Siis, -onko se kaikki sitten "runoa", kun se on kirjoitettu samalla "tutulla" nimimerkillä?
Jospa minäkin tekisin näin "runoa":
Olen kauan vain odottanut
olen odottanut niin kauan
että kiinnittynyt jo homeella
-kiinnittynyt paikoilleni
Odottaen, -mitä?
Odottaen vastausta
osaanko minäkin kirjoittaa runoa...
tai "runoa".
Jne...
Moniko huomioi ja kuinka moni jättääkään huomioimatta, että jokaisella joka kirjoittaa ja sen julkiseksi tuo, on myös osaltaan vastuu, siitä mitä julkaisemansa saa aikaan niissä -kaikissa-, myöskin muissa, jotka sen sattuvat lukemaan...
-!
-Sinä kyllä olet tiennyt ja tiedät tämän...
Jospa minäkin tekisin näin "runoa":
Olen kauan vain odottanut
olen odottanut niin kauan
että kiinnittynyt jo homeella
-kiinnittynyt paikoilleni
Odottaen, -mitä?
Odottaen vastausta
osaanko minäkin kirjoittaa runoa...
tai "runoa".
Jne...
Moniko huomioi ja kuinka moni jättääkään huomioimatta, että jokaisella joka kirjoittaa ja sen julkiseksi tuo, on myös osaltaan vastuu, siitä mitä julkaisemansa saa aikaan niissä -kaikissa-, myöskin muissa, jotka sen sattuvat lukemaan...
-!
-Sinä kyllä olet tiennyt ja tiedät tämän...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mikä ihmeen tuttu nimimerkki? Mielikuvitushahmot kirjoittavat toisilleen. Kannattaisi sanojen suurtuottajan siirtyä proosan kirjoittamiseen, siellä kun voi siirtyä hahmosta toiseen jo tekstin luonteen puolesta. Ja niin on hyvä.
Sheriffi pitää huolen -tai on pitämättä omista syistään - ettei runopalstasta tule esim. pornopalstaa tai vain elämäänsä kypsyneiden kirjoittajien nettipuppua.
Kirjoittajalla ei ole vastuuta lukijoiden tunteista. Vain omistaan. Äänestää voi aina sulkemalla sivun tai pysymällä poissa, kun alkaa todella tyrsimään.
Siitä, mikä on runoutta, mikä ei -on kirjoitettu monia erilaisia kirjoja. Ei ole siis yksiselitteistä vastausta, ei yksiselitteistä ihmistä, ei totuutta.
Itse luen mielelläni runoja, jotka herättävät jotain positiivista ajatusten, järjen tai tunteen alueella. Parhaimmillaan oivalluksen.
Silloin on helppoa, kun on omien sanojensa takana koko ajan. Tietää, mikä on omaäänistä subjektiivista totuutta runon muodossa. Ainakin yritystä kirjoittaa runoa, kun niitä on ikänsä rakastanut.
En minäkään ymmärrä, miten kirjoittaja on vastuussa siitä, mitä lukija tuntee.:(
Eihän kukaan kirjailijakaan uskaltaisi kirjoittaa
romaania, jos koko ajan täytyy ajatella, minkälaisia tunteita se herättää, höhh...
Runo tai kirja herättää aina jonkinlaisia tunteita, jokainen lukija tuntee ja kokee ne
omalla tavallaan. En oikein tajunnut aloittajaa
mitä hän tarkoitti, mutta kai täällä sitten
vakikirjoittajat ovat jotenkin kivenä kengässä.
Minä ainakin aion kirjoittaa, tämä on vapaa palsta jokaiselle. Sanokoon aloittaja mitä hyvänsä, minä en ainakaan käskystäsi poistu.
Jos en loukkaa henk.kohtaisesti ketään, ei
tarvitse hävetä kirjoitelmiaan, vaikka ne eivät teknisesti olisikaan oikein kirjoitettuja TAI
eivät miellytä lukijoita.
Sillä vaikka runoja olisi täällä monentasoisia, niin millä mittarilla niitä voidaan karsia? Runo on purkautumista, taidetta, luovuutta, tunnetta, herkkyyttä, ja siis samalla yksilöllisyyttä.
