Vietin nimittäin joulun jo eilen. Söin joulusapuskat ja olisin aukonut lahjatkin jos niitä olisi ollut. Täytyykö minun pitää eilistä juhlimista pikkujouluna ja kiireesti hommata uudet kinkut ja laatikot aatoksi? Vai voinko nyt vain rauhassa odotella uuttavuotta? Toisaalta nykyisten astrologien mukaanhan Jeesuskin hätäili ja vielä pahemmin, tuli maailmaan kaksi vuotta ennen syntymäänsä ja vielä kesäkuussa. Ainakin jos beetlehemin tähdenlentoon on uskominen. Entä jos sitten sössin rakettien ampumiset ja tinanvalutkin väärälle päivälle? Ja mitä nyt pitäisi tehdä tapaninajeluitten suhteen, voinko vain ottaa kyytiä joulupukin reessä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
helppo tapaus niiden hihhuleiden joukossa, joiden
mielestä joulun pitäisi olla joka päivä.
Säästät, siis, yhteiskunnalle pitkän pennin, mut-
ta älä usko joulupukkia, joka sanoo, että yhteis-
kunta olisi velkaa sinulle.
No, ehkä raketin voi suunnata muuallekin kuin
veroviraston avoimeen ikkunaan, tai kunnanjohta-
jan virka-autoa kohti... Tinan voi käyttää avai-
men valamiseen ja anti-joulupukkien joukkoon
mahtuu jälleen uusia yrittäjiä, tosin murre saat-
taa olla muu-ugrilaista tai kyrillisperäistä.
Pahin murre onkin sitten viitomakieli ja siihen
ryhmään et halua kuulua, usko pois.
Tapanin keikat on peruttu liian puhumisen vuoksi.
käyttämätöntä rasvaa vain patiineihin ja kasvoi-
hin ja eiku reen kyytin, siis trekin, siis olet-
han kuullut Star Trek'ista. Siinä vasta menoa.
Huudat vain ENGAGE! Ja voipa olla, että naapurin
leskirouva pitää sitä lupauksena...
Joulutarinahan sinulta puuttuikin.
samaan syssyyn, ei oo ainakaan hyttyset kiusana ;)
Ai puuttu joulutarina vai, no tässä tämmönen valaistustarina ajattelun aiheeksi. Voihan tarinan kuunnella jouluaterian syönnin jälkeenkin, menee sanoma paremmin perille, kun nälkä ei ole vieranahamme.
Söitkö lanttua, ameriikan herkkua?
No niin ja lähtee...
Nuori mies meni vanhempiensa painostuksesta luostariin. He sanoivat, että munkin virka oli arvostettu ja että samalla hän löytäisi valaistumisen. Erään vanhan munkin suosituksesta hän päätyi kaukaiseen zen-luostariin.
Tuo luostari oli siinä mielessä erilainen, että siellä vallitsi vapaus: oppilaan täytyi itse löytää oma tiensä. Joku tutki Buddhan sanomaa, joku meditoi päivät päästään. Jotkut munkit tunsivat vetoa karateen ja muihin kamppailulajeihin. Siellä oli vain yksi kirjoittamaton sääntö: kesken luovuttamisesta seurasi suuri häpeä. Kun jotain aloittaa, se pitää viedä loppuun hinnalla millä hyvänsä.
Nuori munkki kokeili monia erilaisia tapoja, mutta mikään ei oikein tuntunut hänestä omalta. Niinpä hän päätti istua eräällä kivellä niin kauan kunnes onnen salaisuudet valkenisivat hänelle. Hän nousi kiveltä vain muutamiksi tunneiksi syömään ja nukkumaan. Muuten hän istui kivellään pohdiskellen ja rukoillen jumalia, että ne näyttäisivät hänelle tien valaistumiseen.
