Kun tällä palstalla nyt on alettu narisemaan miehen jälikasvusta, niin naristaan sitten vähän lisää. Minua ärsyttää mieheni lapsi kaikin puolin, myönnän. Kaikista rasittavinta on, että vaikka hänellä on täällä meillä oma huone, jossa miljoonittain leluja, pelejä ym. kivaa, niin silti hän jatkuvasti kitisee, ettei ole mitään tekemistä. Lapsi on 7-v.
Lapsi on tyytyväinen ja hiljaa vain ja ainoastaan silloin, kun saa joko pelata tietokonepelejä tai katsoa dvd:tä. Tätä koneen tuijotusta emme luonnollisesti anna hänen tehdä montaa tuntia päivässa. Mitä tahansa muuta ns. kehittävää tekemistä hänelle ehdottaa, niin ei käy, ei osaa, ei jaksa... Itseäni raivostuttaa suunnattomasti hänen flegmaattinen, löysä olemuksensa sohvamme nurkassa, jossa hän sitten "nyhvää" kaiken aikaa.
Onko tämä yleinenkin etälapsen ongelma? Eli siis se, ettei hän tavallaan osaa olla meillä, eikä keksi mitään järkevää tekemistä oma-alotteisesti. Olen huomannut, että esim. lomilla ja silloin, kun lapsi on meillä pidempään, ongelma ikään kuin lievenee. Ehkä tämä on sitten jotain vierastamista tai vastaavaa, vaikka lapsi on meillä niinkin usein kuin pari päivää viikossa.
Voin rehellisesti sanoa, että nämä lapsen vierailut ovat melkeinpä raskaampia minulle kuin se, että hän asuisi meillä jatkuvasti. Nyt näihin vierailupäiviin kehittyy aina ainakin minun puoleltani jännitettä, koska minua alkaa v...ttaa jo monta päivää aikaisemmin hänen tulonsa. Ehkä omalla käyttäytymiselläni vielä lisään ongelmaa, mene ja tiedä....mutta silti olen sitä mieltä, että ei se ole isänkään tehtävä leikkiä ja viihdyttää lasta koko sitä aikaa, kun hän on meillä. Tätä mieltä on myös mieheni ja huomaan, että häntäkin asia ärsyttää.
Lapsi on tyytyväinen ja hiljaa vain ja ainoastaan silloin, kun saa joko pelata tietokonepelejä tai katsoa dvd:tä. Tätä koneen tuijotusta emme luonnollisesti anna hänen tehdä montaa tuntia päivässa. Mitä tahansa muuta ns. kehittävää tekemistä hänelle ehdottaa, niin ei käy, ei osaa, ei jaksa... Itseäni raivostuttaa suunnattomasti hänen flegmaattinen, löysä olemuksensa sohvamme nurkassa, jossa hän sitten "nyhvää" kaiken aikaa.
Onko tämä yleinenkin etälapsen ongelma? Eli siis se, ettei hän tavallaan osaa olla meillä, eikä keksi mitään järkevää tekemistä oma-alotteisesti. Olen huomannut, että esim. lomilla ja silloin, kun lapsi on meillä pidempään, ongelma ikään kuin lievenee. Ehkä tämä on sitten jotain vierastamista tai vastaavaa, vaikka lapsi on meillä niinkin usein kuin pari päivää viikossa.
Voin rehellisesti sanoa, että nämä lapsen vierailut ovat melkeinpä raskaampia minulle kuin se, että hän asuisi meillä jatkuvasti. Nyt näihin vierailupäiviin kehittyy aina ainakin minun puoleltani jännitettä, koska minua alkaa v...ttaa jo monta päivää aikaisemmin hänen tulonsa. Ehkä omalla käyttäytymiselläni vielä lisään ongelmaa, mene ja tiedä....mutta silti olen sitä mieltä, että ei se ole isänkään tehtävä leikkiä ja viihdyttää lasta koko sitä aikaa, kun hän on meillä. Tätä mieltä on myös mieheni ja huomaan, että häntäkin asia ärsyttää.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kahta kotia ja päälle kaikenmaailman aikuisia jotka eivät oikeasti tykkää hänestä ja isän huomiotakin pitää kalastella....
