mulla on siis 5v bokseriristeytyskoira joka on todella energinen. Olen aikuinen ihminen, en harrasta koiran kanssa mitään erityistä, lenkitän ja käytän puistossa yms.
joskus sisällä innostun leikkimään sen kanssa, että piiloudun tai juoksen ympäri taloa sitä karkuun. oikeastihan koiraa ei saisi juosta karkuun(?). Se on kaikille ihmisille, koirille ja kissoille todella kiltti eikä luonteessa ole mitään ongelmaa tullut. olenko siis huono omistaja kun leikin sen kanssa "kissahiiri"-leikkejä. Se saa sillä virikkeitä mielestäni ja se pitää touhusta todella paljon. Jos kierrän pöytää ettei se saa minua kiinni, se saattaa alkaa haukkumaan minulle . Onko ketään muuta joka tunnustaa tekevänsä samaa
joskus sisällä innostun leikkimään sen kanssa, että piiloudun tai juoksen ympäri taloa sitä karkuun. oikeastihan koiraa ei saisi juosta karkuun(?). Se on kaikille ihmisille, koirille ja kissoille todella kiltti eikä luonteessa ole mitään ongelmaa tullut. olenko siis huono omistaja kun leikin sen kanssa "kissahiiri"-leikkejä. Se saa sillä virikkeitä mielestäni ja se pitää touhusta todella paljon. Jos kierrän pöytää ettei se saa minua kiinni, se saattaa alkaa haukkumaan minulle . Onko ketään muuta joka tunnustaa tekevänsä samaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koiraa saisi karkuun juosta jos pärjäät koirasi kanssa hyvin eikä siitä ole toisille harmia hypi ihan vapaasti.
niin, että kun niin EI tee, koira ei opi jahtaamaan sitten muutoinkaan ketään, kuten esim. vieraita lapsia, elikoita tmv...
Ja hyvin on toiminut...
Toki meilläkin leikitään niin, että koiran kanssa kirmaillaan suuntaan sun toiseen, mutta ei ihan niin, että koira ajaa takaa ja ite pingotaan karkuun =)
kyllä tehdään tuota "pakoon" kirmaamista ihan koulutusmielessäkin..en ymmärrä miten koira rupeaisi tekemään sitä muka sit kaikelle mikä liikkuu..ennemminkin välttäisin "koiran jahtaus" leikkiä,ettei koira ala sit pelleilemääm luoksetulon kanssa.
Koiran perässä ei juosta ihan senkään takia, että siinä koira saattaa mieltää et on ns. niskan päällä (ja varsinkaan kovan koiran kanssa ei toimiva yhtälö). En näe mitään syytä miksei vois olla toisin päin, jos itse "kutsut" koiraa kyseiseen touhuun.
ton otsikon "nimenomaan näin" edellisen vastaajan viestiin, eli samaa mieltä...
tehhään tuota.. ja välillä toisinki päin, kiinniottaessa koirat ei juokse karkuun ku leikki ja kiinniottaminen on erikseen. varsinki luoksetuloa opetellessa tuo on hyvä leikki ja kiinnostaa pentua kovasti, ja pointtihan on että omistaja on koiran mielestä kiinnostava ja koko ajan tarkkailevan katseen alla ;)
Olen itsekin miettinyt, onkohan vähän vastaava koiran kanssa leikkimäni leikki nyt pedagogisesti ( :D ) ihan oikein.
Mulla ei ole mitään toivoa juosta meidän koiraa karkuun kahta askelta pidemmälle, mutta sen kanssa on kehitetty tällainen muunnelma: Kun koira on irti ja vähän kauempana, menen äkkiä kyyryyn (leikkiinkutsu). Se hoksaa asian heti ja lähtee täysillä tulemaan kohti. Minä otan maalivahdin asennon ja koitan ennakoida koiran liikkeet. Koira ohittaa minut vauhdilla n. metrin päästä, jolloin hyökkään kohti ja juuri kosketan sen turkkia. Se kääntyy ympäri ja tekee saman ohituksen toisesta suunnasta ja taas toisesta. Tämä on koirasta ihan huippuhauskaa, mutta selvästi tosi kiihdyttävää henkisesti ja fyysisesti. Melko pian lopetan leikin nousemalla seisomaan, huokaamalla ja katsomalla horisonttiin. Koira tekee samoin, leikki on ohi.
Mielestäni koira erottaa riehuleikin ja luoksetulon ihan ongelmitta. Luoksekutsu on ihan erilainen kuin leikkikyyristely, eikä koira lähde karkuun, vaan tulee ilomielin kärkkymään makupalaa.
Ylipäätään omien kokemuksieni pohjalta kannustan muitakin viestimään koiransa kanssa ruumiin kielellä. Koiralla on tosi herkkä silmä esim. akselilla jännittynyt/rentoutunut ihminen, leikkisä/välinpitämätön jne. Jos vaikka ulkoillessa tulee jotain arveluttavaa näkyviin, saattavat molemmat hetkeksi jähmettyä katsomaan ko. suuntaan. Kun johtajana totean, ettei vaaraa ole, saatan vähän korostetusti huokaista ja katsoa toiseen suuntaan. Koira rentoutuu heti ja jatkaa nuuskutteluaan. Koira havaitsee myös älyttömän pienistä vihjeistä kulkusuunnan muutokset. Ei tarvitse kuin silmäillä jotain kalliota (mites tuonne pääsisi), kun toinen jo loikkii kyseiselle paikalle innoissaan.
En tiedä, onko nämä jutut nyt kaikille koiranomistajille ihan arkipuuroa, mutta itse olen uutena koiranomistajana ihan viehättynyt näihin koiran hienoihin kommunikointikykyihin ja joka päivä opetan/opin lisää!
mitä pedagoginen tarkottaa. mutta muute oon sammaa mieltä että koira ei tosiaan tyhymä oo.. ja leikkivä koira on onnellinen koira :)