Joulu lähestyy, kuinka moni huostaperhe itkee surusta, vihasta ja ikävästä?
Monet tuhannet lapset eivät pääse edes jouluksi kotiin, hyvä jos edes saavat soittaa vanhemmilleen tai näkevät heitä. Joulu on lasten juhla - perheen kanssa.
Jouduin viettämään vuosi sitten ensimmäisen kerran joulun ilman lastani. En muista joulusta muutakuin sen, että pari naapuria kävi kylässä ja sen, että itkin.
Tänä jouluna saan olla lapseni kassa kaikki viikonloput ennen joulua ja valmistella juhlaa sekä joulun.
Miksi meitä vuosi sitten rangaistiin niin julmasti, en ole muuttunut miksikään vuodessa, korkeintaan taakka tuntuu raskaammalta.
Monet tuhannet lapset eivät pääse edes jouluksi kotiin, hyvä jos edes saavat soittaa vanhemmilleen tai näkevät heitä. Joulu on lasten juhla - perheen kanssa.
Jouduin viettämään vuosi sitten ensimmäisen kerran joulun ilman lastani. En muista joulusta muutakuin sen, että pari naapuria kävi kylässä ja sen, että itkin.
Tänä jouluna saan olla lapseni kassa kaikki viikonloput ennen joulua ja valmistella juhlaa sekä joulun.
Miksi meitä vuosi sitten rangaistiin niin julmasti, en ole muuttunut miksikään vuodessa, korkeintaan taakka tuntuu raskaammalta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se on laitettu opiksi elämän tielle ja mikä tulee oppia täällä. Itse parhaiten tiedät laiskanläksysi. Minulle se on ettei tule luottaa koskaan kehenkään eikä olla empaattinen muita kuin itseään ja lapsia kohtaan. Kenekään asioihin ei tule puuttua vaan pitää huoli itsestään ja lapsistaan ja elää omaa elämää. Ei hentomielisyyttä eikä auttavaisuutta ketään kohtaan. Kun olen läksyni oppinut, odotan että minut palkitaan. Josko tänä tai ensi vuonna sosiaalitoimen väestä jollekin jotain kauheaa voisi jo eteen tulla heidän lapsilleen, vaikka auto-onnettomuutta ja silloin otan yhteyttä ja kerron kuinka minulla on hyvin ja valmistaudun joulun viettoon. Otan aina henkilökohtaisesti yhteyttä sellaisessa tapauksessa ja muistutan miten olen kärsinyt ja heille annetaan kärsimys pahoista teoistaan. Aina on parempi jos koettelemus koskettaa heidän omia lapsia. Saan siitä rauhan ja levollisuuden jatkaa omaa elämää. Juttelin tuosta tuttavalleni psykiatrian sairaanhoitajalle ja hän totesi että hyvin haen selviytymisen keinoni kun otan aina yhteyttä vastapuoleen heitä kohdanneiden ikävien tapahtumien johdosta ja muistutan olemassaolostani.
toivoa, eiväthän sossujen lapset tee vanhempiensa töitä. Miksi viattomien pitäisi kärsiä. En ymmärrä mielipidettäsi. Haluan kyllä auttaa, vaikka itkevää sossun lasta. Haluan auttaa muitakin ihmisiä, jos siihen pystyn.
Keinot sossujen rankaisemiseen on löydyttävä sanan säilällä, ei väkivallalla eikä edes sen toivomisella.
Se on tutkittu juttu, että oikeudenloukkauksen kohteeksi joutunut henkilö saa paremman mielen vain kun loukkaaja joutuu rangaistuksi. Hyviä rangaistuksia on mielivaltaisen sossun passittaminen vankilaan ja rahallinen. tuntuva vahingonkorvausvelvollisuus uhrille/uhreille. Näin siitä kostomenttaliteetista parhaiten pääsee eroon yhteiskunnassa. Jos oikeudenloukkaus painetaan villasella, niin pahoinvointi lisääntyy ja kertautuu, eikä se ole oikeusvaltion periaatteiden mukaistakaan. Eli rangaistus väärintekijälle. Siinä sitä on terapiaa ensialkuun.
paljon, että saa ihania lahjoja ja perhe on koolla, ei se, että vanhemmat juhlii jossain ja lapset yksin oottaa heitä tai vanhemmat juopottelee kotona kun joululahjoja jaetaan!
Vaikka kivaa se on että vanhemmatkin ovat kotona, mutta ei se että ne on ihan tuuterissa!
Siks he viihtyvät paremmin sijaiskodissa, ainaskin meillä jo kuusi joulua oltu sijaisvanhempien kanssa mieluummin, eivät ole ikävöineet edes jouluna kotiinsa!
Ovat tosi onnellisia ja ylpeitä olleet jouluistaan, on kysytty, olisitteko halunneet olla kotona nyt jouluna, emme, vastaus on kaikilta tullut ja tosi kirkkain silmin!
