Haluaisin saada tietoa näin ennakkoon vankilavierailuista? Saako viedä vangille minkäänlaisia lahjoja tms.?
Yksi tuttuni on menossa ensi vuoden -09 puolella vankilaan pitkäksi aikaa ja aion mennä häntä tapaamaan silloin tällöin.
Yksi tuttuni on menossa ensi vuoden -09 puolella vankilaan pitkäksi aikaa ja aion mennä häntä tapaamaan silloin tällöin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että mihin vankilaan se on menossa? vähä eri käytäntöjä kuulostaa olevan..
ovat nämä vankilavierailijat. Oma elämä on rikki, niin lähtevät hoidattamaan itseään niiden kanssa joiden elämä on vielä huonommin! Mikä pahinta, niin vankiloissa ei sen vertaa näitä "vierailijoita" testata, että rikkinäisyys huomattaisiin. Ehkä testaajat ovat samaa sakkia, mikään ei ole kunnossa! Moni naishenkilökuntaan kuuluva "hoitaa" vankia ihan pyyteettömästi! Monia esimerkkejä voisin kertoa! Jokunen mieskin on miesvankeja "hoitanut"!
Jokelan tai Keravan vankilaan
...www.vankeinhoito.fi ystäväsi sijoitusvankilan yheystiedot, soita ja kysy tapaamiskäytännöt kyseisessä vankilassa. Avuliaat virkamiehet neuvovat!
Vilpitön neuvo, älä rakastu venkulaan... loputon suo linnaleskenä, lusimassa kotona kun äijä lusii valtion täyshoidossa. Sitten kun se on hetken vapaana, se vaan dokaa ja narkkaa, alistaa ja hakkaa sua. Saat hepatiitin.
Sitten kun se menee takaisin kiveen, saat lähettää rahasi hänelle ja hoidella huumevelat, että se pystyy lusimaan kerroksella edes hetken.
Tee lapsi ja elätä se yksin. Iskä se näyttää lomilla ja vapausjaksoinaan esimerkkiä, miten murhe karkotetaan puserosta ja sekoitetaan oma, läheisten ja huonolla onnella täysin tuntemattomienkin elämä. Ja taas ollaan kohtsilleen kotona lapsen kanssa kun isi on "ulkomailla töisä" jonkin aikaa. Kuuntelet puhelimessa mustasukkaista raivoamista ja luet kirjestä palavia rakkaudentunnustuksia ja anteeksipyyntöjä sekä lupauksia paremmasta huomisesta: "kun mä vapaudun niin on puhdas pöytä ja en ikinä enää mee linnaan, tehdään upeita juttuja ja mä pidän sua kuin kukkaa kämmenellä, meillä on ihana lapsikin". Joo.. se sama jota ravistit viime lomilla niin että sai aivovamman...
Sitten ku vapauden päivä koittaa ja vankilan portit aukeaa niin olet avosylin ottamassa vastaan rakasta miestäsi. "Käydäänpä mäyris tosta marketista, onhan sulla rahaa, eikös lapsilisät tullu vasta? Ostetaan mun eka palkasta se toppapuku tytölle". Mistä palkasta? Seuraavan tuomion makuurahoista? Joo, varmasti.
Taas mennään matalalentoa vähän aikaa, kunnes yhteiskunnan kontrollijärjestelmä puuttuu puuttuu miehesi rikolliseen elämäntapaan. Aletaan alusta. Mennään vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta,yhä uudelleen. Ja sinä jaksat luottaa: "Kyllä mun rakas Mikko kohta muuttuu, mä rakastan sitä niin paljo, että se paranee".
Toivottavasti paranee.
En halua yleistää, mutta tällaista meidän linnaleskien elämä pitkän päälle usein on. Siltikään en osaa jättää häntä. Voi kun se ymmärtäis vetää pitkän piikin, ois reilu teko meille kaikille... en jaksais enää...
..se kundi, johon silloin rakastuin, ei ollut pahasti rikollinen. Vain hiukan kapinallinen ja villi nuorimies, pilveäki poltti ja joskus veti vähän vaan spiidiä. Tatuoinnit ja kaikki.. komea kroppakin. Ai ai ku jännää. Ja niin hellä ja kiva.
Osaa olla vieläkin, jos muistaa mut ja siitä on sille etua eikä satu olemaan aineita. Niitä se rakastaa enemmän ku mua. Aina rakastanut...
