Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ei se unohdu..

    Taas minä löydän itseni kirjoittamasta. Olen kirjoittanut miltei aina, pikkutytösta asti. Jossain vaiheessa elämään kirjoittaminen jäi. En kirjoitellut mitään, en edes päiväkirjaa mutta nyt kun olen joutunut vaikean kriisin keskelle (sairaslomalla työpaikkakiusaamisen vuoksi) tuntuu että olikin matkalla kotiin. Tämä kirjoittaminen elää ja asuu minussa. Päivittäin tulee hetkiä jolloin sanat vain tulevat mieleeni...

    Elän nyt muutoksen aikaa. Ikää liki neljäkymmentä, ei koulutusta, vakituinen työ mutta alaa ja työpaikkaa on pakko vaihtaa. Minun omalla alalla ei näitä päivinä töitä löydy ja menetän nykyisessä työssäni terveyteni (sekä psyykkisen että fyysisen). Väsymys on kova enkä oikein jaksa miettiä minne suuntaisin.

    Mutta kirjoitan kirjoittamisesta päästyäni..
    3236
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    ovi johonkin uuteen. Aina kun suljet oven takanasi astut askeleen verran eteenpäin. Mutta se riittää. Ehkä nyt on hetki olla väsynyt ja kerätä voimia taas uuteen. Minun mottoni elämän suhteen on ollut, että asioilla on tarkoitus järjestyä aina jotenkin. Ihmismieli on usein vain niin malttamaton. Joskus on asioita kypsyteltävä hitaasti ja rauhassa. Toivon sinulle lämpöistä joulua ja kaikkea hyvää elämääsi tästä eeenpäin. =)

    Äänestä

    Voimia sinulle!! Itse olen samassa tilanteessa työn suhteen, muutaman askeleen syvemmällä. Jouduin jäämään sairaslomalle ja lisäksi avioliitto purkautuu parasta aikaa. Raskas joulu edessä. Lasten vuoksi on jaksettava ja jaksankin!!!

    Äänestä

    tekisit kirjoittamisesta ammatin
    Olen sitä itsekin joskus miettinyt.
    Elää...kirjoittamalla?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kirjoittamisen vimma. kirjoitti:

    Taas minä löydän itseni kirjoittamasta. Olen kirjoittanut miltei aina, pikkutytösta asti. Jossain vaiheessa elämään kirjoittaminen jäi. En kirjoitellut mitään, en edes päiväkirjaa mutta nyt kun olen joutunut vaikean kriisin keskelle (sairaslomalla työpaikkakiusaamisen vuoksi) tuntuu että olikin matkalla kotiin. Tämä kirjoittaminen elää ja asuu minussa. Päivittäin tulee hetkiä jolloin sanat vain tulevat mieleeni...

    Elän nyt muutoksen aikaa. Ikää liki neljäkymmentä, ei koulutusta, vakituinen työ mutta alaa ja työpaikkaa on pakko vaihtaa. Minun omalla alalla ei näitä päivinä töitä löydy ja menetän nykyisessä työssäni terveyteni (sekä psyykkisen että fyysisen). Väsymys on kova enkä oikein jaksa miettiä minne suuntaisin.

    Mutta kirjoitan kirjoittamisesta päästyäni..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu