tarvitsee...
Pidän teitä mielessäni ja sydämmessäni aattona...ja teille kaikille sytytän yhden kynttilän.. jotka kovia kokeneet ja ne jotka vielä sen kokevat...
Horsen tavoin, jos omat lapseni olisivat huostaanotettuina. Tuo hänen mainitsemansa laulu saa ihmeen lämpimän tunteen viriämään sisimpään. Vaikka toisaalta ymmärrän täysin sen, että vanhemman kannalta hirveintä mitä olla voi on se, että TIETÄÄ omaa lastaan kohdeltavan väärin. Jo pelkässä ikävässä on riittävästi kestämistä.
Juuri radiossa kuuntelin haastattelua, jossa asioita ymmärtävä henkilö korosti, että pienimpäänkään häpeään ei ole aihetta niillä ihmisillä, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan taholta tulevan väärinkäytöksen kohteeksi. Se on inhimillinen tragedia koko kansalle, ei pelkästään niille, jotka tästä suoraan joutuvat kärsimään.
Minulla huostat jo menneen talven lumia, mutta muistan kuinka pahalta tuntui, siitäkin huolimatta, että lapseni saivat olla joulun pyhät kanssani.