Ei ihme että nykyajan lapsista tulee tällaisia. Meillä vaikuttaa lapsiin kovasti isän luona käynnit, menee lapsella koko pakka aina sekaisin ja minä saan yrittää hoidella sitten lapsen taas kotona kondikseen. Turvattomuus ja välinpitämättömyys tekee minun lapsistani isänsä luona flegmaattisia ja väliin ylivilkkaita. Myös migreeni on tullut kuvioon. Kotona lapsi on täysin normaali....isän luona ei ole alkoholin käyttöä tai väkivaltaa, ainoastaan ahdistunut ilmapiiri isän vaimon itsekkäästä ja lapsia halveksivasta asenteesta.
joka riepottelee, haukuu arvostelee ja käytöksellään antaa ymmärtää, että lapsi on ei tervetullut, niin se jo pienen lapsen maailman särkee. Lasten on paras olla äidin luona, ja isä kävisi siellä häntä katsomassa, eikä niin että lapsen on pakko mennä paikkaan, missä häntä hyleksitään. Kumma kun lasten isät eivät huomaa, miten lapsensa kärsii, vaan antaa tahalteen lapsen kärsiä ihmisistä, jotka vihaavat lapsia. Sitä en ymmärrä.
Eikö kuitenkin ole tärkeimpää, ettäl apsi viihtyy, ja on tervetullut myös isän luokse? Miksi sallitaan lasten hyleksintä?
meillä lapsen kotona 2 kertaa viikossa, joskus on yönkin (ja minä luonnollisesti silloin poissa kotoa) Järjestely toimii näin, koska exäni nykyinen tyttöystävä oli lapsille ilkeä ja häntä ei kiinnostanut nähdä lapsiamme.
ja lapset teidän yhteiset.
mieluusti hengähdän jossain muualla sen ajan ja isä saa olla niiden tenavien kanssa rauhassa. Pakko ei siis ole mihinkään mennä jos en halua.
Hienoa, että olette päässeet lapsenne kannalta hyvään ratkaisuun. Valintanne osoittaa rohkeutta, kypsyyttä, kykyä sekä tahtoa nähdä lapsen paras.
eihän teidän kotinne ole etälapsen OMA koti..sama asia kuin jos sinä menisit naapuriisi joka toinen viikonloppu/tai päivä..riehaantuisitko siellä itsekään?
Eivät lapset osaa olla "luonnollisia" etävanhemman luona,nyhjäävät sohvan nurkassa..jollei vanhempi keksi yhteistä tekemistä heidän kanssaan.
Tokihan se kait jotain vierastamistakin osin,mutta myös siitä että meillä on ainakin omat kodin säännöt,joita pitää noudattaa..eli pleikkaa ei saa pelata joka hetki ja videon katselukaan ei ole joka päiväistä ajanvietettä,kuten lapsen kotona on.
Jos lapsi on sulkeutuneempi,tai muuten vaan hissukka..ja elää ilman toisten lasten seuraa kotona..niin miten ihmeessä hän voisikaan olla oma-alotteinen/tai sosiaalinen käytökseltään??
Lapsen tulisi saada olla myös yksin ja keksiä omia leikkejä,ilman aikuisen jatkuvaa vahtimista..mutta jos häntä ei ole sellaiseen totutettu,miten ihmeessä voisi sellaiseen tottuakaan?
Sosiaalista,ja tunteensa näyttävää lasta on helpompi rakastaa.
Jos mies olisi pysynyt perheessään, ei lapsi kapinoisi, mutta kun kukaan ei muuten kuuntele, niin kaikki lapsenkeinot sallittaneen, jotta OMAT vanhemmat kuuntelee ja kysyvät mitä lapsi haluaa. Siinä sen nyt näkee, että kun lapsi pakotetaan selaliseen mihin ei halua, niin hän vastustaa, ja sitä nämä uusikot kutsuu joko aloitekyvyttömiksi, häiriköinniksi, huonoiksi lapsisiksi, jne, kunhan saa lasta syyttää jostain, ja hänen päälleen kaataa omat ongelmat. Ei lapsessa ole mitään vikaa, vaan vika on sinussa.
aikuisia,jotka olisivat toivoneet että vanhemmat olisivat eronneet.
Ei pelkkä avioliitto takaa onnea ja autuutta.
Ja tiedänpä niitä naisia jotka ovat perheensä jättäneet..
joka on toivonut omien vanhempien eroa!
Ilmoittaudun toiseksi ihmiseksi koko elämäsi aikana, jonka olet kuullut toivovan vanhempiensa eroa. Minun lisäkseni voit lisätä listaasi viisi sisarrustani. Vanhempani erosivat lopulta ollessani 14 vuotias ja siitä hetkestä alkoi minun lapsuuteni. Monilta osin aivan liian myöhään. Muistan vieläkin kuinka pienenä ihmettelin miten kaksi aikusta tekevät toistensa ja yhteisten lastensa elämästä helvetin vuodesta toiseen. Aikuistenhan tulisi olla viisaita ja oikeudenmukaisia.... Kunnioitukseni ja rakkauteni vanhempiani kohtaan alkoi vasta siinä vaiheessa, kun he ottivat virheestään vastuun ja erosivat. Tätä nykyä meillä kaikilla on hyvät suhteet toisiimme ja vanhempiemme erosta huolimatta ovat he ystävällisesti toistensa seurassa.
