Jatkis: Riita kiristyy

Umbreon kirjoitti:

hihhii, terästäydyin ja kirjotin tarinan viimein..



Vulpix heräili luolasta. "Umbreon, katsotko onko myrsky laantunut." Hän mutisi ja venytteli. Ei kuulunut vastausta. "Umbreon?" Vulpix ihmetteli ja katseli ympärilleen. "Voi ei! Umbreon on kadonnut!" Hän parahti ja mietti, mitä hänen kannattaisi tehdä. "Jos lähden harhailemaan, ei kukaan varmasti löydä minua!" Vulpix järkeili. "Jään odottamaan vähäksi aikaa tänne." Hän päätti ja kävi takaisin makaamaan luolan lattialle levottomana.

"Minne ihmeeseen minun pitää mennä?" Umbreon kysyi Celebiltä joka näytti vain leijuvalta vihreää valoa hohtavalta pallolta. Sumu nimittäin sakeni entisestään. "Mene nyt vain eteenpäin." Celebi kehoitti. "Kuinka kauan? Minne suuntaan? Jos sinä näyttäisit tietä?" Umbreon kyseli. "Minä en tiedä asioista sen paremmin kuin sinäkään." Celebi huomautti. Umbreon katsoi kummastuneesti Celebiin. "Mutta miten ihmeessä sitten löydämme Espeonin ja Steelixin?" Umbreon huudahti. "Kuuntele sydäntäsi." Celebi neuvoi. "Harmi ettei sydämeni puhu suomea." Umbreon mutisi.

"Minä tiedän, että minua vihataan! Joten ole ystävällinen äläkä selitä minulle yhtään mitään muuta!" Espeon kivahti Mewille. "Mistä edes olet saanut sellaista päähäsi?" Mew ihmetteli. "Minä en ole niin erinomainen ja kaikkitietävä kuin Umbreon! Siksi minua vihataan!" Espeon vastasi silmät punaisina. "Älä nyt kiukuttele kuin pieni Eevee!" Mew huomautti. "Juuri tuota minä inhoan! Jos minä suutun jostakin, niin olen naurettava pentu, mutta Umbreonilla on oikeus olla vihainen ihan milloin vain! Pitäisikö minun ja muiden kestää hänen oikkunsa kuin ei mitään ja hymyillä vain myötätuntoisesti vaikka mielummin potkaisisin Umbreonia päähän!" Espeon purkasi patoutuneita vihan tunteita ulos. ”Tajuatko, että minä vihaan umbreonia! VIHAAN!” Hän jatkoi. Mew katsoi neuvottomana Espeonia "Umbreonilla on ollut vähän vaikeaa.." Hän yritti selitellä. " 'Umbreonilla on ollut vähän vaikeaa!' " Espeon ivasi kimittävällä äänellä. "Hänen omistajansa kuoli juuri ennen kuin hän lähti tänne saarelle!" Mew huudahti ja alkoi suuttua. "Mitä? Mistä sinä sen tiedät?" Espeon ei keksinyt sanottavaa. "Hänen omistajansa kuoli estäessään rakettiryhmän hyökkäystä. Celebi kertoi. Ja Celebi on tarkkaillut Umbreonia jo pitkään." Mew kertoi. Espeon oli pitkään vaiti. "Minä en tiennyt..." Espeon sai viimein sanotuksi. "Minä tiedän ettet tiennyt. Mutta nyt tiedät. Ehkä pystyt ymmärtämään Umbreonia paremmin.” Mew hymyili lempeästi. Espeon nyökkäsi ja nousi ylös maasta.

”Neo! Oletko taas kunnossa?” Steelix kysyi iloisena. ”En lähellekään. Kuolleista palaaminen vaatii paljon voimaa.” Neo hymyili. ”Tiedätkö mistä tämä kamla sää johtuu?” Steelix kysyi. ”Luonto suree herransa kuolemaa.” Neo huokaisi ja katsahti ylöspäin. Rankkasade piiskoi hänen kasvojaan ja hänen oli pakko kääntää katseensa pois. ”Tarkoitatko Slowkingiä?” Steelix varmisti. Neo nyökkäsi. ”Tuota, onko sinulla aavistustakaan missä muut ovat?” Steelix kysyi. Neo pudisti päätään. ”Kumpa tietäsin. Sinun täytyy nyt löytää heidät ihan itse.” hän huokaisi. ”No, eiköhän sitten lähdetä.” Steelix ryhdistäytyi. ”Eikö levättäisi ensin vähän? Olen rättiväsynyt!” Neo pyysi. ”No, hyvä on.” Steelix myöntyi, vaikkei häntä väsyttänyt tippaakaan.