Paljon ihanampaa täällä on ollut nyt ja aina, vaikka on vanhempia ikäväkin, joskus, mutta emme voi muuttaa heitä, sielläpäs juokoot....
sanovat...
kait he sitten totuuden sanoivat....
vanhempien päihteiden käytöstä. Lue Optulan tutkimus vuodelta 2007 huostan syistä.
kun näin myöhään täällä kirjoittelet? Vai sinä itse univelkahumalassa?
pimeitä juttuja.
kun minä paketoin heidän toivomiaan lahjoja heille, joita sinä et halunnut/voinut, antaa niitä heille!
Missäs humalassa itse sitten olet nyt?
Tähän aikaan kysellessäsi sitä?
Pitäähän mun ne salassa paketoida, kuten jo monia vuosia olen ne tehnyt, sun lapsillesi, sulta, ikävä kyllä, he eivät ole saaneet kuin joskus kortin, jossa sanot, minä rakastan sua, ei koskaan muuta, että kait se siksi on lapsilesi tärkeää tai on ollut nämä joulut, synttärit ym. juhlat, kouluissakin, kun olemme olleet mukana!!
Kun ei vanhemmat ole muistaneet heitä kuin joskus kortilla, eivät soittaneet, vaikka puh nro on annettu heille ja lapset oottaneet niitä soittoja!
Että se siitä ja loput päivänpeilissä, sitten!
paketoin lahjat lapsen ollessa koulussa niinä päivinä kun emme tapaa.
mutta en itsekään mene juuri koskaan nukkumaan ennen puolta yötä.
Silti herään ennen sijoitettuja ja herättelen heidät koululaiset kouluun.
Mistä tiedät ikävöivätkö he oman perheensä luokse jouluna,ehkä eivät sano sitä suoraan mutta heti kuin selkää käännät huomaat kuinka surullisia he oikeasti ovat.En pysty uskomaan että tuo on totta, itsekkin olen sijaperheessä asuva lapsi,enkä mene jouluna vanhempieni luokse mutta siihen on monia syitä,Joulu ei ole sama kuitenkaan sijaisperheessä kun kotona omien vanhempieni kanssa, tietenkin haluan olla vanhempieni kanssa mielummin!
jo valitettavasti voi nähdä ihmisen tasapainottomuuden ja siinä lienee myös syy tapaamisten rajoittamisiin.
Meilläkin yhdet lapset olivat yrittämässä muutamankin kerran joulun viettoa omien vanhempien kanssa. Lupaukset oli suuret, lahjojen suhteen ja lapsilla tietty odotuksen sen mukaan.
suunnattoman pettyneinä lapset palasivat, kun ei mitään luvatuista lahjoista tullut ja kapakasta saivat vanhempia hakea.
Poliisikin oli ainakin kerran vieraillut.
Ei lapset halua kokea sellaista.
Ovat saaneet pettymyksistä tarpeekseen.
Eipä tarvinnut heitä estellä enää menemästä, kun itse ilmottivat, että nyt riitti.
Halusivat viettää joulunsa tutussa ja turvallisessa seurassa ja ympäristössä, eli kotona meillä.
lapseni oli viikonlopun kanssani leipomassa ja laittamassa joulua. Joulun hän viettää kanssani. Joulun jälkeen teemmme vielä neljän päivän matkan.
Lapselle tulee lahjoja n. 200 euron edestä, enkä käy kapakoissa. Jouluruokiin satsaamme konvehteineen n. 150 euroa.
Vuoden vaihteen jälkeen katoavat kaikki rippeetkin tapaamisoikeuden rajoituksesta. Lapsi saa olla kaikki viikonloput kotonaan ja tavata äitiään viikolla ainakin yhden kerran.
Huostan purkuun on enää vähän päälle 10 kk aika.
Olen tasapainoton, jos on rajoituksia, muutoin en.
niin näköjään haukunkin.
En tiedä enää itsekään, et kenelle tuon tarkoitin, anteeksi.
Olen ollut tyttären tulevien häiden ja joulun takia niin täystyöllistetty jo pitkään ja yötkin käyn ylikierroksilla, etten ole nukkunut tarpeeksi, joten alkaa jo näköjään ajatuksen kulun takkuiluna.
Nyt sanon vain hyvää yötä ja yritän saada nukuttua edes loppuyön kunnolla.
Anteeksi vielä kerran ja oikein hyvää joulua sinulle ja lapsellesi.
tuntuu todella hyvältä ajatella, että saatte viettää yhdessä joulua ja vielä pian jo koko huosta päättyy. Onnea teille.
kysyt, että kuinka moni huostaperhe itkee tänäkin jouluna.
