Näitä pidän lopun päivää. Voisin muuten pitää vielä vaikka viikonkin samoja, on nimittäin sen verran siistit ja tiukat paikat ja hygienia-asiatkin hallussa. Miksi ihmeessä sinä yleensäkään minun pöksyistäni huolehdit, ei tainnut olla ensimmäinen kerta?
Kiitos tuosta "hanki elämä" kehoituksesta. Minusta se on ihan erityisen tyhmä, olen aina inhonnut sitä. Olinkin työpäivän päälle vähän väsynyt, nyt sopivasti ärhäköidyin, kiitos sinulle!
0Äänestä
jocus*
Samantapaisen asenteen olen tavannut kirjailija Teuvo Saavalaisella. Häntä elämä kohteli todella kaltoin, aikuisten lasten sairaudet ja kuolemat pahimmin tietenkin. Hänen asenteensa oli "anna tulla vaan", ja hän päätti katsoa elämänsä loppuun asti, vaikka ajatus itsemurhasta häntä joskus kiehtoikin. Kohtalo oli vastustaja, jonka kanssa Saavalainen nyrkkeili ja yleensä sai selkäänsä. Tarinat ovat omakohtaisia ja teksti on nautittavaa synkistä aiheista huolimatta.
Kenties Saavalainen olisi piristävää luettavaa, ellet ole häneen aiemmin tutustunut. Ainakin näkisit, että asiat voisivat mennä myös huonosti.
0Äänestä
Beessisloggi
Asenteeni on kai tuo, mutta miksiköhän sen toinkaan julki? Jostain lienen taas ärsyyntynyt, minähän nyt ärsyynnyn milloin mistäkin.
En ole Saavalaista lukenut, voisin ehkä lukea. Minulla on ollut pitkä tauko lukemisessa, en ole oikein pystynyt keskittymään. Olen kyllä päättänyt aloittaa taas, luen kirja-arvostelut, teen hankintapäätöksiä, unohdan.
En tuota viestisi loppuosaa oikein ymmärrä, paitsi tietenkin siinä valossa, että sinä ymmärsit avaukseni väärin. Minä siis vain uhittelin elämälle, niin tulen tekemään kai tappiin asti. Sellaista en taivu, en taitu - uhoa, joskus se korostuu, jos kuulen (turhaa?) ruikutusta. Ei tässä mitenkään huonosti mene, jos kohta ei niin hyvinkään.
Toisaalta, ehkä oletkin oikeassa, ehkä tarvitsenkin piristystä. Taidan maanantaina hilppasta kirjastoon ja lainata Saavalaista.
0Äänestä
slogeissa
on vikana? Nuukalle just sopivat. Elämä koettelee joskus uskon laatua. Sairautta ensin miehellä, nyt itsellä. Pian selviää sortti. Uskon sortti on Jeesuksessa. Se kallio pitää. Vähän vetää naaman totiseksi, mutta onpa luvassa parempi paikka. Siellä ei itku vaivaa. Ei silti, eipä täälläkään suuremmin ole itkettänyt. Turva on niin hyvä, ettei tässä tarvi murehtia. Olisipa muillakin sama rauha sydämessä. Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kaikille!
0Äänestä
ollaan -
jo portille tultu ,usein olen katsellut sen yli milloin portti aukeaa ,milloin voin astua siitä sisään, luoja ei kuitenkaan vielä ole katsonut aiheelliseksi kutsua eikä aukaista porttia, joten jatkan maallista taivallusta kunnes kutsun kuulen, olen nyt suhteellisen terve suuren leikkauksen jälkeen ,kuitenkin tunnen loppuelämän ihmeellisen oudoksi ja olen hämmästynyt kuinka jatkan elämääni, olen seitsemänkymmentä , lapset omissa perheissään , lapsenlapsetkin aikuisia opiskelioita, mies laitoksessa ,olisin toivonut nukkuvani pois leikkaus pöydälle, mutta ei heräsin elämään ja nyt pitäisi osata elää YKSIN terveenä uutta elämää , jos jolakin on hyviä neuvoja kuinka eteenpäin otan kiitollisena neuvot vastaan.
0Äänestä
Beessisloggi
minä olenkin. Noista slogeista ei pääse eroon, kun ne kestää ja kestää.
Ikävää, että sairaudet koettelevat, onneksi nykyään useimmissa on hyvät ennusteet. Huojentavaa kuulla, ettet murehdi, vaan olosi on turvallinen ja rauhaisa. Toivon, että kaikki menee parhain päin, oikein hyvää joulua myös sinulle!