”Jos emme kohta löydä Steelixiä niin pysähdyn tähän enkä liiku enää milliäkään!” Umbreon tiuskaisi. Hänen jalkojaan väsytti. ”Katso! Tuolta on tulossa kaksi hahmoa meitä kohti.” Celebi sanoi ja osoitteli eteenpäin. ”Ei kai vain Mustia pokémoneja!? Ne tästä vielä puuttuisi!” Umbreon huokaisi. Hänellä ei olisi voimia taistella. ”Ei. Jotain aivan muuta.” Celebi vastasi hymyillen huomattuaan ketä tulijat olivat. ”Tuo joka leijuu ilmassa, onko se..” Umbreon aloitti. ”Kyllä. Se on Mew.” Celebi jatkoi Umbreonin kesken jäänyttä lausetta. ”Mutta kuka tuo toinen on?” Umbreon mietti. ”Etkö tunnista ystävääsi?” Celebi naurahti. Kun Umbreon tajusi toisen hahmoista olevan Espeon, hän tyytyi vain tuhahtamaan vastaukseksi.

”Ovatko nuo Celebi ja Umbreon?” Espeon ilostui. ” Ovat. Nyt voit mennä puhumaan Umbreonille.” Mew vastasi hymyillen. Espeon nopeutti askeleitaan kunnes oli aivan Umbreonin vieressä. ”Tuota Umbreon..” Espeon aloitti. Umbreon kääntyi katsomaan muualle. ”Mew kertoi että omistajasi kuoli aivan vähän aikaa sitten.” Espeon jatkoi hiljaa. ”Se sai minut ymmärtämään oikuttelusi. Tahdon pyytää anteeksi.” Hän sanoi. Samaan aikaan Celebi ja Mew iloitsivat jälleennäkemisestä.
Umbreon oli vaiti. Lopulta hän kääntyi katsomaan Espeoniin. ”Sinä et osaa ikinä tehdä mitään oikein!” Umbreon sanoi lyhyesti. ”Anteeksi mitä?” Espeon ei ollut uskoa korviaan. ”Luuletko että oloani parantaa yhtään se, että tulet muistuttamaan minua Susanista!” Umbreon huudahti. ”Anteeksi nyt vain, mutta yritin vain olla ystävällinen! Ja mitä sinä teet?! Huudat ja raivoat niin kuin aina!” Espeon ärähti. ”Tiedätkö, taidat olla vähän sekaisin!” Hän jatkoi ja astui kauemmas Umbreonista. Umbreon hurjistui: ”Vihaan sinua!” Hän huusi niin kovaa kuin pystyi ja juoksi pois.
Mew ja Celebi tulivat Espeonin luokse. ”Yriti olla ystävällinen, mutta Umbreon vain raivosi!” Espeon kivahti. ”Sinä pyysit anteeksi ja minun mielestäni myös Umbreonin olisi syytä pyytää anteeksi, kaikesta huolimatta. Hän on myös käyttäytynyt tökerösti. Riitaa ei voi sopia elleivät molemmat myönnä virheitään.” Celebi murahti. ”No niin pitäisi! Mutta hän on niin lapsellinen idiootti, ettei tajua, että hänessäkin on jotain vikaa! No, toivottavasti Umbreon eksyy sumuun ja Mustat tappavat hänet!” Espeon raivosi ja marssi pois.

