Olen hankkimassa 8-kuiselle tyttökisulleni kaveria. Onko kokemusta ja vinkkejä siitä, minkälainen kaveri olisi kissalleni sopivin ja mitä kannattaa ottaa huomioon kun kissaa valitsee?
Kannattaako ottaa samanikäinen tai hieman nuorempi, että tällä nykyisellä on parempi mahdollisuus pysytellä reviirinsä valtiattarena, vai mitä tapahtuisi jos ottaisin parivuotiaan kaverin, joka ehkä pistäisi tämän nykyisen kuriin ja järjestykseen, mutta jaksaisi kuitenkin vielä leikkiä?
Kannattaako ottaa samanikäinen tai hieman nuorempi, että tällä nykyisellä on parempi mahdollisuus pysytellä reviirinsä valtiattarena, vai mitä tapahtuisi jos ottaisin parivuotiaan kaverin, joka ehkä pistäisi tämän nykyisen kuriin ja järjestykseen, mutta jaksaisi kuitenkin vielä leikkiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
en voi sanoa.. ittelläni hiukan erilaisia kokemuksia. ekan kissan (naaras) ollessa 3vuotias otin sille kaverin. noin 14vko vanhan tyttökissan.
Meni aikaa ja vieläkin, vaikka ovat olleet yli vuoden yhdessä, sähisevät toisilleen, mutta jotenkin sietävät toisiaan.
Nyt kun tämä toinen naaras sai pennut jätin itselleni yhden uroksen ja otin neljännen kissan, myös uroksen, pennun kaveriks.
Pojat ja toiseks vanhin naaras tulee hyvin keskenään toimeen.
Joten mun kokemuksien mukaan nuorempi uroskissa sun tytölle seuraks, mutta sitten sun pitäis se tyttö leikata,mikä on kumminkin suositeltavaa ettei tule kohtumätää tai muuta sairautta..
muista kumminkin että kissat ovat yksilöitä, toiset ovat helppoja kun taas toiset eivät siedä ketään..Eli maltti on tosiaan valttia.
minä itse hankin aikanaan uuden kissan talouteen että meidän ensimmäinen kissa oli 13 vuotias,eikä meillä ollut vaikeuksia.
sittemmin otin tälle kaverin eikä heillä ollut ongelmia sopeutua. nyt tänä keväänä otin meille kaksi kissaa lisää eikä ole ongelmia ollut.
paitsi nykyinen 2 vuotias uros ja vanha kissalla että tää kaksi vuotias katos 4 kuukaudeksi,mutta palasi kolme viikkoa sitten ja
vanha kissan minun piti kaksi viikkoa sitten laskea tuonne kissojen taivaaseen.
mun mielestä sun kannattaa toinen tyttö jos.et halua teettää pentuja.ja ei tarvitse ihan heti leikkata kissoja,jos ovat sisä kissoja.
mutta jos leikkuutat tyttön niin poikakin on sillon helpokin kaveri.
pikkusen voi viedä aikaa että he tottuvat,mutta se on minusta pienin pulma.
terv. neljän kissan omistaja
jo ennestään ja nyt olisi 3-vuotias tulossa meille. Kaikki tyttöjä. Ovat kerran aikasemmin olleet yhdessä ja sähinä ja käpälillä huitominen oli niin karmeeta että en uskaltanut yötä pitää samassa huoneessa. Mutta nyt siis tämä nuori tyttö tulossa meille asumaan, voinko ottaa? Miten voin tehdä soputumisen helpoksi? Vaikka aikaa menisi ei kai he toisiaan tappamaan rupea? Vai onko "stressi" uudesta tulokkaasta liikaa 11-vuotiailleni jotka ovat ikänsä olleet yhdessä, ei sisaruksia kuitenkaan. Apua.
itse suosittelisin että otat 12vko pennun ja toista sukupuolta. Ja leikkautat tyttökissasi ennen pennun tuloa. Itsellä 3v leikattu kolli ja 1v leikattu naaras, ovat tosi hyviä kamuja. Naaraskissa ei meillä taas tule niin hyvin juttuun toisten naaraiden kanssa. Mutta tosiaan yksilöllistähän se aina on..
Taitaa mennä niin, että otan sen kissan, joka minut "valitsee" - olen menossa nimittäin huomenna katsomaan löytökissalaan, josko sieltä löytyisi meidän kahden nartun valtakuntaan kolmatta jäsentä :) Jos kyseessä on uros, otan ehdottomasti leikatun version - omaani ei ole vielä leikattu, koska päätin odottaa ekaa kiimaa ennen kuin sen teen.
12-viikkoista pentua en ehkä halua, koska juuri olen päässyt siitä pahimmasta vauvavaiheesta tämän nykyisen kanssa...taidan ottaa suunnilleen samanikäisen kisun ja katson miten käyn. Kai se on parasta vain luottaa vaistoonsa...mulla on onneksi jonkin verran lomaa pyhien aikana, joten ehdin vähän vahtia tätä tutustumisprosessia ennen kuin jätän kisut ekaa kertaa kahdestaan.
Mun kolmella naaraskissalla on ikäeroa yhteensä noin 1½kk. Vanhin on kuukauden vanhempi keskimmäistä, ja ne tuli mulle pentuina. Olihan siinä vipinää kun oli kaks vauvaa talossa, alkusähinöiden jälkeen pentujen leikkisyys ja uteliaisuus voitti kauhun toista kohtaan ja ystävyys alkoi. Nuorin kissa on keskimmäistä pari viikkoa nuorempi ja tuli meille vähän vajaa vuoden ikäisenä, hieman vanhempana kuin tuo sun pentu on nyt. Sekin sopeutui tyttösakkiin ihan mukavasti, vanhin kissa jaksoi sähistä pidempään, mutta yllättävän hyvin se meni.
Halusin aika samanikäiset kissat koska ne elää tavallaan sitte aina samaa elämänvaihetta, eikä ole sellaista sitten että pentu haluais kovasti riehua ja painia monta vuotta vanhemman kanssa, joka taas ei selvästi leikistä niin enää innostu. Uskoisin että tähän laumaan nyt vielä mahtuis joku luovutusikäinen "kakara" mutta ei se nyt ole harkinnassa.. Muutaman vuoden päästä harkitsisinn ehkä vähän vanhempaa kissaa.
Ja nämä kaksi vanhempaa oli leikattuja kun nuorin tuli, nuorinkin leikattiin kun eka kiima oli ohi.