Ihmiset tekevät virheitä -myös sanoessaan "tahdon". Vastuuntuntoinen ihminen korjaa erehdyksenä.
toivoin monasti että minun ihanan ydinperheen isä ja äiti eroaisi.
Jatkuvasti viikonloput ryypättiin ja miehet riiteli ja rähisi. Itse saimme huolehtia toisistamme niinkuin parhaiten osasimme.
Monasti rukoilin että meidät haettasiin pois ja pääsisimme kunnon kotiin, mutta ei.
Ei se YDINPERHE takaa todellakaan sitä että siellä oltaisiin onnellisia ja voitaisiin hyvin.
Tämä vaan on tämän palstan normaalia ylistämistä ja uusioperheiden mollaamista. Uusioperheet voivat olla paljon onnellisimpia kuin ydinperheet. Onni tulee ihmisistä, ei sivilisäädystä!
jossain määrin "hemmoteltu" teillä. Jos leluja on tosiaan kasapäin. Jospa hän tosiaankin tarvitsee vain isän huomiota tai edes jonkun aikuisen huomiota. Älä ota oma-aloitteisuudesta niin suurta ongelmaa. Keksikää yhdessä tai isän ja lapsen välillä (jos et itse halua osallistua) jotain tekemistä. Ehkäpä hän näin osaisi alkaa tuntemaan olonsa kotoisaksi myös teillä. Lapsi on kuitenkin aika herkässä iässä.
kaltaisesi häijy ihminen.
Sinua ärsyttää, raivostuttaa ja vituttaa tämä lapsiraukka. Onpa epänormaalia. Etkö häpeä ollenkaan sitä, että pilaat hänen elämänsä?
Mistä ex-miehet kaltaisiasi ristejä itselleen oikein löytävätkin?
Lapsi on päiviä erosta isästään ja isäänsä tavatessaan lapsen pitäisi viihtyä luonanne huoneessa, jossa on miljoonia leluja?! Koska on myöhäistä sanoa, että sinun olisi tullut ajatella asiaa laajemmin, ennen kuin menit turmelemaan lapsen elämän muuttamalla yhteen hänen isänsä kanssa, ehdotankin nyt, että muuttaisit pois.
Toinen vaihtoehto on se, että tuet lapsen ja isän välisen suhteen kehittymistä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lapsi vaistoaa tunteesi jo ulko-ovella ja käyttäytyy todennäköisesti kuvaamallasi tavalla, koska ei halua tehdä elettäkään ärsyttääkseen sinua vielä lisää. Hänen olemassa olonsahan ärsyttä sinua ja sen lapsi tietää jo. Pistä siis lapsi isänsä kainaloon ja keksi heille jotakin kahdenkeskeistä mielenkiintoisa tekemistä -osta vaikka elokuvaliput :=)
Ainoa paikka, missä säätöä tarvitaan ja on mahdollista tehdä, on omien korviesi välissä.
Toivottavasti luet edellisten neuvot, vaikka ovatkin suorasanaisia. Ongelma on todennäköisemmin aikuisissa kuin lapsessa. Kyllä lapsi vaistoaa, jos hänestä ei pidetä tai jos hän ärsyttää. Silloin hän passivoituu, että ei ärsyttäisi. Lapset osaavat yllättävän hyvin lukea ruumiinkieltä.
Ehdottaisin, että miehesi rupeaa tekemään asioita lapsensa kanssa ja on ennekaikkea läsnä. Tämä ei tarkoita, että pitäisi koko aikaa leikkiä lapsen kanssa, mutta ainakin aluksi voi tehdä isien juttuja eli käydä ulkoilemassa, luistelemassa, leffassa tms. Kun lapsi saa vanhemman jakamattoman huomion uskaltaa hän pikkuhiljaa avautua ja olemaan oma itsensä kun tuntee, että on tärkeä. Sinäkin voisit pikkuhilja kääntää ajatteluasi positiivisempaan suuntaan. Koeta asettua lapsen housuihin. Isän ja äiti eri katon alla ja äitipuoli, joka ei tunnu tykkäävän...
Itselläni on 7-vuotias poika ja voin sanoa, että sen ikäinen lapsi on vielä pieni ja tarvitsee aikuisen huomiota ja syliäkin paljon. Kun lapsella on turvallinen olo, hän touhuaa itsekseen, mutta hakee kuitenkin usein kontaktia siihen aikuiseen ja kaipaa ennenkaikkea leikkiseuraa muista lapsista. Yksin on ikävä leikkiä, oli lelut kuinka hienoja tahansa.