Steelixiä ärsytti. Neo tarvitsi lepoa ja Steelix ei voinut lähteä etsimään ystäviään. Hänen piti odotella Neon voimistumista. ”Miten joku voi todella nukkua tälläisellä hetkellä!” Steelix mumisi ja liikkui kärsimättömästi ympäriinsä. Hän ei kuitenkaan viitsinyt lähteä etsimään ystäviään yksin, sillä eksyminen yksin ei olisi kivaa. Hän kävi maahan levottomana makaamaan odottaen Neon heräämistä.
Yhtäkkiä joku lensi hänen viereensä. Steelix kääntyi katsomaan valmiina taistelemaan. ”Älä hyökkää! En minä ole Musta!” sanoi olento Steelixin vieressä. Steelix katseli paikallaan kiivaasti räpyttelevää Zubatia. ”Mitä edes teet siinä?” Steelix ihmetteli. ”Kunhan lentelen kun on niin pimeääkin. Mutta entä sinä?” Zubat vastasi. ”Etsin ystäviäni.” Steelix vastasi. ”Minkä näköisiä?” Zubat kysäisi. ”Espeonia, Umbreonia ja Vulpixia.” Steelix vastasi. ”Ihanko totta! Minä näin juuri sellaisen kolmikon kävelevän tuolla päin!” Zubat kertoi. ” Missä päin!?” Steelix ilostui ja tunsi kokoajan saavan entistä enemmän puhtia. ”Seuraa minua, niin minä näytän.” Zubat kehoitti ja lähti lentämään hitaasti. Steelix vilkaisi Neoon, joka tuhisi ja nukkui sikeää unta. ”Kai minä ehdin etsiä ystäväni ennen kuin Neo herää.” Steelix ajatteli ja lähti Zubatin perään.
Zubat lensi hitaasti eteenpäin Steelix tiukasti kannoillaan. Steelix tunsi suurta riemua eikä meinannut malttaa odottaa että näkisi taas ystävänsä. Yhtäkkiä maa kuitenkin alkoi pettää hänen allaan. ”Zubat! Apua! Auta!” Steelix huusi hädissään kun hän tajusi suistuvansa syvään kuoppaan. ”Ja miksikäs auttaisin?” Zubat virnisti. ”Et kai sinä..” Steelix kauhistui. ”..Ole musta? Voi kyllä vain!” Zubat naurahti. ”Mutta.. Mutta… Miksen tajunnut sitä?” Steelix ihmetteli syvän kuopan pohjalta. Hän ei tajunnut kovaa kipua hännässään, sillä hän oli niin vihainen, pelästynyt ja samalla ihmeissään. Hän ei oikein vieläkään tajunnut mitä oli tapahtunut.
”Oletko ajatellut, että minulla ei ole silmiä!” Zubat nauroi. ”Et voinut tietää olenko Musta vai en!” Hän jatkoi vahingoniloista hekotustaan. ”Mutta sinä olit niin tyhmä että luotit minuun sokeasti! Ja nyt makaat avuttomana ansakuopan pohjalla!” Zubat pilkkasi. Steelix tunsi suurta halua tappaa Zubatin siihen paikkaan, mutta ei päässyt kuopasta ylös. ”Sinä senkin..” Steelix aloitti, mutta tyytyi nielaisemaan lauseen ja huokaamaan syvään. Mitä auttaisi huutaa Zubatille?

Umbreon ei enää jaksanut juosta askeltakaan. Jalat tuntuivat painavan tonnin. Hän pysähtyi keskelle metsää ja katseli ympärilleen. ”Voi ei! Olen eksynyt!” Umbreon huokaisi väsyneesti. ”Ja tämä kaikki on Espeonin syytä!” Hän jatkoi vihaisena ja kävi maahan makaamaan väsyneenä. ”Ei.. Saa.. Nukahtaa..” Umbreon sanoi itselleen vaikka hänen silmät painuivat väkisin umpeen. Pian hän oli sikiunessa.

Samaan aikaan vulpix odotti kärsimättömänä luolassa. ”Missä kaikki muut viipyvät!” Vulpix mietti itseksen. ”Entä jos heille on sattunut jotain!? Jos he ovat Mustien vankeina?” Hän pohti eri vaihtoehtoja mielessään ja käveli levottomana ympyrää luolan lattialla. ”Minun on pakko lähteä etsimään heitä!” Vulpix päätti ja juoksi luolasta ulos.

