liitto otetaan kaaleiden parissa vastaan?
kertokaa kokemuksista,aloita sinä esim Mankkaan Mirkku vaikka ensin...
kertokaa kokemuksista,aloita sinä esim Mankkaan Mirkku vaikka ensin...
miten puolikkaan ja valkolaisen
zinalda
8644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on olleet melko olemattomat. Minulla se hakeutuneisuus kaaleitten pariin on ollut jo murrosiästä lähtien..liekö ollut jotain Äitikapinaa tai muuta. Mutta aina olen tuntenut olevani enemmän kotonani kaaleitten parissa.
Mutta liitto puolikkaan ja kokovalkolaisen kanssa on aina problemaattinen. Sitä enemmän, mitä enemmän puolikas tuntee olevansa kaalo..silloin iskee aina seinä vastaan jossain vaiheessa. Ukollani kun on tietty vastahakoisuus kaaleita vastaan: heittää manneherjaa, ja tietysti minulla iskee raivo vastaan. Kas kun siitä perimästä ei pääse eroon. Ja luonne on semmoinen kuin on: hyvin ei-suomalainen, temperamenttinen ja avoin. Joten jos aikanaan olisin löytänyt hyvän kaaleen pojan, olisin varmasti mennyt yhteen. Mutta en löytänyt, ja kohtalo meni niin kuin meni.
Mutta näihin päiviin asti olen tapellut ukkoni kaajeellisuutta vastaan. Vaattein, sanoin, ukaasein. Ja tappelen edelleen. En ole luopunut luonnostani enkä perimästäni. Enkä luovu.
t. Mirkku
että olin äidinäidin, eli mummoni hoivissa melkein kouluikään asti. Muistan vielä, kun silloin kaaleet olivat kulun päällä, niin joskus tuli kaaleita kylään ja kysyivät mummolta: kenen tyttö tuo on, kun on noin tumma? Ja mummo sanoi vain: minun tyttäreni tyttö, ei käynyt selittelemään sen kummemmin. Mutta hyvin löydettiin yhteiset leikit kaaleitten lasten kanssa.
t. Mirkku
tulee semmonen inho ku lukee noita sun kapina juttuja
kaajeitahan sä oot mikään ei tee susta mustalaista!!!!!!!!!!!!!!
meidän puolikkaiden juttuja! Aloittajahan just pyysi meidän puolikkaiden näkemyksiä asiasta ja vielä eritoten Mirkun! Ei oo pakko lukee!
Mä oon puolikas, mutta puuttuu kaikki suhteet teidän suuntaan. No, joku mielenkiinto on kuiteskin, en kai muuten tällä palstalla roikkuisi. kai kaikki jossain sydämessään tietää ketä on... mutta mun sydän itkee, kun törmään tällaiseen tylyyn ihmiseen. Ihmettelen miten Mirkku jaksaa teidän kanssanne. Ettei oo jo vetänyt itseään narun jatkoksi. No, Mirkku on mun idoli: rohkee ja ihana ja tietää oman arvonsa... yritän päästä samaan.
minusta Mirkku pitää tätä palstaa pystyssä ja jos on niin tinaleita kaaleita jotka ei kestä sinun kirjotuksia niin menköön suolle.
hyvää joulun odotusta Mirkulle ja porukoilles
T: Kaalo
mukavasta viestistä. En pahoita mieltäni, mahtuuhan meitä moneen junaan ja osa jää vielä asemalle. Eikä kaikki voi tykätä kaikista. Oikein hyvää Joulua myös Sinulle ja perheellesi.
antijouluisin terveisin
Mirkku, intiaaninimeltään "Mad Dog" eli "Hullu Koira"
Täältäkin Mirkulle siunausta, ja hyvää Joulua
T. kaalo Mikkelistä
toivotan minäkin Mikkeliin ja koko Suomeen. Tavallaan kadehdin ihmisiä, jotka nauttivat joulun valmisteluista ja itse Joulusta. Minulle se tuottaa ahdistusta. Ei tietenkään Joulun sanoma, vaan se yletön hössötys, joka siihen liittyy. Ja ajattelutapa: TÄYTYY tehdä näin ja näin, koska jouluna on pakko..Eihän ole mitään pakkoa, paitsi juuri lasten vuoksi.
Tuttavaperheen mies ahdistui aina joulusta niin, että pakeni joulunpyhiksi vinttikamariin lukemaan ja söi jotain pakastepizzaa, kun muut istuivat joulupöydässä. Ei hän halunnut loukata perhettään ja sukulaisiaan, mutta ei kestänyt mitään jouluun liittyvää. Ymmärrän hyvin. Voisinpa itse tehdä saman. Mutta kun on lapsia, niin TÄYTYY...
Mutta mahdollisimman pienimuotoisella tavalla.
t. Mirkku