Voisikohan olla niin että ihmisen pidentynyt lapsuus on ollut edesauttamassa ihmislajin älykkyyden kehittymistä... (Ja tietysti älyn kehittyminen on vaatinut pitkän lapsuuden.) Lapsuuteen liittyy leikkisyys. Ihminen osaa olla leikkisä aikuisenakin. Eläimet ovat "leikkisiä" vain kun ne säilyvät ihmisen lähellä pentumaisessa tilassa.
Edellyttäisiköhän henkinen kasvaminen, maaginen työskentely, sitä että tämä lapsekas leikkisyys sen kuin vain lisääntyy ihmisen elämässä?
Tällöin ymmärtäisi senkin miksi Castanedan kirjoissa on niin nuiva suhtautuminen vanhemmuuteen. Onhan vanhempana pakko vakavoitua ja tulla ilonpilaajaksi. Vai onko?
Jos taas itsetärkeyttä mietitään, niin lapsethan ovat jumalattoman itsetärkeitä, mutta luonnollisella ja terveellä tavalla.
Lapsen on oltava lapsi, ja aikuisuutta häneltä ei voi vaatia. Aikuiselta sen sijaan voi jo edellyttää kulloinkin tarkoituksenmukaisinta käytöstä. Ei välttämättä ole mitään hienoa siinä että kolmekymppiset hilluvat leikkipuku päällä itsekkäästi kukin oman hauskuutuksensa perään ulvoen... Sellaisessa ei ole jälkeäkään mistään todellisesta energiasta. Se on vain rumaa ja halpa kopio siitä lapseudesta mihin nämä äidin pikku porsaat eivät enää koskaan voi palata.
Olisikohan oikeanlainen lapsekas, energinen leikkisyys nimenomaan aistimus ajattomuudesta, eikä raivopäistä vauvailua...?
;D
Edellyttäisiköhän henkinen kasvaminen, maaginen työskentely, sitä että tämä lapsekas leikkisyys sen kuin vain lisääntyy ihmisen elämässä?
Tällöin ymmärtäisi senkin miksi Castanedan kirjoissa on niin nuiva suhtautuminen vanhemmuuteen. Onhan vanhempana pakko vakavoitua ja tulla ilonpilaajaksi. Vai onko?
Jos taas itsetärkeyttä mietitään, niin lapsethan ovat jumalattoman itsetärkeitä, mutta luonnollisella ja terveellä tavalla.
Lapsen on oltava lapsi, ja aikuisuutta häneltä ei voi vaatia. Aikuiselta sen sijaan voi jo edellyttää kulloinkin tarkoituksenmukaisinta käytöstä. Ei välttämättä ole mitään hienoa siinä että kolmekymppiset hilluvat leikkipuku päällä itsekkäästi kukin oman hauskuutuksensa perään ulvoen... Sellaisessa ei ole jälkeäkään mistään todellisesta energiasta. Se on vain rumaa ja halpa kopio siitä lapseudesta mihin nämä äidin pikku porsaat eivät enää koskaan voi palata.
Olisikohan oikeanlainen lapsekas, energinen leikkisyys nimenomaan aistimus ajattomuudesta, eikä raivopäistä vauvailua...?
;D
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihmisillä on vaikea ymmartää,että Viisaus voi
olla myös Villiä ja Leikkisää.