Tiedättekö te sairaat ameebat miten karmivia kohtaloita näen työssäni kuukausittain, menetän yö uneni joskus, kun mietin mitä kaikkea viattomat lapset saavat kärsiä ja miten epäoikeuden mukaisesti onnenkortit jaetaan!Viattomat ihmisalut eivät vanhempiaan voi valita.:(
http://www.youtube.com/watch?v=DR91Rj1ZN1M
http://www.youtube.com/watch?v=DR91Rj1ZN1M
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tunnustan olevani sinun näkökulmasti ameeba. Mutta silti, lapsella on syntyjään opikeus kotiinsa, perheeseensä ja kotiinsa.Lapsella ei ole oikeutta olla yhteiskunnan kasvatti.
Moniko lapsi ja iskä ja äiskä menettää yöunensa ja mielenterveytensä? Koska yhteiskunta tietää kuinka sairaita me vanehmmat olemme?
Nuku hyvin. Niinhän mekin teemme, ja lapset ovat vain meidän. ??
sen miten kuntaviranomaiset toimivat, suorittavat ja tekevät
oman viranomaistyönsä maamme kunnissa ja kaupungeissa eri hallinnon aloilla.
Neuvoloissa, päivähoidossa, opetustoimessa, terveydenhuollossa jne.
Kuinka ja miten nämä lasten, nuorten ja perheiden kanssa lainmukaista työtä tekevät viranomaiset toimivat omalta osaltaan
estääkseen, ehkäistäkseen, auttaakseen, tukeakseen
näitä kohtaamiasi karmivia kohtaloita.
Näetkö työssäsi myös sen,
että kaikki mitä voimassa olevien lakienkin mukaan on kunnissa ja kaupungeissa tehtävä,
on näiden "auttavien ja tukevien" kuntaviranomaistenkin taholta
oikeastikin ja todellisuudessa tehtynä, toimittuna ja suoritettuna
ennenkuin nämä karmivat kohtalot tulevat teidän työkohteiksenne.
Olemme valmiit tulemaan tarkastuskäynnille tähän
sinun työ kohteeseen jos haluat.
Uskon ,että meidän asiantuntemuksemme ja kyky
nähdä tämä ongelma ja sen laajuus on avuksi
myös teidän työ paikallanne. Voit ottaa yhteyden
minuun Hannuttaa nimimerkin kautta.
Olen 6 lapsen isä ja 2 lapsen lapsen iso isä.
Hyvää loppu vuotta!
En usko, että Mad- tai suomeksi ihan hullu vaan - on missään lastenkodissa työssä:
kunhan yrittää brassailla!!
Oikeassa lastenkodissa on toki rääkättyjä ja
huolimattomasti hoidettuja, likaisia ja
mustelmaisia lapsia (minä olen oikeasti käynyt lastenkodissa tarkastuskäynnillä),
mutta useimmiten kaikki paha on henkilökunnan
aiheuttamaa lapsille!!!
Hah, miksi kukaan haluaisi brassaila sillä, että työskentelee lastenkodissa, vaikka onkin yhteiskunnankannalta merkityksellistä työtä itsestäni tuntuu, että mielummin paistelisi pullia, kun näkisi kaiken sen paskan!
Tiedätkö onko teidän työssänne mieliala,eli kolmio
lääkityksen käyttäjiä minkä verran?
Jos arvioin 10 nestä 6:si käyttää vai mikä luku?
Onko tilastoja?
Minä voin kyllä myöntää suoraan ja rehellisesti, että lastenkodeissa on hirveitä kohtaloita, mutta on myös turhaakin huostaanotettuja lapsia. Että ei kannata edes aloittaa väitettä, että kaikilla lastenkotien asukkailla olisi kotona ollut jotain aivan kamalaa. Hyväksytkö tosiaan, että lapsen huostaanotto on esim. vanhemman sairauden (fyysinen) oikeutettu, vain sen takia ettei jaksa kotiaan siivota rankkojen hoitojen takia. Miltähän niistäkin lapsista tuntuu, kun ei edes tiedä milloin äiti/isä kuolee.
http://www.hs.fi/keskustelu/"Suomessa on siirrytty huolenpidosta lasten kontrolliin"/thread.jspa?threadID=156871&tstart=0
7.12.2008
"Suomessa on siirrytty huolenpidosta lasten kontrolliin"
Johtuvatko ihmisen ongelmat hänestä itsestään vai yhteiskunnasta?
Palvelujen leikkauksilla ja niin sanotulla varhaisen puuttumisen strategialla on lyhyessä ajassa onnistuttu kyseenalaistamaan pohjoismaisen lapsipolitiikan ydin.
Päälaelleen on kääntynyt periaate ehkäistä lasten ongelmia ensisijaisesti julkisen palvelun avulla.
Varhaisesta puuttumisesta innostuttiin vuosituhannen vaihteessa.
