Musta ois kiva jos jaksaisitte lukee tän ja kommentoidakkin.. -Kiitos-
No, oon 13vuotias tyttö. Olen luokalla 7. Mä en oo koskaan ollut kovin kiinnostunut
koulusta. Siis toisin sanoen en ota koulua vakavasti. Läksyjä ei vaan yksinkertaisesti viitsi tehdä.
Ja kun pojat höpöttävät tunnilla niin on siinä vähän enemmän omissa ajatuksissaan.
Ja joskus keksin tekosyyn (tosin aika huonon) että voisin jäädä kotiin.
Ja vaikka hyvin monesti tiedän vastauksen opettajan kysymykseen, en uskalla viitata.
Mun takana oleva poika sano mulle että mulla ei oo mahdollisuuksia päästä seiska luokalta
joten.. Ja samaa virttä isäkin veti eilen. Huoh. Tulevaisuus pelottaa mua suunnattomasti.
Sanokaa mitä mun pitäis tehdä. Mun matikan ope vittuili mulle että haluunko mä joutua erityisopettajalle..
Vähän myöhemmin ruotsin ope sanoi että mun TÄYTYY ottaa mukautettu ruotsi.. (Suunnattomasti mua ärsytti kun se kysyi
onko mun englanti mukautettu vaikka viime kokeessa nro oli 9 >:( )
Sanokaa mulle jotain "kikkoja" miten saan otettuani itseäni niskasta kiinni. Itkettää kun tiedän että osaan
jos yritän.. Mutta kun koulunkäynti.. Mä oon unelmoinu lukiosta mutta miten mä lukioon pääsen jos mä mokaan jo tässä
vaiheessa. Tää on niin tärkeetä aikaa. Haluaisin panostaa siihen enemmän. Mä haluan. Mutta mikä mussa on kun mä
en kuiteskaan pysty. Haluamisestahan se on kiinni. Pelottaa. Pitäisi panostaa.. Kertokaa Mitä voisin tehdä näille
asioille.. Eli mun ongelmille.. :
1.Läksyjen tekemättä jättäminen?
2.Huono keskittymiskyky? (On omissa ajtuksissaan, jne..)
3.Koulusta litsaaminen?
4.Huono tuntiaktiivisuus? (Viittaminen, tehtävien teko, muistiinpanojen teko.. jne..)
5.Kokeisiin luku?
Auttakaa mua nyt. Voitte pelastaa mun tulevaisuuden. Asia on oikeasti TODELLA vakava.
VOITTE PELASTAA ERÄÄN NUOREN TULEVAISUUDEN JOLLA ON VIELÄ HAAVEITA
-Suuret kiitokset ja kumarrukset-
Tän pitkäveteisen jutun lukiolle
ja kommentoijille
No, oon 13vuotias tyttö. Olen luokalla 7. Mä en oo koskaan ollut kovin kiinnostunut
koulusta. Siis toisin sanoen en ota koulua vakavasti. Läksyjä ei vaan yksinkertaisesti viitsi tehdä.
Ja kun pojat höpöttävät tunnilla niin on siinä vähän enemmän omissa ajatuksissaan.
Ja joskus keksin tekosyyn (tosin aika huonon) että voisin jäädä kotiin.
Ja vaikka hyvin monesti tiedän vastauksen opettajan kysymykseen, en uskalla viitata.
Mun takana oleva poika sano mulle että mulla ei oo mahdollisuuksia päästä seiska luokalta
joten.. Ja samaa virttä isäkin veti eilen. Huoh. Tulevaisuus pelottaa mua suunnattomasti.
Sanokaa mitä mun pitäis tehdä. Mun matikan ope vittuili mulle että haluunko mä joutua erityisopettajalle..
