runo

Ajatuksissani käyn vanhempieni haudalle.
Sytytän lyhdyn tuon jo vuosia vanhan,
sen valossa tarkkailen lumisen ympäristön.
Siirryn lähemmäksi kiveä kuin tavatakseni teidät,
siinä hiljaisuudessa kuiskaan;
Kiitos teille elämästäni.
Äiti ja isä
Rauhaisaa Joulua!

Pirkko3 kirjoitti:

Ajatuksissani käyn vanhempieni haudalle.
Sytytän lyhdyn tuon jo vuosia vanhan,
sen valossa tarkkailen lumisen ympäristön.
Siirryn lähemmäksi kiveä kuin tavatakseni teidät,
siinä hiljaisuudessa kuiskaan;
Kiitos teille elämästäni.
Äiti ja isä
Rauhaisaa Joulua!

Ilta tummuu
vielä valon kajo,
siintää kaukaa
häipyy metsän taa.

Järven pinta
vielä äsken tyyni
rikkoutuu
sen tuuli aikaan saa.

Niin kylmä,
kostea on sää
vilu tunkeutuu
jo sisimpään

Miten selviänkään
tuulee sataa,
siirryn suojaan
kallioiden taa.

Täällä liikuin
kun mä olin lapsi,
muistot palaa
tuumii harmaa hapsi.

Tässä itkin kerran
nukkeani Saaraa,
käsi rikki
muttei enää vaaraa.

Äitini hän osaa
korjatakin kaiken,
Saaran käden,
itku loppui haikein.

Pirkko3 kirjoitti:

Ilta tummuu
vielä valon kajo,
siintää kaukaa
häipyy metsän taa.

Järven pinta
vielä äsken tyyni
rikkoutuu
sen tuuli aikaan saa.

Niin kylmä,
kostea on sää
vilu tunkeutuu
jo sisimpään

Miten selviänkään
tuulee sataa,
siirryn suojaan
kallioiden taa.

Täällä liikuin
kun mä olin lapsi,
muistot palaa
tuumii harmaa hapsi.

Tässä itkin kerran
nukkeani Saaraa,
käsi rikki
muttei enää vaaraa.

Äitini hän osaa
korjatakin kaiken,
Saaran käden,
itku loppui haikein.

Tuulten takaa kutsun kuulen,
taakse metsän, tumman, suuren,
ajatukset taas mun vie,
lapsuus niityille käy tie.
Kukkia kun poimin, taitoin,
maljakkoon se sitten laitoin,
Koristeeksi kahvipöydän
kukat kauneimmat mä löydän.

Nyt on syksy, alla joulun,
lapset lopettavat koulun,
kiireesti nyt mummin luo
liikkuu pienet jalat nuo,
pullan tuoksu tulvii vastaan
halaus vain ainoastaan.
Mummi lapsi, nämä kaksi
laittaa et voi paremmaksi.


Sitten istumaan luo pöydän
siitä kaikki herkut löydän,
ensin kinkkuleipä maistuu,
sitten pikkupulla paistuu,
se kun lämpimänä on
jälkiruoka verraton.
Sitten alkaa juttu luistaa,
Tyttö nauraa , päätä puistaa.

Pimeää on ja sataa vaan
muttei lunta, ollenkaan,
Mummi kuule! Tyttö kysyy,
miten sinun lyhdyt pysyy?
Ne kun jäästä valmistin
punertavaks' värjäilin.
Vastaan hälle, tyttö-kulta
sade sulattaa ne multa.

Pirkko3 kirjoitti:

Tuulten takaa kutsun kuulen,
taakse metsän, tumman, suuren,
ajatukset taas mun vie,
lapsuus niityille käy tie.
Kukkia kun poimin, taitoin,
maljakkoon se sitten laitoin,
Koristeeksi kahvipöydän
kukat kauneimmat mä löydän.

Nyt on syksy, alla joulun,
lapset lopettavat koulun,
kiireesti nyt mummin luo
liikkuu pienet jalat nuo,
pullan tuoksu tulvii vastaan
halaus vain ainoastaan.
Mummi lapsi, nämä kaksi
laittaa et voi paremmaksi.


Sitten istumaan luo pöydän
siitä kaikki herkut löydän,
ensin kinkkuleipä maistuu,
sitten pikkupulla paistuu,
se kun lämpimänä on
jälkiruoka verraton.
Sitten alkaa juttu luistaa,
Tyttö nauraa , päätä puistaa.

Pimeää on ja sataa vaan
muttei lunta, ollenkaan,
Mummi kuule! Tyttö kysyy,
miten sinun lyhdyt pysyy?
Ne kun jäästä valmistin
punertavaks' värjäilin.
Vastaan hälle, tyttö-kulta
sade sulattaa ne multa.

Jääneet monet joulujuhlat
lasten riemu, ilon laulut.
Jotain uutta, jotain vanhaa-
mutta joulu tämäkin,
se on ainutkertainen.
Muistoihini liitän sen.

-----

Kullakin ajalla
on kukkansa.
Ne haalenevat
keväästä syksyyn,
kunnes puhkeaa
punaiseensa
Joulun kukka.

Rakkaus keskellämme.

Maila Pöyliön "Punaiseensa puhkeaa Joulun kukka"
Kootut joulurunot 2008 omakustanne