Ehkä kirjoittaja tarkoitti sitä, että suolletaan runoja, kuin ajatuksia vain ilmaan umpimähkään, ja ne saattavat jäädä keskeneräisiksi. Tai niitä voidaan kirjoittaa ajattelemattomasti, jolloin joku lukija voi pahoittaa jopa mielensä. En usko kuitenkaan, että kukaan tahallaan pahoittaa kenenkään mieltä kirjoituksillaan.
Mutta vaikka kaikilla ei ehkä olekaan samanlaista "runokorvaa", niin silti emme voi alkaa kirjoittajia luokittelemaan tai karsimaan. Sitä vartenhan pitäisi olla silloin jokin ennakkoraati. Ja silloin monelta "runoilijalta" katoaisi ehkä hänen ainoa purkautumiskanavansa.
minä poistun, kirjoittakaa rauhassa.
Kiitos seurasta.
-Ei et ymmärtänyt, jos et tiennyt minun tarkoittavan, mm. että kirjoittajan kehittyessä, täytyy, tai täytyisi, myös itsekritiikin kehittyä ja vaatimustason/tuotoksien tason nousta.
Tai pitäisikö sanoa ennemminkin niin, ettei kehittyessään ala kuvittelemaan olevansa "mestari" kyseisessä lajissa; -sitähän ei monikaan ole, ennen kuin vasta kuoltuaan... Ja että sen myötä olisi saavuttanut aseman, jossa kaikki mitä hän kynästään päästelee, olisi-runoa, vaikkakin, hänen tasoansa mittapuuna käyttäen, se olisi vain puolihuolimatonta jorinaa ja jonkinlaista sumeaa "tajunnanvirtaa"...
Niin oli ehkä joidenkin 70-luvun runoilijoiden kohdalla, mutta tuskin on enää, tai jos on niin sitä vastaan minä ainakin nousen kapinaan.
Ei runoudessa voi, tai ei pitäisi enää voida tulla rappeutumisella ja kännissä sekoilemalla arvostetuksi, kuten silloin joskus 70-luvun "kultaisina" hippiaikoina... Ei se toimi, muuten kuin silloin, jos luodaan samanlaiset olosuhteet. Ja, niitähän ei voida enää luoda, koska esim. enää eivät tupakoitsijat saa tupakoida kuten siihen aikaan sai, -missä ja milloin vaan... yms.
oli " vastuu " kirjoittamastaan, eikö?
Joku siis poistui, kiitos sinulle siitä !
vastaanottamaan myös kritiikkiä, kuten kaikki luovan työn tekijät. täällä se vain on nimetöntä.
että luovan työn tekijät saavat kritiikkiä.
Kuka tajuaa esim. aloittajan loppukommenttia
" Sinä kyllä olet tiennyt ja tiedät tämän "?
Siis, kuka ? Täällä on kymmeniä kirjoittajia,
jonkun pitäisi muka tietää.
No joo, olkoon, ei tää itseasiassa mua kiinnosta
kamalan paljon. Kirjoitelkaa ja nahistelkaa ja
esittäkää " arvoituksia ".
Jos julkisesta sanasta keskustellaan noin
laajasti ja yleisesti, niin ovathan uutisetkin
sekä lehtien " lööpit " sellaisia, jotka herättävät ihmisissä ahdistusta ja pelkoa ?
Mitä tällaisella runopalstalla sitten niin
vingutaan, kilttiä tekstiähän täältä voi lukea .
Pyydän ystävällisesti aloittajalta vastauksia
epätietoisille ? Kiitos !
Tarkoittaa siis sitä, että jos joku joka toki osaa kirjoittaa hyvinkin runoa, käyttää tätä palstaa enimmäkseen vain henkilökohtaisena viestityskanavanaan, kirjoittaen hajatelmiaan toki "runon" muotoon, niin kyseenalaistaisin sen, että onko kaikki mikä ensivilkaisulla näyttää runolta, sitten kuitenkaan runoa? Vai alennetaanko siinä todellisen runouden arvoa, jos tai kun sitä aletaan käyttämään vain omien tarkoitusperien ja ajatusten selittelemisen välineenä...? -Tyyliin "runo päivässä, kolme huonompina päivinä"
Tytöthän toki tykkää runoilijasta ja heidän kehuillaan rupinen sielu elää taas vähän aikaa. Minä kannatan mieluummin kuitenkin sitä, että runolla olisi jotain todellista arvoa ja sielullista syvyyttä. Ettei sitä kirjoitettaisi vain ohimennen, vessassa istuessa, tyhjentyneelle pahvirullalle, vanhalla tutulla "tästä ne tytöt taas tykkää"-reseptillä...