”Ääliö! Ääliö!” Steelix hoki itselleen. Hän tunsi suunnatonta raivoa itseään kohtaan, koska oli seurannut Zubatia ja suistunut ansakuoppaan. Samalla kova kipu hänen hännässään yltyi, mutta Steelix ei jaksanut välittää siitä. ”Aiotko näännyttää minut nälkään tänne kuopan pohjalle?” Steelix kysyi Zubatilta. ”En. Käytämme sinua syöttinä saamaan myös ystäväsi meidän haltuumme.” Zubat vastasi juonittelevalla äänensävyllä. ”Mihin edes tarvitsette meitä!” Steelix huudahti vhaisena. ”Meidän täytyy tappaa teidät jotta ette saa kiviä haltuunne!” Zubat selosti. ”Missähän se Alakazam nyt viipyy!” lepakko jatkoi vihaisena ja vilkuili ympärilleen. ”Alakazam?” Steelix ihmetteli. ”Hän saa nostaa sinut luolan pohjalta alas.” Zubat selvensi ja lenteli levottomana ympäriinsä.

Espeon istui maassa vähän matkan päässä Mewistä ja Celebistä, jotka neuvottelivat kiivaasti. ”Lähtevät varmasti etsimään Umbreonia.” Espeon tuhahti. ”No, turha odottaa minua mukaan.”. Kohta kaksikko lensi Espeonin luokse. ”Lähdemme etsimän Umbreonia. Tuletko mukaan?” Mew kysyi Espeonilta. ”Minkä selvännäkijän maailma minussa menettikään!” Espeon hymähti ja kääntyi Mewiin päin. ”Ei, en lähde.” hän vastasi lyhyesti. ”Tuota arvelinkin.” Mew huokaisi. ”Oletko aivan varma ette halua lähteä? Onhan hän sentään.. Ystäväsi.” Celebi huomautti Espeonille. ”Ystävä? Jos ystäväni ovat tuollaisia niin mihin vihamiehiä enää tarvitaan?” Espeon huudahti. ”No..” Celebi ei keksinyt mitään sanottavaa. ”Oletko varma että sinun on järkevä jäädä tänne sumuun yksin? Me nimittäin lähdemme etsimään Umbreonia, tulit sinä mukaan tai et.” Mew ilmoitti. ”No lähtekää vain. Mutta minä en tule mukaan.” Espeon pysyi päätöksessään. ”Mutta Mustat voivat hyökätä kimppuusi. Kyllä sinun olisi viisainta lähteä meidän mukaamme.” Mew perusteli. Espeon meni hiljaiseksi ja mietti hetken. ”No.. Hyvä on, minä lähden. Mutta en Umbreonin, vaan itseni vuoksi.” Espeon painotti. ”Hyvä! Muistaako kukaan minne suuntaan Umbreon lähti?” Celebi riemuitsi.

”Umbreon? Espeon? Steelix? Kuuleeko kukaan?” Vulpix huhuili kadonneita ystäviään. ”ESPEOOON? STEELIIIX?? UMBREOOON?” Vulpix huuteli kovemmalla äänellä. ”Vulpix?!” Kuului huudahdus jostain kaukaa. ”Kuka siellä?” Vulpix vastasi huudahdukseen. ”Missä olet? Vulpix?” vastasi ääni sumusta. Vulpix yritti seurata ääntä. ”Kuka siellä on??” Vulpix hermostui kun ei saanut vastausta. ”Minä täällä! Umbreon!” kuului ääni nyt paljon lähempää. ”Umbreon!? Sinäkö?!” Vulpix riemastui. Juostuaan vielä vähän hän törmäsi Umbreoniin. ”Vulpix! Ihana nähdä taas pitkästä aikaa!” Vulpixin huutojen herättämä Umbreon riemuitsi ”Niin on! Miksi lähdit luolasta keskellä yötä?” Vulpix ihmetteli. ”Lähdin etsimään muita.” Umbreon vastasi. ”Löysitkö ketään?” Vulpix kysyi. ”Celebin ja myöhemmin Mewin joka oli.. Espeonin seurassa.” Umbreon kertoi ja sai vaivoin sanottua lauseensa loppuun. Hän oli niin raivoissaan Espeonille että tämän nimenkin sanominen tuotti vaikeuksia. ”Missä he nyt ovat?” Vulpix pälyili ympärilleen. ”En tiedä, eikä oikeastaa edes kiinnosta.” Umbreon tuhahti. ”Miksi sanot noin? Et kai taas riidellyt Espeonin kanssa?” Vulpix parahti. ”Kyllä vain. Ja tällä kertaa.. Tällä kertaa..” Umbreonin sanat takertuivat kurkkuun eivätkä suostuneet tulemaan ulos. ”Tällä kertaa en aio antaa hänelle anteeksi.” Hän sai vaivoin sanottua ja näytti uhmakkaalta. ”No, älä nyt viitsi! Ainahan te olette riitanne sopineet!” Vulpix huomautti. ”Mutta ei tällä kertaa, Vulpix. Ei tällä kertaa.” Umbreon pysyi päätöksessään. Vulpix huokaisi syvään ja murheellisesti.