Tuli talvi, tuli kesä. Satoi ja paistoi. Vuodet vierivät vääjäämättömästi omaa vauhtiaan. Munkki istui kivellä itselleen uskollisena luottaen siihen, että jonain päivänä valaistuminen löytyisi. Kului kaksikymmentä pitkää vuotta. Eräänä päivänä hän yhtäkkiä nousi kiveltään. Luostarinjohtaja kiirehti munkin luo: ”Mitä nyt, löysitkö valaistumisen?” ”En löytänyt, mutta oivalsin vihdoinkin, että kivi on kova”, munkki vastasi. Luostarinjohtaja väitti vastaan kiihtyneenä: ”Olet viettänyt kaksikymmentä vuotta kivellä. Mitä ihmiset tulevat ajattelemaan sinusta, jos luovutat?” Munkki katsoi luostarinjohtajaa syvälle silmiin ja sanoi: ”Itse asiassa toinen oivallukseni onkin juuri se, että ei ole koskaan liian myöhäistä antaa periksi ja että se, mitä ihmiset ajattelevat minusta, ei kuulu minulle.
” Luostarinjohtaja protestoi: ”Jos annat periksi näin pitkän ajan jälkeen, niin silloinhan kaikki nuo vuodet ovat menneet täysin hukkaan.” ”Minun täytyi istua tuolla kivellä kaksikymmentä vuotta oivaltaakseni, ettei minun pidä istua sillä enää päivääkään. Yksikin päivä lisää olisi hukkaan heitettyä aikaa”, munkki vastasi ja jatkoi: ”Oivalsin myös sen, että vaikka tämä luostari perustuu vapauteen, jo pelkästään se kirjoittamaton sääntö, ettei saa antaa periksi, rajoittaa vapautta ja siten tuhoaa mahdollisuuden herätä ja löytää todellinen vapaus – vapaus, jota valaistuminen on.
Sen pituinen se.
tuo oli hieno kertomus, ja sopii minusta mainiosti näin joulun alla.
kato, rapukin on heränny ;)
jokos kinkkua kiristää vai vastako hyytelöä rullailet ;)
lepo vaan, kohan koittelin,
niin mulle ei oo vielä tullu joulun tunnelma, kerros sää mull joku kaunis jouluinen tarina, jos se vaik auttas, mä osaan omat jutut jo ulkoa ;)
ampui harhaan :) mä oon neitsyt, enkä mikään rapu. Tosin, kun uuniin ja kattiloihini katson, ihmettelen missä se tunnollinen on kun meillä tehdään ruokaa...
Ja mun kinkkuakos heti ollaan koettelemassa :))) Jee! :)) Se on kyllä aika piukka, on nimittäin vielä pakkasessa :))
Olen huono tarinan kertoja, jos jonkun kauniin joskus kuulen, tämä lahopää unohtaa sen saman tien :/
voinu vannoa luettuani niitä laudin juttuja, että, rapu rapu rapu rapu rallaa ;)
jaa että neitsyt (uskoisko), no nyt joulunäytelmään ei tarvita enää kuin tähti ja kolme viisasta miestä, meni vaikeeks ;)
Millon oot viimeks nähny kolme viisasta miestä?