Minä kysyn, et kuinka moni lapsi mahtaakaan tänäkin jouluna itkeä, kun ei vieläkään ole huostattu, vaikka elämä yhtä helvettiä kotona, oli joulu tai juhannus.
olemassa?
Fiktiivinen kysymys,eikä liity siis itseeni mitenkään..eli
Kuinka paljon pitää ihmisen menneisyytensä taakasta kärsiä..eli jos on muuttanut tapansa totaalisesti,vaikka juomisen(luulen että se on helpommin sanottu kuin tehty,mutta joillakin kait onnistuu raittius?)niin onko se syy olla antamatta lapsia kotiin?
Onhan toki muunlaistakin tasapainottomuutta,jotka saattavat olla seuraus työttömyydestä/syrjäytymisestä/avioerosta..masennuskin voi johtua em.syistä..mietin vain että miksi se huostaanotto on ainoa oikea tapa toimia?
Miksei perheitä auteta samalla summalla,joka laitetaan vuosittain huostaanotettujen lasten hoitamiseen?
Vai onko niin että on helpompi ottaa lapset vanhemmiltaan pois,(kuin alkaa setviä sitä vyyhtiä joka perheessä kenties on)aiheuttaen kaikille pahan olon?
Onhan olemassa varmaanin tukitoimia..tai jos ei ole,pitäisi yhteiskunnan varoin niitä tarpeeksi järjestää.
Muistan ainakin entisestä naapurustosta sen että ne pariskunnat jotka kodissaan ryyppäsivät ja meuhkasivat,ihan joka päivä(perheen lapsi tais olla 10v)..kukaan viranomainen ei ollut kiinnostunut heistä/tai heidän elämäntyylistään/tavoistaan.
Mutta jos oli yksinhuoltaja,ilman toista vanhempaa perheessä ja vaikka se äitikin raitis..niin heti oli sosiaalityöntekijän silmätikkuna.
Ihmeellistä että parisuhteessa eläessä on muka jotenkin "parempi"vanhempi,joidenkin mielestä..
on aina montakin eri puolta.
Se vain, että tän kirjottajan teksti kertoo hänen nykytilastaan, joka ei vaikuta kovin tasapainoiselta.
Tuollaisella asenteella ja jutuilla tulee olemaan jatkossakin lapsen kotiin saamisen suhteen heikoilla.
Jos lapsesta vastaava aikuinen on hyvin tasapainoton ja jopa mieleltään sairas, ei mitkään tukitoimet pelasta lasta ahdistukselta, mitä kokee sellaisen vanhemman kanssa. Erittäin turvatonta on lapselle, kun vanhemman mieli pahasti ailahtelee ja pinna on tiukalla.
Siinä on lapsenkin mielenterveys vaarassa.
Valitettavasti vain juuri mieleltään sairaat, eivät aina omaa tilaansa ymmärrä, eivätkä siten myöskään välttämätöntä huost.ottoa, silloin kun ei ole ketään muuta läheistä kuka voisi vastata lapsesta.
Tuo on kyllä totta, mitä sanoit yh-äideistä, nimenomaan. En tiedä ollaanko isien kimpussa samassa määrin ollenkaan.
Olin itsekin joitakin vuosia yh ja jopa naapurusto suhtautui minuun ihan omituisesti ja keksi mitä ihmeellisempiä juttuja. Syytti ja valitti. Kun sitten nykyinen mieheni muutti samaan huusholliin, niin ihmeesti aivan kaikki jutut loppuivat.
Paitsi nyt tietty seurattiin sitten kuinka pitkään romanssi ja suhde kestää.
Loppumista jäivät odottamaan. Kävi varmaan jo aika pitkäksi, kun kohta 30 vuotta ovat joutuneet odottamaan, hahaaa
tuosta viimeisestä lauseesta, omalta kohdaltani. tuolloin n.6 vuotta sitten hovioikeus totesi isästä. Isän nykyinen parisuhde on niin "tuore" ettei, siihen ja sen kestävyteen ole näyttöä ja että lapsia ei näin suositella antaa isän vastuulle.
Kuitenkin vuosi, kaksi eteenpäin sijaisperhe erosi joka oli kanssa "tuore" nuoripari. Tuolloin ei kukaan kysynyt missä lapset ovat ja miten voivat, kun lasten suusta, kerrottuna olivat nähneet paljon riita, tässä sijaisperheessä.
Isän parisuhde on edellen 5 vuoden jälkeen kunnossa ja suhteelisen normaali, kuin vain voi olla. Sittenkään ei kelpaa vielä lasten isäksi.