”Tahdon heti pois täältä kuopasta!” Steelix raivosi Zubatille. ”Toiveesi toteutuu.” Zubat naurahti. ”Alakazam, viimein!” lepakko jatkoi. Steelix yrtti nähdä mitä ylhällä tapahtui. Hän näki Alakazamin joka juttei Zubatin kanssa. ”Musta.” Steelix naurahti ilottomasti. Kohta Alakazam kääntyi katsomaan suoraan Steelixin silmiin niin läpitunkevalla katseella, että Steelixin olisi tehnyt mieli kääntää katse pois. Mutt ahän ei pystynyt.
Samassa Alakazam alkoi hohtaa ja ainoa mitä Steelix näki oli tuimat silmät joiden katse ei värähtänytkään. Kaikkialla muualla oli vain kirkasta valoa. Steelix tunsi leijuvansa. Alakazam nosti Steelixin ajatuksen voimalla ylös kuopasta ja alkoi kuljettaa häntä ilmassa. Kirkas valo himmeni ja katsoi pian kokonaan ”Hei!” päästä minut alas.” Steelix huusi jä yritti rimpuilla alas maan pinnalle, mutta turhaan. Päättäväisesti alakazam käveli eteenpäin ja Steelix leijui hänen perässään eikä voinut tehdä mitään. ”No, nyt ainakin tiedän miltä tuntuu lentää vaikken siipiä omistakaan.” Steelix ajatteli lohduttomasti.

Samaan aikaan Neo heräsi. ”No niin, Steelix, nyt voimme.. Steelix? Steelix! Missä olet!” Neo huudahti kun huomasi ystävänsä kadonneen. ”STEELIIXX!” Neo huusi.

”Neo?” Steelix ajatteli kuullessaan Neon huudon. ”Neo! Täälläpäin!” Steelix huusi niin kovaa kuin pystyi. ”Voi ei! Nyt tuo pyytää apua! Vauhtia!” Zubat parahti ja Alakazam lähti juoksuun.

”Tuo oli ihan varmasti Steelix! Minun täytyy löytää hänet!” Neo ajatteli ja lähti lentämään Steelixin äänen suuntaan. Pian hän huomasikin Steelixin joka leijaili ilmassa. Hän huomasi myös Zubatin ja alakazamin. ”Päästäkää ystäväni heti tai näytän teille miten vaarallinen voin olla!” Neo huudahti. ”Mi-mikä sinä olet??” Zubat änkytti. ”Etkö kuullut!? Päästä ystäväni!” Neo toisti uhmakkaasti. ”En todellakaan päästä! Alakazam, häivytään täältä ja vähän äkkiä sittenkin!” Zubat käski. ”Tartu minuun, niin voin teleportata meidät pois täältä!” Alakazam huudahti ja ennen kuin Neo ehti tehdä mitään olivat Zubat, alkazam ja Steelix kadonneet. ”Voi ei!” Neo kauhistui ja alkoi miettiä mitä tekisi. ”Nyt tiedän keiden puoleen minun on parasta kääntyä.” hän sanoi ja kohosi ilmaan.

