Hei
olemme kaksi lähihoitajaopiskelijaa sairaanhoidon- ja huolenpidonkoulutusohjelmasta.
Teemme opinnäytetyötä Alzheimerin taudista ja päätavoitteena on tehdä SELKOKIELINEN info-lehti Alzheimerin tautiin sairastuneelle ja hänen omaisilleen.
Toivoisimme kokemuksia:
1. Millaisina olette kokeneet informaation Alzheimerin taudista?
2. Mikä on ollut hyvää? mikä huonoa?
3.Mistä olette saaneet informaatiota?
4. Millainen Info-lehtinen olisi hyvä Alzheimerin taudista?
5. Omia kokemuksia: miltä tuntuu kuin omainen sairastuu Alzheimerin tautiin?
Vastauksia toivoisimme tänne keskustelupalstalle tai Sähköpostiin
osoite: [email protected]
Kiitoksia etukäteen!
Hanna-Noora & Mira
olemme kaksi lähihoitajaopiskelijaa sairaanhoidon- ja huolenpidonkoulutusohjelmasta.
Teemme opinnäytetyötä Alzheimerin taudista ja päätavoitteena on tehdä SELKOKIELINEN info-lehti Alzheimerin tautiin sairastuneelle ja hänen omaisilleen.
Toivoisimme kokemuksia:
1. Millaisina olette kokeneet informaation Alzheimerin taudista?
2. Mikä on ollut hyvää? mikä huonoa?
3.Mistä olette saaneet informaatiota?
4. Millainen Info-lehtinen olisi hyvä Alzheimerin taudista?
5. Omia kokemuksia: miltä tuntuu kuin omainen sairastuu Alzheimerin tautiin?
Vastauksia toivoisimme tänne keskustelupalstalle tai Sähköpostiin
osoite: [email protected]
Kiitoksia etukäteen!
Hanna-Noora & Mira
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurin muutos mummoni persoonassa hänen sairastuttua Alzheimerin tautiin on ollut ilkeys ja aggressiivisuus, kaksi piirrettä joita hänellä ei ole ollut aikaisemmin. Tästä ei puhuttu mitään kun diagnoosi tehtiin. Oli kauhea mennä sairaalaan katsomaan häntä kun aina aurinkoinen ihminen muuttui silmän räpäyksessä ilkimykseksi. Haukkui ja käski painua helvettiin. Tämä tauti on kaikille asianosaisille vaikea ja taudin negatiivisistä piirteistä pitäisi ehdottomasti puhua ennen kuin ne ilmaantuvat.
Noinkin se voi ilmaista. Kaikenlaistahan tautiin sisältyy, mutta taudin etenemisen myötä isäni irtautui kotoisista puuhistaan ja kaikki siirtyi hiljalleen minun hoidettavakseni. Loppuvaiheessa hän ei aina tuntenut minuakaan.
Elämässäni oli samaan aikaan muitakin vaikeuksia, ja kaikesta huolimatta pidän tuota sairautta helppona tapana kohdata läheisen kuolema.
Sairauden diagnoosissa on kolme kuolemaa.
Ensimmäinen on silloin kun omainen saapi tietää että läheisellä on sairaus.
Toinen on silloin kun omaisen on hyväksyttävä se että läheisen persoona muuttuu (Mielentilan muutokset,ajan ja paikan tajun menetys ja lopuksi henkilö ei enää tunne omaisiaan).
Ja sitten lopuksi se kuolema kun sairauden murtama ihminen vaipuu viimeiseen lepoon.
Kaikesta tästä pitäisi tiedottaa asiallisesti henkilön omaisille sekä myöskin tehdä selväksi se että sairaus on "Omaisten sairaus" heidän on otettava vastuu asioista tehtävä päätökset sekä hyväksyttävä se tosiasia että sitä omaista ei enää ole olemassa jonka he ovat tunteneet vaan sairaus hitaasti muuttaa omaisen käytöstä ilman että hän itse voipi sille mitään silti häntä on kohdeltava samana läheisenä ihmisenä kun ennenkin koska ja vaikka puhekyky,elintoiminnot huononee niin ihmisläheisyyden tarve kasvaa.
Olen itse käynyt läpi koko processin hoidin Ätiäni noin 12v kotona hän lähti tästä maailmasta Syyskuussa.
äitini sairastui tautiin noin kuusi vuotta sitten
ja kuoli viime jouluna.Monta sisarusta kun oli niin piDettiin äiti loppuun asti kotona. Mielialat vaihtelivat mutta äiti oli todella harvoin pahalla päällä.Mutta lääkareiltä olisin halunnut enemmän tietoa sairaudesta esim sitä ei kukaan kertonut että taudin kuvaan kuuluu karkailu, välillä koko pikkukylä etsii äitiä, kunnes joku ohimennen heitti että tautiin kuuluu karkailu.ja muutenkin hoitajat saisivat enemmän kertoa sairaudesta