Oletko hiukan katkera? Kyllä nyt jokatapakses elämä aina voittaa.
Koitapas sinnitellä vaan
Ja onnea
se miespuolinen tuttu on vaan hyvä kaverini (oon kuitenki ihastunu), ei mitään muuta, mutta silti aion häntä mennä silloin tällöin katsomaan vankilaan.
Ei meistä olis saanu paria eikä mitään vakavaakaan, kun hän vankilas ja mä vankilan ulkopuolella.
Juuripa niin, mä olin rakastunut kun äijä joutui kiinni aika yllätäen... Ei oo helppo ei, mutta oman valinnan tein.
Eli jos oot ihastunut, ihastus ehkä kasvaa, rupeet rakastamaan ja olosuhteista johtuen teille tulee olemaan vitun raskasta. Ja olosuhteista johtueen ehkä rakastut. Ihmiset muttuu vankilassa, se on nähty ja koettu.
Mut mene ihmees näkemään häntä, se paljon iloa varmasti hänelle tuottaa :)En mä mitään pessimistisiä ajatuksia meinaan tuottaa. Mut olen vaan itte niin hemmetin kypsä tähän tilanteseen että huh huh... Mut jos tykkää ja välittää niin saa myöskin kärsiä. :) Kaikkihan olemme ihmisiä, eiks je?
jeps...kyllä huomaa jo nyt, että joka päivä ajatukset on ens vuodessa ja niissä vankilavierailuissa ja on mieli aika tavalla maassa...tässä yrittää päivä kerrallaan elää ja yrittää jostain saada energiaa jaksamiseen.
Ja kyllähän se jätkä joskus pääse ulos sieltä...Niis ajatuksis mä ainakin kulken, tai YRITÄ kovasti :) No ei oo pitkää enää
kokemuksesta että toi aika kun odottaa sitä lähtöpäivää niin ei ole vielä mitään siihen verrattuna kun se lähtöpäivä todella tulee eteen ja myös sen jälkeinen aika tulee olemaan erittäin rankkaa henkisesti!!
Mitenkään loukkaamatta mutta jos et itsesi takia ole valmis nostamaan kytkintä ja jättämään miestäsi niin kyllä pitäis ajatella lasta ja hänen parastaan ehdottomasti!! Itse en pysty käsittämään asiaa niinkuin sinäkin kerroit ettet pysty jättämään miestäsi? Tahdon puutettako? vaiko pelkoa?
Olen myös ollut linnaleskenä,nyt mieheni on jo siviilissä kylläkin. Meillä on elämä muuttunut, sanoisinko "normaaliksi" onneksi. Olet valitettavasti oikeassa että toi kuvio on tosi yleinen,siviiliin istumaan siviiliin jne.. Mielestäni kuitenkin jokaisella ihmisellä on aina mahdollisuus tehdä valintoja, ei ole pakko jäädä odottamaan ja tarkoitan etenkin silloin kannattaisi miettiä jos ja kun tietää ettei ole viimeinen lusiminen eikä varmaankan viimeistä edellinen. Kannattaako uhrata oma elämänsä jos paremmasta ei ole toivoakaan ja vielä kun on lapsiakin. Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle ja voimia!!
kyllä se jääkin, mun ja kersan kohdalta tää loppui. Äijä jaksaa vaan ruinata ja uhata itsemurhalla ja vaikka millä, sanoo että meidän vuoksi jaksais vielä yrittää. Reppana. Vaikka onhan tuo nähty.
Keravan vankila on tunnettu joustamattomuudestaan, siinä tapauksessa, että joutuu sulljetulle. Sieltä on lähtenyt valituksia mm Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Mieheni istuu siellä 2,5 kk:n kakkua rattijuopumuksesta eikä saanut aikaa edes kahta tuntia hoitaa asioitaan työkkärissä.
Pääsy avovankilaan oli täysin poissuljettu, vaikkei mieheni ole ketään koskaan tappanut.
Tapaaminen ahdisti. Oli kuin leffassa, ei saanut koskea, ei edes pitää käsiään tiskillä. Suoraan sanottuna, karsea paikka.
no hoi
mie oisint vieny kyöstille lahjan mut pirun petskot löys miun yllätyksein tarkastukses ko hivakassa oli hevosenkenkä