Tästä nimenomaisesta syystä meidän firmassa ei joulunäytelmää näytellä, me keskitymme kaupallisempaan auliit ja notkeat versioon. Siinä rikoo ei ole riskillä ruma ja niissä ei varsinkaan hikoo ;)
Se on lisäksi mun nouseva merkki, ettäs aika tyyppi-esimerkki :/
Niin! Ja sitten tarvitaan se vauva! Mulla on iskenyt ikuinen vauvakuume, lähtee varmaan vasta kun tuun mummiksi ;)
Ohho, vaikea kyssäri sulla... oisko ollut telkkarissa kun näin ne viisaat, leffassa ocean's 12 vaimikälie.. :)
Jaahas, te ootte kuin partiopoikia siellä :)) Miten tuo notkea ilmenee? Kiipeätte kuin apinat..? Kumarratte? Siinä olis kyllä rikoo valttia :)
varovainen näin talvis aikaan, viruksia liikkeellä ;)
Olet oikeassa, jäykkää ei ole kuin käytös, mutta kielen kannat ovat notkeat. Olen tosin yrittänyt harjoittaa koreografisia liikkeitä ja asent... siis asennuksia, mutta ei näillä polvilla ja selällä tule "lasta sen enempää kuin ....", kuuma voi tulla, melkei ku se sun kuume ;)
Ei voi kyykistellä, ei oo ilmaistoitua mallia, ne rikoot
senkin ilolintu... kesti muuten eilen kauan ennen kuin tajusin tuon sun nikkis, mutta sittenhän mää sen hokasin :))) Villi hoo sulla :)))
Niin, mutta asiaan, kuulostaa ihan siltä kuin suhunkin olisi joku tauti iskenyt. Mikä mahtaa olla jäykkäkouristuksen vastakohta :))
Kyykistymistä pitää varoa myös, täällä meillä päin on sanonta että saa läppäistä siitä missä on kireetä :)
tonttunimen käyttöön, sain halvalla ja hyvän ;)
vai jäykkäkouristusta meinaat, mitäs jos mä oonkin lemmenkipeä, tiekkö kaatuilen ja putoilen, aattelin, että se tulee varmaan enklannista asti, fall in lööv ;)
Sen siitä saap, kun pesee siinä lämpimässä vetessä el leammijohkassa, olenkin siirtynyt kylmiin suihkuihin
tota oisin tiedustellu, missä kohtaa teillä päin on kireetä? ;)
Kaatumatauti :)) Se on siitä hyvä tauti että harvemmin epidemiaksi asti yltyy :) paitsi että toivoo johonkin toiseenkin tarttuu :))
Missä ammeessa sitä ollaan viruttu??? Vai pitäiskö kysyä kenen kanssa ;))) ja oliks kynttilöitä kans :))
Pitäähän neitsyeen olla ihan kokonaan kireä, piposta lähtien :))
Jokos joulumieli löytyi? Mulla olis jo vaikka muille jakaa :)
oikea viritys vielä löytyny, huomenna viel duuniin ja ehkä se sitte alkaa valtaamaan enämpi mieltä. Kuusen kävin äsken hakemas, mutt tuon vasta huomen sisään koristelua varten ;)
mukavahan se on, että olet saanut viritettyä ittes joulun atmosfääriin, siitä kireydestä huolimatta ;)
juu mulla se "tauti" on menny jalkoihin, mikä lieneekään, laitan sulle pätkän malliks, et saat sitä takakireyttä vähän hellemmäks. mulle käy kuten sille kaveriille siin laituripätkäs. laituriremontti harvase kesä ja kielto kunnan laitureille ko ei pysy pystys, ne jalat eikä laituri meinaan, vähemmästäin riehumisesta riekaileksi hajovaa.
http://www.youtube.com/watch?v=lNRvC1mAGZ4&feature=related
Pitäiskö sun jotain turvatyynyjä pyytää pukilta :))
Kyllä se joulutunnelma sitten viimeistään huomenna tulee kun sahaat kuusen ja puolet varisee lattialle :)) Sitten yrität vääntää sen jalkaansa ja aina kun nouset katsomaan, se on taas vinossa. Muista laittaa huppari päälle ettei loput neulaset karisee sun niskaan :))
Sanonta "kissa vieköön" tulee muuten siitä kun koetat saada palloja kuuseen ja kissa vie ne sohvan alle samaan tahtiin :))
Me vietetään huomenna joulu-aatto täällä, joten toivotan sulle nyt jo mukavat joulut :)
tonttu Put K. Ivalo o
ne turva-puskurit, no niin tulipa piirileikkikin taas mielenkiintoiseksi ;)
emmä mitään viimevuotista kuusta hakenu, ihan uuden, se on niin söpökin vielä ;)
HYVÄÄ JOULUA SULLE JA SUN KOKO PERHEELLE, tehkää siitä kiva ja iloinen tapahtuma ;)
Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.