”Miksemme lähde etsimään Espeonia ja muita?” Vulpix kysyi Umbreonilta. ”Sinä voit lähteä jos haluat. Minulla ei ole mitään aikomusta etsiä Espeonia!” Umbreon kivahti. Vulpix ei vastannut. ”Voi ei! Katso tuonne!” Umbreon huudahti. Vulpix kääntyi valmiina kohtaamaan lauman vihamielisiä venusaureja. Mutta Vulpix saikin huokaista helpotuksesta. ”Espeon!” Vulpix sanoi iloisesti. Umbreon vain mulkaisi vihaisena Espeoniin ja käveli elebin ja Mewin luo. ”Me olimme todella huolissamme sinusta!” Celebi sanoi Umbreonille. Musta pokémon vilkaisi Espeoniin. ”Ai hänkö myös?”. Celebi ja Mew vaihtoivat katseita. ”Kyllä Espeonkin varmasti oli, vaikkei sitä myönnäkkään!” Mew vakuutteli. ”Joo, aivan varmasti.” Umbreon tuhahti.

”Missä he ovat? Missä he ovat?” Neo hoki ja katseli tiiviisti ympärilleen. Sumu alkoi hälventyä pikkuhiljaa. "Tuolla! Viimein! En olisi jaksanut jatkaa enää kauaa!” Neo huokaisi helpotuksesta ja alkoi hidastaa matalalentonsa vauhtia.

"Mitäs tuolta on tulossa?" Vulpix huudahti kauhuissaan kun jokin suuri lähestyi heitä kovaa vauhtia. ”En tiedä! Mutta mikä se ikinä onkin, se ei näytä hidastavan!” Espeon kauhistui. ”Voi hyvänen aika! Sehän on Neo! Neo, hidasta!” Celebi huuteli lähestyvälle pokémonille. ”En voi! Liikaa vauhtia! Menkää pois tieltä!” Neo huusi niin kovaa kuin pystyi ja kaikki viisi jouksivat pois Neon tieltä.
Viime tingassa kaikki ehtivät alta pois ja pian Neokin pysähtyi. ” Anteeksi! Olen pahoillani! Aloin hidastaa vauhtiani liian myöhään!” Neo nöyristeli. ”Niin myöhään että meinasit tappaa meidät!” Espeon raivosi. Neo ei keksinyt mitään sanottavaa. ”Mihin sinulla muuten oli noin hoppu?” Mew ihmetteli. ”Etsimän teitä! Minulla on teille tärkeää asiaa!” Neo muisti. ”Steelix on Mustien vankina!” hän jatkoi. Muut katsoivat toisiinsa kauhistuneina. ”Missä hän nyt on?” Vulpix kysyi. ”En tiedä. Yksi Musta Alakazam teleporttautui aivan nenäni edessä ja vei Steelixin mukanaan!” Neo kertoi. ”Kauheaa! Lähdetään heti etsimään häntä!” Espeon sanoi. ”Minä en lähde minnekään jos tuo on mukana!” Umbreon keskeytti ja nyökkäsi Espeonin suuntaan. ”En minä sinua mukaan kaipaakaan!” Espeon kivahti. ”Hei, kuunnelkaa!” Vulpix keskeytti. ”Steelix on vaarassa ja te vain riitelette!” Hän huudahti ja Espeon ja Umbreon katsoivat noloina maahan. ”Tehkää sovinto, se on kaikille parhaaksi!” Vulpix pyysi.
Syntyi pitkä hiljaisuus. Espeon ja Umbreon eivät kehdanneet kohottaa katsettaan maasta. Lopulta Espeon kääntyi katsomaan Umbreoniin. ”Sovinto?” Espeon hymyili ja ojensi käpälää. Umbreon kääntyi katsomaan Espeonin tassua. ”Ei ikinä! Minä en aio tehdä sovintoa kanssasi! Aion sietää sinua sen aikaa että pelastamme Steelixin.” Umbreon sanoi päättäväisesti. ”Ja teen sen Steelixin takia, en sinun.” hän lopetti lauseen. Espeon laski ojennetun tassunsa maahan ja katsoi murheellisena Umbreoniin. ”No, ainakin yritin.” Espeon sanoi hiljaa ja käveli kauemman Umbreonista.




Sori kun kesti näin kauan ja siltikään ei ollut mikään superpitkä….

Btw, tuli vaan mieleen, että eikös Espeon kyllä ole vaaleanliila eikä vaaleanpunainen… vai olenkohan mä värisokea…

Oho, noi näköjään muuttu noi lainausmerkit jostain syystä erinäkösiksi kesken tarinan.. Eikä tietoakaan miks... *murrh*

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä