Päivänä muutamana tarkistin päivän pituuden. Täällä etelässä se on nyt alle 6h mutta kohta lähtee pitenemään.
Tuolla Lapin mailla on päivä siis pimeimmillään kun aurinko ei kerran nouse lainkaan.
Ihminen tarvitsee valoa ja aina ihmettelen miten lappilaisten psyyke kestää pimeyden.
Jos meikäpoika joutuisi túohon pimeäputkeen niin nykyistäkin suurempi hulluus toteutuisi kohdallani.
Jo jouluna on päivä "kukonaskelta" pitempi. Ensin auringonlasku myöhenee mutta pian aamukin aikaistuu eli päivä pitenee molemmista päistään.
Onkohan lumen valkeuskin annettu meille talvipäivien piristyksesksi?
Tuolla Lapin mailla on päivä siis pimeimmillään kun aurinko ei kerran nouse lainkaan.
Ihminen tarvitsee valoa ja aina ihmettelen miten lappilaisten psyyke kestää pimeyden.
Jos meikäpoika joutuisi túohon pimeäputkeen niin nykyistäkin suurempi hulluus toteutuisi kohdallani.
Jo jouluna on päivä "kukonaskelta" pitempi. Ensin auringonlasku myöhenee mutta pian aamukin aikaistuu eli päivä pitenee molemmista päistään.
Onkohan lumen valkeuskin annettu meille talvipäivien piristyksesksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siellä, missä on oikea kaamos, on myös lunta! Siksi päivä voi vaikuttaa valoisammalta kuin Etelä-Suomessa, jossa maa on useimmiten musta pimeinpään aikaan. Ei Pohjois-Lapissakaan säkki päässä eletä kaamosaikana!
Täällä eteläisessä Lapissa auringon nousun ja laskun väli on ruhtinaalliset kolme tuntia. Joulupäivänä päivä on jo kokonaisen minuutin verran pitempi! Ja kesä korvaa kaiken moninkertaisena...
Helsingin lumeton talvi voi tehdä hulluksi! Uskallan sanoa sen lähes 40 vuoden kokemuksella.
Monet etelän ihmiset luulevat Lapin olevan harmaan ja värittömän. Sitähän se ei ole. Missään ei ole sellaista värien loistoa kuin syksyisessä Lapissa eikä sellaista revontulien säihkettä pakkasöinä.
Kirjoittaessani tuota viestiä, ajattelin juuri Sinua. Tiedän kuitenkin, että olet alkuperältäsi Lapin ihminen, tuskin sentään lappalainen.
Helsingin, eikä kaupunkien yleensäkään, valoisuus ei lumesta paljon muutu. Ennen oli kelkka-, reki-, ym. keli, niitä oikein tarvittiinkin. Nyt on vain kaiken synkentävä, lumeton autokeli.
Kaikkeen tottuu hissukseen, etelässä on kyllä aivan mustaa, mutta Lapin lumisilla seuduilla on sinertävä hämäryys.
Oli työaikana mahdollisuus olla talvilomilla, ja jopa yksi joulukin siellä vietettiin.
Ensimmäisenä aamuna jää odottamaan valoisampaa vaan sitäpä ei tule, anivarhain alkaa hiihtohissit nostamaan kanssa huipulle ja koko päivä on väkeä runsaasti rinteissä. Elämä siellä on paljon vilkkaampaa kuin täällä, mikäs liikkuessa kauniissa maisemissa puhtaalla lumella.
hiihtämässä. Ladulla tuli vastaan mummeli aurinkolasit päässä. Lumi on valoa vaikka päivä oli tuhruinen ja pimeä.
Täällä melkein kaamoksessa, mutta enemmän hämärässä, kuin Lapissa, käytän päivällä pyöräillessä keltasävyisiä laseja, koska niillä tienpinnan epätasaisuudet näkyvät vähän paremmin. Siksi kai myös laskettelulaseissa on keltainen sävy.
Kaikki Tärkeimmät työt on tehty hämärässä ja peitonalla.
Eilen tapasin bussi-pysäkillä sokean. Kun tulin lähelle, hän käveli määrätietoisesti luokseni ja kysyi näkyykö sellaista autoa. Olihan se, mutta kuljettaja kai oli tauolla, lähtöön oli aikaa.
Tämä mies oli puhelias; syntymästään saakka sokea, kertoi näkevänsä kuulemalla. Niin minutkin, kun lähestyin. Hän teki muutaman kohteliaan kysymyksen, ymmärsin sen tarkistukseksi minkä tyyppinen seuralainen on.
Hän kertoi liikkuvansa paljon ja ei ole kokenut ongelmia. Apua on aina tarvittaessa löytynyt."Se vain pitää osata valita", hän sanoi.Työssäkin sanoi käyvänsä, hän oli runsas komikymminen.
Kun köröttelimme autossa, hän pyysi useaan kertaan kuvailemaan, mitä minä matkalla näen. Näin hän varmasti tekee muidenkin kanssa ja maailma valkenee ainakin vähän.
Olenhan sokeita jututtanut ennenkin, mutta kyllä hän oli poikkeustapaus. Hänen "talvipäiväivän" seisauksensa on pitkä, mutta ei aivan musta.
aikaan!
Näin vastasi Lapin mies, kun häneltä kysyttiin mitä Lapissa ylipäätänsä tehdään. Vastasi että naihhan ja kalastethan. Kysyjä esitti lisäkysymyksen että entä talvella kaamosaikaan.
mihin ja miksi hävisi se yhdyssana-aiheinen ketju ja millaisin saatesanoin. Kaamos varmaan vei. Valaiskaa hyvät ihmiset. Lie koneen vika.
Talvipäivän seisaus.. He he
tämä ikuinen pimeys tuottaa suorastaan tuskaa. Olin tänään hakkaamassa mattojani tamppauspaikalla, kun luokseni tuli eräs ikäihminen, naapuri, joka kysyi, että kuinka minä selviän tästä kaamoksesta. Sanoin, että en ole ehtinyt tuota juuri ajattelemaan.
Onhan tämä syksy ollut melko karmea ja sellaisen kesän jälkeen kuin viime kesä oli, niin onhan siinä joillakin kestämistä.
Tämä naapurini sanoi, että hän on sekä henkisesti että ruumiillisesti aivan lopussa tämän kaamoksen takia. Koetin lohduttaa, että kun joulun yli päästään, niin päiväkin on jo pitempi, että koetetaan kestää.
Ilmeisesti juttutuokiommekin auttoi hieman. Hän lähti hymyillen jatkamaan matkaansa.