Ihan vaan tuohon, lopputeksteihin verrattuna, esimerkkinä.
ketjussa. Täsmennäpäs. Minä kirjoittelin tuon toivon pahaa sossuväelle. Jos tarkoitit mahdollisesti minua, niin minua on syytelty vuosikausia tuosta tasapainottomuudesta ja vaarallisuudesta ja huonosta käytöksestä, siis oikeasta vaarallisuudesta, sossu ja sittemmin sijarit ovat syyttäneet. Vaikka olin itse hyvyys ja tunnollisuus, eikä muualta ole mitään samankaltaista palautetta, ainoastaan sossulasta. Minulla on ollut lähestymiskieltokin lastani kohtaan vuoden, sossu haki ja käräjäoikuden naistuomari myönsi. Otin opiksi, alkanut sossun tyyliseksi, pahan toivojaksi. Ja mitä tapahtui, yhteydenpidonrajoitukset on kumottu yhtäkkiä heti voimassaolevaksi, vaikka edellinen päätös on vielä voimassaoleva. Minulla on uusi päätös jo itselläni. Saankin nyt tavata lastani kotonani ilman ulkopuolisten läsnäoloa. Olen paljon oppinut näistä sossulan jutuista, huomaatkos. Että ryhti koheni. No oikeasti nuo kaikki vaarallisuusväittämät ja seuraukset siitä on kyllä edellisen sossun mielen tutkimattomuutta. Olen ollut jokseenkin sanaton jonkin aikaa asiani saamasta käänteestä, kun ei perässä tahdo pysyä. Uusi sossu vielä kysyi, enkö haluaisi lastani takaisin. On varmaan suhteellisen helppoa alkaa vaatia niitä korvauksia nyt ja kyllä raha minulle kelpaa. Luulisi olevan tuon lähestymiskiellonkin painava kohta.
ihan hyvin ja toimiva parisuhdekin vielä, ettet saa lapsia itselle.
Olisiko puoliskosi valmis äidin tehtäviä hoitamaan lapsillesi?
Oletko ihan hakemalla hakenut huostan purkua, vai vaan kauttarantain kysellyt?
Laita prosessi viereille ja jos vastustavat, niin sitten pitää esittää miksi ja mikä pitää olla toisin, että saat lapset.
Kuitenkin ehdottomasti lapset kuuluvat sulle, vai vastustaako kenties lasten äiti?
en pysty vastaamaan, koska olen jo ihan sekaisin, et kenelle mitäkin olen vastannut enkä tiedä kenelle nytkään kirjoitan, kun kellään ei edes samaa nimmaria. Keskustelu on tosi vaikeeta.
on tehty ja kaikki on ok. Asuinolot on tarkistettu, vanhemmiksi sovittaisiin, ainakin täällä päin sossun mielestä. lasten "äitipuoleksi" on halukkuutta. Aikoinaan käytiin yhdessä kaikki tapaamiset kun oltiin lähellä lastenkotia, mutta nyt, kun kauempana asutaan, niin harvemmin, eikä muutenkaan tuolla sijaisperheessä käydä, koska ei halua meitä sinne kovin mielellään ja muutenkin, koska "me" ei muka sovittaisi lasten todellisiksi vanhemmiksi. Lapset ovat aina pitäneet puolisostani ja onhan hän ammatiltaankin ollut lastenhoitaja, kun asuttiin siellä päin, missä lapset. Huostanpurkua on haettu, vastauksena saanut esim. vuosi sitten "sun pitäisi laittaa paperille, miten ja miksi sinun tulisi saada lapset....eikä näitä asioita näin hoideta, vaan katsotaan pitkällä aika välillä, että kaikki on ollut jo pitemmaän aikaa hyvin".....
Oikein siis kautta rantain vastauksia. Kuitenkaan ei huomioi sitä, miten tässä sijaisperheessä on käynnyt ja miksi he olisivat sopivia sijaisvanhemmaksi...eronkin jälkeen ja mitä siellä on tapahtunut, mitä ei aikoinaan omassa perheessä tapahtunut.
Kaikki oikeusasteet on käyty, samaan vastaukseen ja lausuntoon tukeudutaan joka kerran...siis mitä tämä sossu aikoinaan on sanonnut ja todennut. Nyt odotan vielä mitä vakuutusyhtiön kautta, saanko asianajajan, jos ottaa ja saan asian hoidettua sieltä...vastausta odotan.
Lasten äidin vastustamisesta en tiedä, mutta ei hänellä paljon laitoshoidossa sana valtaa ole, koska ei pysty hoitamaan lapsia itse. Sossut tietysti hänen takanaan.
biona on täysi mahdottomuus, koska palstoilla on sen tason häriköitä, että ei jaksa lukea mitä tahansa omista mielipiteistään.
olisi kiva kuulla mukavia,asiallisia kommentteja..eikä sitä jossa jokasen kirjotuksen Hellu tai muu hänen kaltaisensa kääntää niin totaalisen vinksalleen..että siinä itse asiakin unohtuu.
kaikille aivopesua ja josset ole kunnolla mitäs muuta ku huostaanottoja aikuisille ei laki salli mut lapset on lainsuojattomia