Olisiko halukkaita pääkaupunkiseudulta aloittamaan jonkunnäköisen lukupiirin psykologian pääsykokeita varten??!! Itse olen hakemassa Jyväskylään ensisijaisesti, mutta myös Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin. Mieluiten kaipaisin sellaisia henkilöitä ketkä pyrkivät juuri Jyväskylään, treenaus olisi siten helpompaa ja tehokkaampaa =)
Lukupiiri auttaisi todella paljon, lisäisi motivaatiota ja helpottaisi paljon pääsykokeita, toivottavasti joku innostuisi =) Voisi keksiä joitain kivoja keinoja oppia!
Vastatkaa ihmeessä pian, niin aloitetaan lukurumba ;)
Lukupiiri auttaisi todella paljon, lisäisi motivaatiota ja helpottaisi paljon pääsykokeita, toivottavasti joku innostuisi =) Voisi keksiä joitain kivoja keinoja oppia!
Vastatkaa ihmeessä pian, niin aloitetaan lukurumba ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Halutessasi voit etsiä lukuseuraa myös täältä: http://www.paasykoe.com/2008/12/psykoeystv.html
Tällainen kommentti löytyi toiselta keskustelupalstalta ja siinä kyllä piilee totuuden siemen.
"Olen aina ihmetellyt, että mikä noissa psykan opinnoissa ihmisiä viehättää. Oikein stereotypinen psykologian opintoihin hakija on +9 keskiarvon omaava lukiolaistyttö, jolla olisi rahkeita vaikka mihin, ja sitten haetaan lukemaan psykaa vuodesta toiseen. Ala on suhteellisen huonosti palkattu, varsinkin vaadittavaan tutkintoon verrattuna, opiskeltavat kurssit ovat käsittääkseni aika puuduttavia monen mielestä (matematiikkaa ja sitä psykologian "tylsää" puolta - teorioita ja tieteellistä tekstiä sivu tolkulla) ja työtkin ovat monessa paikassa melko rutiininomaisia. Mihin tuo psykan viehätys oikein perustuu? Tuntuu hieman, että ~75 %:lla pääsykokeisiin meinijöistä on päässään ruusuinen kuva lukion psykolgian kurssien kivoista tarinoista ja eikä senttiäkään uhrattuna ajatukselle siitä, mitä sitten n. kuuden vuoden päästä tulee seuraavat 40 vuotta tekemään työkseen."
Psykologit ovat tutkinnon laajuuteen ja työn vaativuuteen nähden alipalkattuja. Niihin keskipalkkatilastoihin ei oikein kannata luottaa. Valmistumisen jälkeen saa monta vuotta pakertaa pienellä palkalla. Jos haluaa rahoiksi lyödä työllä, niin sitten kannattaa katsella muita aloja. Sekin on totta, että heillä ketkä hakevat opiskelemaan psykaa on usein melko epärealistinen kuva tästä työstä. Jotenkin ihmisten mielissä menevät terapeutit, psykiatrit ja psykologit sekaisin. Toisaalta korkeita hakijamääriä selittää se, että tuossa ikävaiheessa ollaan usein kiinnostuneita niistä kysymyksistä, joita psykologiassa odotetaan käsiteltävän. MUTTA tulee muistaa, että psykologia on tiedeala, jolla on vankat perustat tilastotieteellisessä tutkimuksessa. Opiskeltava aines onkin sitten sen tyylistä, esim. tilastotiedettä on ainakin approbaturin verran ja opiskelumateriaali on hyvin tieteellistä. Jos etsii yliopisto-opinnoilta henkeviä ja syvällisiä keskusteluja elämän perustavanlaatuisista asioista, niin ei varmaan kannata valita psykologiaa. Ainakin Jyväskylässä luennot ovat massaluentoja, joihin osallistuu monia kymmeniä opiskelijoita. Luentoihin osallistumisen lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Eli kurssin suorittamiseksi vaaditaan luennoille osallistumista, joita on noin 3 tuntia viikossa/kurssi plus loppukoe, ei muuta. Joten yliopisto-opintojen puolesta muihin opiskelukavereihin on hyvin vähän yhteyksiä. Todella moni onkin yllättynyt siitä, kuinka yksinäistä pakertamista tuo opiskelu on. Tenttikirjallisuutta on melko paljon ja suurin osa on englanninkielistä.
Toivoisinkin, että te ketkä haaveilette psykologin ammatista pohtisitte asiaa kunnolla. Se on kuitenkin ammatti, johon pitää opiskella 5-6 vuotta ja onko se sitten työnä juuri sellaista, jota haluatte tehdä joka päivä kahdeksasta neljään. Tutustukaa tarkasti siihen millaiset opinnot tulevat olemaan ja onko ne sisällöltään ja suoritustavaltaan sellaisia, joka teitä kiinnostaa. Luettavaa on paljon ja se on hyvin teoreettista (plus englanninkielistä). Peruskliinisessä työssä joutuu kohtaamaan hyvin vaikeita perhe- ja yksilötilanteita. Kannattaa miettiä onko sen tyylinen ihminen, joka pystyy ottamaan vastaan kaikenlaista, eläytymään toisten tilanteisiin, kunnioittamaan toisten tekemiä valintoja ja aidosti auttamaan. Ammatinvalintaa ei kannata tehdä vain sen perusteella, että tämä nyt vain kiinnostaa. Sekin kannattaa huomioida, että valmistumisen jälkeen opiskelu vasta alkaakin. Yliopisto-opinnot antavat vasta perustiedot, työelämässä joutuu vielä paljon opiskelemaan. Eli pitää oikeasti olla valmis koko ajan kehittämään itseään.
Tarkoituksenani ei ole ketään lannistaa tai luoda psykologin työstä masentavaa kuvaa. Jos sopii tähän työhön ja on palava intohimo tälle alalle, niin tämä työ antaa paljon. Halusin lähinnä tuoda esille niitä asioita, joita ei työkkärin ammattikuvauksissa tuoda esille. Myöskin lukion psykologian opinnoissa luodaan alasta vähän liian ruusuinen kuva. Käytännön työ on melko erilaista.
T: melkein valmis psykologi
Hei! opiskelen samaisiin kokeisiin, myös pääasiassa jyväskylään, mutta myös yhdistettyihin kokeisiin. En ole pääkaupunkiseudulta, mutta olisin mieluusti yhteydessä näin virtuaalisesti aiheeseen liittyen. Kysymykset, eteneminen yms. lukutuki.
Hei!
Naispuolista (koska itse olen nainen ja kokemukseni mukaan miehistä vain harmia;) valintakoelukukaveria etsin tulevalle vuodelle (tämän vuoden valintakokeeseen en enää mitenkään ehdi lukea niin kattavasti,että ineen menisin),eli syksystä -10 jos joku haluaisi ruveta kanssakärsimään.Helsingin yliopistoon olen hakemassa ainakin nyt,mutta myös Oulu tai Tampere,tai jopa Turku,voisi tulla kyseeseen.Apua sinänsä en tarvitse,mutta tieotoisuuden siitä,etten ole ainut joka kärsii kunnianhimoisten tavoitteidensa kurjimuksessa!Samanhenkisyys kiihdyttäisi varmasti lukuprosessia.:)