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
JA HANKI ELÄMÄ!
Näitä pidän lopun päivää. Voisin muuten pitää vielä vaikka viikonkin samoja, on nimittäin sen verran siistit ja tiukat paikat ja hygienia-asiatkin hallussa. Miksi ihmeessä sinä yleensäkään minun pöksyistäni huolehdit, ei tainnut olla ensimmäinen kerta?
Kiitos tuosta "hanki elämä" kehoituksesta. Minusta se on ihan erityisen tyhmä, olen aina inhonnut sitä. Olinkin työpäivän päälle vähän väsynyt, nyt sopivasti ärhäköidyin, kiitos sinulle!
Samantapaisen asenteen olen tavannut kirjailija Teuvo Saavalaisella. Häntä elämä kohteli todella kaltoin, aikuisten lasten sairaudet ja kuolemat pahimmin tietenkin. Hänen asenteensa oli "anna tulla vaan", ja hän päätti katsoa elämänsä loppuun asti, vaikka ajatus itsemurhasta häntä joskus kiehtoikin. Kohtalo oli vastustaja, jonka kanssa Saavalainen nyrkkeili ja yleensä sai selkäänsä. Tarinat ovat omakohtaisia ja teksti on nautittavaa synkistä aiheista huolimatta.
Kenties Saavalainen olisi piristävää luettavaa, ellet ole häneen aiemmin tutustunut. Ainakin näkisit, että asiat voisivat mennä myös huonosti.
Asenteeni on kai tuo, mutta miksiköhän sen toinkaan julki? Jostain lienen taas ärsyyntynyt, minähän nyt ärsyynnyn milloin mistäkin.
En ole Saavalaista lukenut, voisin ehkä lukea. Minulla on ollut pitkä tauko lukemisessa, en ole oikein pystynyt keskittymään. Olen kyllä päättänyt aloittaa taas, luen kirja-arvostelut, teen hankintapäätöksiä, unohdan.
En tuota viestisi loppuosaa oikein ymmärrä, paitsi tietenkin siinä valossa, että sinä ymmärsit avaukseni väärin. Minä siis vain uhittelin elämälle, niin tulen tekemään kai tappiin asti. Sellaista en taivu, en taitu - uhoa, joskus se korostuu, jos kuulen (turhaa?) ruikutusta. Ei tässä mitenkään huonosti mene, jos kohta ei niin hyvinkään.
Toisaalta, ehkä oletkin oikeassa, ehkä tarvitsenkin piristystä. Taidan maanantaina hilppasta kirjastoon ja lainata Saavalaista.
on vikana? Nuukalle just sopivat.
Elämä koettelee joskus uskon laatua. Sairautta ensin miehellä, nyt itsellä. Pian selviää sortti.
Uskon sortti on Jeesuksessa. Se kallio pitää. Vähän vetää naaman totiseksi, mutta onpa luvassa parempi paikka. Siellä ei itku vaivaa.
Ei silti, eipä täälläkään suuremmin ole itkettänyt. Turva on niin hyvä, ettei tässä tarvi murehtia.
Olisipa muillakin sama rauha sydämessä.
Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kaikille!
jo portille tultu ,usein olen katsellut sen yli milloin portti aukeaa ,milloin voin astua siitä sisään, luoja ei kuitenkaan vielä ole katsonut aiheelliseksi kutsua eikä aukaista porttia, joten jatkan maallista taivallusta kunnes kutsun kuulen, olen nyt suhteellisen terve suuren leikkauksen jälkeen ,kuitenkin tunnen loppuelämän ihmeellisen oudoksi ja olen hämmästynyt kuinka jatkan elämääni, olen seitsemänkymmentä , lapset omissa perheissään , lapsenlapsetkin aikuisia opiskelioita, mies laitoksessa ,olisin toivonut nukkuvani pois leikkaus pöydälle, mutta ei heräsin elämään ja nyt pitäisi osata elää YKSIN terveenä uutta elämää , jos jolakin on hyviä neuvoja kuinka eteenpäin otan kiitollisena neuvot vastaan.
minä olenkin. Noista slogeista ei pääse eroon, kun ne kestää ja kestää.
Ikävää, että sairaudet koettelevat, onneksi nykyään useimmissa on hyvät ennusteet. Huojentavaa kuulla, ettet murehdi, vaan olosi on turvallinen ja rauhaisa.
Toivon, että kaikki menee parhain päin, oikein hyvää joulua myös sinulle!