tuttavani sai vauvan. on niin ällönimelä ja täysin omaa erinomaisuuttaan täynnä. saanko kertoa sille elämän julmat tosiasiat, että minä en voi mieheni kanssa saada koskaan yhteistä biologista lasta. että takana on yksi kohtukuolema, yksi keskenmeno ja yksi tuulimuna. saanko olla onnittelematta? saanko olla ilkeä ja vastata pahasti hänen uteluihin että "koskas teille"? Saanko sanoa sen mitä minulla todella on mielessäni?
saanko kertoa?
lapseton
71421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei!
totta kai sä voit kertoa sille että ette voi miehesi kanssa saada koskaan lasta, ja tietty ihan asiallisesti. Onhan se kohteliasta onnitella, mutta ei kumminkaan kannata teeskennellä että olet onnellinen kun ne ovat saaneet vauvan, sulla on oikeus siihen.
Me kanssa tuskailtiin monta vuotta (4 vuotta) lapsen saannin kanssa, sillä välin kaverini rupesi koittamaan että saakokaan nekään edes vauvaa (kun me ei saatu), no ne tuli heti raskaaksi, ja mua vaan vitutti ja kehtaakin sanoa mulle nauraen, että "piti koittaa saadaanko me vauvaa, kun te ette saa". Sitten mun toinen kaveri sai toisen lapsensa ja tietty ne pyysi meitä kummiksi, joka tuntui todella kauhealta, meinasin eka että ei mennä sinne ristiäisiin ollenkaan, koko auto matkan mä itkin. Ja välttelin aina vauva paikkoja ja aina oli sitten niitä kyselijöitä että koskas teille yms..., anoppikin erehty sanomaan yhdelle ihmiselle kun kysyivät meiltä, että koska on vauvan aika, että " eihän nyt onneksi vielä, kun ovat niin nuoriakin" siinä vaiheessa meinasin tehdä anopista selvää.
No, se siitä, koittakaa jaksaa vaikka se on vaikeaa.
No tommosia tuttavia, joita ei voi edes ystäviks sanoo, ei kannata tapailla ja kiduttaa ittees. Jokaisesta maailman ihmisestä tuskin pystyt ittees eristämään, mutta toi ei tunnu mukavalta ystävyyssuhteelta.
Kai totuuden saa kertoo. En mäkään osaa olla iloinen veljeni 1kk ikäisestä tytöstä. Mua ei kiinnosta vauvat pätkääkään, enkä ymmärrä, miks huokaillaan niiden ihanuutta.
Itse me ollaan yritetty aikanamme biologista lasta ja kun ei onnistunut, olen sulkenut mielestäni koko vauva-asiat. Varsinkin semmosten epäempaattisten ihmisten tapaamisen olen oman mielenterveyteni takia lopettanut.
..ehdottomasti kertoa ystävällesi ettet voi saada lapsia jos siihen vain pystyt.. Ei hän tahallaan sinua piinaa kertomalla lapsestaan..hän ei vain tiedä...
Mielestäni sinulla on oikeus olla just sellainen kuin sinusta tuntuu.Kuitenkaan sehän ei ole sen toisen syy joka sai vauvan.
Tiedän miltä se tuntuu ja samoja tunteita käyn läpi kuin sinäkin.
Ei kukaan toisen kiusaksi lapsia tee.Paha olo ei kiukuttelemalla tai mieltä osoittamalla lähde.Täytyy vaan hyväksyä elämän tosiasiat, toiset saa vauvoja, toiset ei.Kipeetä se voi tehä, mut sekin laantuu aikanaan ja joku päivä ala iloita ystäväsi uudesta vauvasta ja siitä tohinasta sen ympärillä ja jopa ymmärtämään sen et elämä menee eteenpäin, eikä maailma voi surra vain sinun pahaa oloa. Kaikella on aikansa ja kaikki aikanaan.
Jos kyseessä on ystäväsi niin miksi et voisi kertoa omista suruistasi? Samoin kun hän kertoo sinulle onnestaan! Ymmärrän, että voi olla vaikea kun toinen on saanut sen mitä sinäkin haluat...joskin kuulostaa myös perin suomalaiselta kateudelta...ainakin jos kyseessä on tosiaan ystäväsi...?
Minusta on tosi kummallista jos et pysty olemaan onnellinen ystäväsi puolesta, samalla voit tietenkin olla surullinen kun kaipaat sitä omaa lasta jota ei vielä ole kuulunut. Ystäväsikin varmasti ymmärtää tämän, tosin tuskin sitä jos et pysty olemaan onnellinen hänen puolestaan.
Tuntuu sinänsä tutuilta ajatuksesi, miehen kanssa vauvaa yritettiin tuloksetta ja yritin olla iloinen ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka saivat lapsensa vaivatta ja kyselivät meiltä että milloinkas en teidän vuoro? -miten siihen vastaa kun ei lasta kuulu?
Kysymykset sattuu ja ne satuttaa jatkossakin ellei asiasta kerro. Sitä ei tarvitse töksäyttää, mutta siihen se luultavasti menee jos ette kerro pian.
Lapsestaan ylpeät vanhemmat ei aina tajua ajatella millon lörpöttää yli toisen rajojen..
Ehkä tuttavasi ovat jopa ajatelleet että lapsettomuutenne on harkittua eikä lapsien hankinta ole vielä ajankohtaista.
Vaikka ette saa omaa lasta, voi koittaa olla iloinen että toinen saa. Minulla ilman lasta on välillä vaivautunut olo äitien seurassa, mutta mielestäni suhteiden säilyttäminen toisiin on tärkeämpää kuin omassa säälissäni likoominen.