Sitä itsekritiikkiä! Ei se ensimmäinen "jätös" aina ole heti sinällään ihan valmista julkaistavaksi; mieluummin ne sinne pöytälaatikkoon...! -Ja että sitä työstämistä, eikä niin kovin paljon niitä ensiraakileita.
Täsmälleen samaa mieltä.
Humpuuki "runoudella" on pilattu täysin koko aidonkin lyriikan maine, eikä todelliset taitajatkaan enään saa sitä arvostusta mitä ansaitsevat, vaan monikaan ei enään kehtaa ostaa oikeaakaan runokirjaa siinä pelossa, että leimautuisi tähän teko taiteeseen höyrähtäneeksi idiootiksi...
Tässäpä tuli selväksi ehkä ammattilaisen mielipide. Kaikki on siis " roskaa".
Siitä huolimatta ostan vielä runokirjoja ja
nautin " humpuukista ".
Itse en enää kirjoita julkisesti enkä muutenkaan.
Tää ei oo mun juttu, kirjoittakoot ne jotka osaavat. Tsemppiä kaikille kirjoittajille ja
Hyvää Joulua !
Jo on aikoihin eletty! Satuin vahingossa lukemaan
ketjun ja nauran nauran, kyllä.
Minä kehtaan ostaa runokirjan, itselleni ja
tyttöystävälleni jopa anoppikokelaalle.
Jos tämän takia leimaudun idiootiksi, mitä väliä.
Eikä nääs pelota yhtään, mitä muut sanovat!
Kaikkea voi luonehtia runoksi.
Mutta runous on harvojen taitolaji.
Runous on sitä että kirjoitat niin että jokainen
ihminen pystyy samaistumaan siihen tekstiin jota sinä kirjotat.
Runous on sitä että kirjoitat niin ettei siinä
esiinny samoja asiota moneen kertaan.
Myös niin että se kirjoitus toistaa itse itseään.
Myös sinun juttusi on tavallaan runoutta.
Ei ole runoutta ! Vain kommentti. Piste .
Ei ollutkaan, tai sitten... No, siinäpä se kysymys onkin. Riippuen siitä millaiset kriteerit "runolle" asetetaan. Mutta toisaalta kysymys siitä, voidaanko määritellä mikä on "todellista" runoutta?
Vai onko olemassa erilaisia runouksia, siis niin että runoudessa olisi monia muitakin kategorioita, ettei olisi vain "runot" ja sitten toisena vain "rakkausrunot"...
Voisi olla sururunoja, ilorunoja, kiitosrunoja, ihastusrunoja, viharunoja, kiukuttelurunoja, hämmästely- kummastelurunoja,pohdiskelu-, mielikuvitus-/saturunoja, arkirunoja, juhlarunoja(joulu-, pääsiäis-, vappu-, syntymäpäivä-, yms.)...? Olisko järkee vai ei?
Ellei ole riimittelystä taikka loppusoinnuista hajuakaan, ei ole runo...piste...
Ovat joko:
mietelauseita..
houreita..
täyttä humpuukia...
piste..
Sama jos nelosen lauluäänellä alkaa kutsumaan itseään laulajaksi.
Kyllä voi kirjoittaa.
Ja niitä on olemassakin.
Aina kun kirjoittaa runoa tai sitten mitä
hyvänsä ja se kohdistuu johonkin tiettyyn henkilöön tai johonkin aiheeseen niin se joko
vihastuttaa tai tuo hyvän mielen.
Runouden tarkoitus on nimen omaan joko ihastuttaa taikka vihastuttaa.
Osaamattomuus tuskin ketään niin kovin paljon ihastuttaa...
Sitä vastoin se vihastuttaa melkein jokaista juuri sen vuoksi...
ja on juuri sen vuoksi puhdasta humpuukia eikä palvele ketään eikä mitään...
Osaavakin runous voi vihastuttaa kohdalle osuvaa aivan yhtä paljon...
mutta se vihastuttaa silloin juuri päinvastaisessa mielessä...
ja on juuri silloin mitä onnistuneinta runoutta...