no tää ois tosi tarina mun lempihepast joka lopetettiin... ja kirjotus ei oo mun paras taito etenkään jos en pahemmin oo miettinyt mitä kirjoitan...
Muistan sen kuinka ensimmäisen tulin luoksesi harja kädessäni ja minun piti laittaa sinut kuntoon tuntia varten. Järjestit minkä kerkisit pieniä temppujasi jotka sai minut silloin täysin aloittelijan epäröimään.
Kun vihdoin olin selässäsi ja pyysin eteenpäin niin sinä lähdit mitä ihaninta laukkaasi ja silloin tiesin että me kaksi kuulumme ikuisesti yhteen.
Haaveestani tuli totta, kun sain syntymäpäivälahjakseni alkaa hoitaamaan sinua. Se oli kuin olisin ollut taivaassa. Pidimme toisistamme, sinä jopa aloit näyttämään selkeesti sen että kuulumme yhteen. Kun olin melkein koko kevään mennyt vain sinulla, monet huomasivat että menisit minun pyynnöstäni vaikka läpi tulen.
Kesä tuli ja pääsit vihdoin kaipaamallesi eläkkeelle. Kesän lopulla sain kuulla etten enää pystyisi hoitaa sinua, koska ystäväni vaihtoi tallia, eikä kyytiä enää lauantaisin järjestynyt.
Syksy jatkoi niin että sinua moikkasin ja rapsuttelin ja sinä moikkasit aina takaisin.
Talvi tuli ja sain taas nousta selkää ilman satulaa. Tunnilla säikähdit jotakin ja lähdit täyteen laukkaan pitkillä ohjilla, mutta minä tipuin. Kun olin viennyt sinut takaisin ja kamajasi vein takaisin paikoillen tuli ratsastuksenopettaja sanomaan minulle : "Indiana ja sinä kuulutte yhteen. Sääli vaan ettet enää pysty hoitaa sitä, sillä kun teitä kahta katsoo niin näkee heti että ymmärrette toinen toisianna. Ja kaiken käännette aina iloksi"
Kaikki meni hyvin sain hoitaa sinua aina silloin tällöin, mutta koitti se päivä mitä pelkäsin. 30.10 se päivä jolloin sinut lopetettiin, vanhuuden takia. Ihan hyvä niin, sillä enää et kärsi vanhuudesta. Ja enää ei kukaan joudu sinua pystyyn nostamaan tai ainakaan auttamaan siinä.
Muistan miten kauan itkin perääsi kun kuulin että sinua ei enää olisi täällä meidän keskuudessamme. Unelmahevoseni olit poissa. Suren sinua aina, mutta en kadu yhtään niistä kerroista jolloin sinun kanssa jotain tein, sillä silloin opin aina jotain uutta. 27 vuotta elit ja minä kuuluin niistä vain kahteen.
joo ei mikään puoleensa vetävä eikä hyvä tarina, mutta kunhan kirjoitin
Muistan sen kuinka ensimmäisen tulin luoksesi harja kädessäni ja minun piti laittaa sinut kuntoon tuntia varten. Järjestit minkä kerkisit pieniä temppujasi jotka sai minut silloin täysin aloittelijan epäröimään.
Kun vihdoin olin selässäsi ja pyysin eteenpäin niin sinä lähdit mitä ihaninta laukkaasi ja silloin tiesin että me kaksi kuulumme ikuisesti yhteen.
Haaveestani tuli totta, kun sain syntymäpäivälahjakseni alkaa hoitaamaan sinua. Se oli kuin olisin ollut taivaassa. Pidimme toisistamme, sinä jopa aloit näyttämään selkeesti sen että kuulumme yhteen. Kun olin melkein koko kevään mennyt vain sinulla, monet huomasivat että menisit minun pyynnöstäni vaikka läpi tulen.
Kesä tuli ja pääsit vihdoin kaipaamallesi eläkkeelle. Kesän lopulla sain kuulla etten enää pystyisi hoitaa sinua, koska ystäväni vaihtoi tallia, eikä kyytiä enää lauantaisin järjestynyt.
Syksy jatkoi niin että sinua moikkasin ja rapsuttelin ja sinä moikkasit aina takaisin.
Talvi tuli ja sain taas nousta selkää ilman satulaa. Tunnilla säikähdit jotakin ja lähdit täyteen laukkaan pitkillä ohjilla, mutta minä tipuin. Kun olin viennyt sinut takaisin ja kamajasi vein takaisin paikoillen tuli ratsastuksenopettaja sanomaan minulle : "Indiana ja sinä kuulutte yhteen. Sääli vaan ettet enää pysty hoitaa sitä, sillä kun teitä kahta katsoo niin näkee heti että ymmärrette toinen toisianna. Ja kaiken käännette aina iloksi"
Kaikki meni hyvin sain hoitaa sinua aina silloin tällöin, mutta koitti se päivä mitä pelkäsin. 30.10 se päivä jolloin sinut lopetettiin, vanhuuden takia. Ihan hyvä niin, sillä enää et kärsi vanhuudesta. Ja enää ei kukaan joudu sinua pystyyn nostamaan tai ainakaan auttamaan siinä.
Muistan miten kauan itkin perääsi kun kuulin että sinua ei enää olisi täällä meidän keskuudessamme. Unelmahevoseni olit poissa. Suren sinua aina, mutta en kadu yhtään niistä kerroista jolloin sinun kanssa jotain tein, sillä silloin opin aina jotain uutta. 27 vuotta elit ja minä kuuluin niistä vain kahteen.
joo ei mikään puoleensa vetävä eikä hyvä tarina, mutta kunhan kirjoitin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis, joko minä olen liian tunteellinen, tai sitten tuo tarina vain oli niin hieno.
Olisi hienoa tietää minkä niminen hevosesi oli?
...nimihän on Indiana, vai mitä?
Halusin näet varmistaa asia!
Kiva että edes joku piti ! Ja Indiana se nimi oli