Yleensäkin toivoisin lähiäitinä teiltä uusilta puolisoilta löytyvän empaattisuutta nimenomaan niille lapsille. Puolison lapset voivat olla elämää rikastuttava tekijä eikä se ainainen harmituksen aihe. Kaikki me olemme olleet pieniä joskus ja kaivanneet ympärillemme turvallisia ja välittäviä aikuisia. Jos hetkeksi asettuu lapsen maailmaan, niin voi saada asioihin uusia näkökulmia uusperheen asioihin.
Hienoa, että osaat sanoa tärkeän asian juuri niin kuin se on. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta koko perheellesi.
Jos sinun lapset ovat antaneet huonon esimerkin ja sinä itse, niin lapsi omaksuu kaiken.
Katsoppas peiliin, ja opettele asioita ja opeta omillesikin. Lapsi oppii matkimalla, joten syy on teissä ei miehen lapsessa.
teidän ärtymyksenne ja se vaan ruokkii sitä alotekyvyttömyyttä,kun hänestä tuntuu,että pitäisi tehdä jotain tiettyä?
nyhjäävät sohvan nurkassa koko viikonlopun, jos heitä ei esim. komenna ulos leikkimään. Katsovat kuulemma kotonaankin TV:tä tosi paljon. Pelaavat myös tietokone ja pleikkaripelejä hyvin paljon! Meillä ei pelata.
Heiltä puuttuu mielikuvitus! Kaksi ala-asteikäistä lasta ei keksi tekemistä ulkona! Huhuhhuh. Itse ainakin lapsena keksi vaikka mitä tekemistä, enkä olis malttanut tulla sisälle ollenkaan. Eikä siinä aikuisten apua kaivattu, kun leikittiin.
Olen uusikko, siis syyllinen? Ja paskat! Mieheni eleli yksin ja eronneena vuosia ennen kuin astuin kuvioihin. Samanlailla mieheni tapasi lapsiaan joka toinen vkl silloinkin ja kuulemma AIVAN SAMANLAILLA LAPSET NYHJÄSIVÄT SOHVALLA SILLOINKIN!
Ihan turhaan uusia puolisoita syyttää lasten mielikuvituksen puutteesta tms., se on lapsellista ja oman statuksensa nostamista, ei mitään muuta!
Millainen ihminen sinä olet? Kannattaako sinuun tutustua, ja haluatko sinä tutustua tähän ihmiseen, joka on 7 vuotta vanha, ja miehesi lapsi?
Tekstisi ei kovin ihastuttavaa kuvaa sinusta anna. Toivottavasti todellinen kuva on toisenlainen.
kyllä se yleensä se lähiäiti,jokaon kaikkien ongelmien takana.
Mua kans risoo noi miehen tenavat! Mitään ei tehdä syödään ja pelataan ja sotketaan. Joskus piilotan koko pelikoneen ja laitan lapset siivoamaan ja tiskaamaan. Pihatyöt kuuluu myös heille, haravointi ja roskien kerääminen pihalta ja ojista.
Marsiten tehdään, ja kiukutellaan, mutta topakkana äitinä (vara) kasvattajan ja auktoriteettinä yritän tehdä näistä huligaaneista yhteiskuntakelpoisia. Vaikeaa on, mutta lapset tarvii kuria ja järjestystä. Ja sitä minä kyllä teen, meillä ei eletä kuin kotona elo peloosa.
Eilen taas toinen tuli, ja likaisissa tamineissa taas. Meidän valkoinen sohva oli vaarassa taas likaantua. Neei kyllä yhtään kunnioita toisten omaa.
Kun vielä jaksais 9 v, ja risat kasvattaa, niin sitte saa kyllä maksaa jo sotkuistaan ja ruuasta.Onneksi aika kuluu pian, ja saamme rauhassa nauttia miehen kanssa yhteiselämästä.
Lissu ,ei teillä ole uusperhettä, saatikka miestä älkääpäs jauhatko pas*aa.
Onneksi meillä ei ole, eikä ole lapsillakaan eikä miehellä. Ei tosiaan ole semmoista, koska semmoista ei ole olemassakaan.
On vain uksi perhe, se ydinperhe, jos mies lapset hylkää, ei ole hänellä mitään, ei uutta eikä vanhaa.
TAPA ITTES
Höpsis. Täällä 20-vuotiasta vielä elätetään kotona ja siivotaan sotkut vielä perästä ;). Nuori tienaa joskus omaa rahaa myös, mutta ne kulutetaan välittömästi humputteluun, kalliisiin puhelimiin yms. Ei kannata luottaa siihen, että se loppuu joskus kuin seinään.
Nyksän lapset, aivan samaa ajatusta kuin ap:llä. On ne nyskän tenavat ongelmallisia ja ärsyttäviä ja kaikki on väsynyt heihin. Samaa mieltä ao, mutta vaan nyksien lapsista.