Vähän myöhemmin ruotsin ope sanoi että mun TÄYTYY ottaa mukautettu ruotsi.. (Suunnattomasti mua ärsytti kun se kysyi
onko mun englanti mukautettu vaikka viime kokeessa nro oli 9 >:( )
Sanokaa mulle jotain "kikkoja" miten saan otettuani itseäni niskasta kiinni. Itkettää kun tiedän että osaan
jos yritän.. Mutta kun koulunkäynti.. Mä oon unelmoinu lukiosta mutta miten mä lukioon pääsen jos mä mokaan jo tässä
vaiheessa. Tää on niin tärkeetä aikaa. Haluaisin panostaa siihen enemmän. Mä haluan. Mutta mikä mussa on kun mä
en kuiteskaan pysty. Haluamisestahan se on kiinni. Pelottaa. Pitäisi panostaa.. Kertokaa Mitä voisin tehdä näille
asioille.. Eli mun ongelmille.. :
1.Läksyjen tekemättä jättäminen?
2.Huono keskittymiskyky? (On omissa ajtuksissaan, jne..)
3.Koulusta litsaaminen?
4.Huono tuntiaktiivisuus? (Viittaminen, tehtävien teko, muistiinpanojen teko.. jne..)
5.Kokeisiin luku?
Auttakaa mua nyt. Voitte pelastaa mun tulevaisuuden. Asia on oikeasti TODELLA vakava.
VOITTE PELASTAA ERÄÄN NUOREN TULEVAISUUDEN JOLLA ON VIELÄ HAAVEITA
-Suuret kiitokset ja kumarrukset-
Tän pitkäveteisen jutun lukiolle
ja kommentoijille
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla oli joskus vähä sama juttu. Ajattelin, että mitä haluan elämältä. Tajusin, että unelmieni toteuttaminen ei ole todellakaan mitään halpaa touhua. Tulin siihen tulokseen, että jos mä aijon saada hyväpalkkaisen mukavan työn, mun on pakko opiskella. Läksyjä en kyllä juuri koskaan tehnyt ala-asteen aikana, mutta kokeisiin tsemppasin sen verran, että tuli ok numero ja tunneilla tein mitä käskettiin ja vastasin aina kun tiesin vastaukseen. Noh ka oli 7,7 ja olisin päässyt lukioon, mutta se on niin turha paikka, että suuntasin muualle.
Kannattaa todellakin repii ittes kirjojen ääreen ku olet vasta seiskalla. Jos sä heräät vasta ysillä, on homma lähes mahdoton. Esim. Ruotsiin ei pääse enää millään kiinni.
vika lause oli varsinki täyttää totta!! itelläni oli sama juttu ruotsissa ettei millään jaksanu lukee tai keskittyy ruotsiin mut nyt ysillä ku haluis yrittää se ei vaan enää onnistu.. tosin mul on onneks hyvä kielipää nii tajuu ees jotain, kasin keväällä ruotsi oli 8!!
Lukio ei ole kannattava vaihtoehto..
joo tuttu juttu...seiskalla mulle jo siitä sanottiin mut en sitten uskonu jatkoin vaan samaa rataa lintsasin en lukenu läksyjä pinnasin tunneilta ja nyt ysillä kun pitäs hakee jonnekkin niin en tiiä ollenkaan minne kun en minnekkään kummiskaan pääse....
jos oisin sinä niin...no pakottaisin itseni tekemää ja keskittymään noihin kaikkii asioihin...koska jos haluat lukioon kannattaa panostautua kunnolla
tsemppiä jatkoo!!!
-neitsytgirl-
Ei sillä mitään väliä ole kumpaan menet. On 2 reittiä päästä yliopistoon:
Lukio--->Yliopisto
Ammattikoulu--->Korkeakoulu--->Yliopisto
Älä anna unelman kuolla
Hei.
Työskentelen lasten ja nuorten parissa.
Ongelmasi on varsin yleinen. Murrosikä aiheuttaa valtavasti muutoksia sinussa ja on vaikea välillä hyväksyä itseään.
Helpoin, ja mielestäni tärkein asia mitä voit hyväksesi tehdä on että nukut tarpeeksi eli nukut mahdollisimman paljon. Jos kerää paljon univelkaa ei kykene tekemään oman tilansa eteen mitään vaikka kuinka haluaisi.
Aloita tällä. Seuraavaksi kannattaa kiinniittää huomio ravintoon :)
Reipasta kevättä!