Uudella strategialla tavoiteltiin moraalista herätystä, jonka tuloksena kaikki kansalaispiirit herkistyisivät ilmaisemaan huolensa kohtaamiensa lasten hyvinvoinnista.
Virallisesti varhaista puuttumista ryhtyi edistämään kuusi ministeriötä, Kirkkohallitus, Kuntaliitto, Opetushallitus, Stakes sekä suuri joukko sosiaalialan eturivin järjestöjä. Puuttumista on vauhditettu neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, lastensuojelussa, asuinalueilla ja lasten järjestöissä.
Varhaisen puuttumisen perusajatuksena on, että aikuisiän ongelmia enteileviin merkkeihin on tehokkainta puuttua lapsena. Puuttuminen voi olla lähes mitä tahansa: rikoksentorjuntaa, vanhempainyhteisön lasten käytöksen kontrollia tai lastensuojelua. Se voi kohdistua lapseen tai hänen perhetilanteeseensa tai molempiin.
Aikaisella reagoinnilla halutaan estää yhteiskunnan ulkopuolella elävän alaluokan syntyminen sekä säästää kuluja, joita lapsen ongelmat aiheuttaisivat yhteiskunnalle myöhemmin.
Varhaisen puuttumisen buumi alkoi, kun piti ratkaista lasten ja perheiden sosiaalipalvelujen lamanaikaisten leikkausten ja koulujen ryhmäkokojen suurentamisen aiheuttamat pulmat. Samaan aikaan vanhempiin kohdistuvat vaatimukset työelämässä kiristyivät, perheet hajosivat ja kasvattajien epävarmuus oikeasta ja väärästä lisääntyi.
Lasten tarve saada tukea kodin ulkopuolelta kasvoi.
Ratkaisuksi valitun varhaisen puuttumisen idea lainattiin uusliberalismin mallimaista.
Lainatessa ei otettu huomioon, että mallimaissa perheet ja lapset eivät koskaan ole olleet yhtä riippuvaisia julkisista palveluista kuin meillä. Monissa maissa lapset ovat voineet turvata esimerkiksi kotiäitiin, naapuriin tai isovanhempiin.
Varhaisen puuttumisen ideologian kanssa samassa paketissa on markkinoitu lapsen yhteiskunnallisista yhteyksistään irrottavaa, yksilöllistä ihmiskuvaa.
Samalla on jätetty jäähyväiset sodan jälkeen vakiintuneille sosiaalisten ongelmien yhteiskunnallisille selitysmalleille.
Uudessa kulttuurissa on muodikasta käsittää lasten ongelmat hänen yksilöllisiin ominaisuuksiinsa tai perheolosuhteisiinsa liittyviksi.
Vanhanaikaista on muistuttaa sosiaalisten tekijöiden olemassaolosta.
Toistaiseksi "varpu" on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi siirtää julkista vastuuta lasten hyvinvoinnista perheille, lähiyhteisöille, järjestöille ja paikallisille toimijoille. Puuttumisesta on tullut ameeba,
joka sopeutuu notkeasti eri olosuhteisiin ja toteuttaa monia päämääriä.
Siksi piilee vaara, että toimijat puhuvat toistensa ohi ja varhainen puuttuminen kääntyy varhaiseksi leimaamiseksi, johon koko yhteisö osallistuu.
Riskiyksilöksi leimautumisella on haitallisia seurauksia lapsen identiteetille sekä nyt että tulevaisuudessa.
Varhaisen puuttumisen merkittävä ongelma on,
että puuttumisen perusteena tulisi aina olla luotettavaan tutkimustietoon nojaava riskiarvio. Tietoa, jolla yksilön käyttäytymistä voidaan ennustaa pitävästi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, ei sosiaalisten ongelmien osalta läheskään aina ole. Siksi puuttumisvaade asettaa lapsen kanssa työskentelevälle mahdottoman tehtävän. Moni puuttuu varmuuden vuoksi.
Taloudellisen liberalismin seuralainen, yksilönvapaus, edellyttää itsenäisesti oikeita valintoja tekeviä kansalaisia. Niiden kohdalla, joilla tämä mitta ei täyty, ratkaisu on – hyvinvointivaltion perustana olleen tuen ja luottamuksen sijasta – sosiaalinen kontrolli.
Tällä hetkellä uusliberaalin lapsipolitiikan korjausliike on jo nähtävissä. Siitä huolimatta on monta kysymystä, joihin kaipaamme vastauksia: Miten näin radikaali käännös oli mahdollinen? Mikä sai toimijat vakuuttuneiksi uuden toimintatavan paremmuudesta entiseen nähden? Millä varhaisen puuttumisen ideologia pitäisi korvata?
Itse tarjoan ratkaisuksi palaamista sosiaaliseen ihmiskäsitykseen, jossa lapsen ongelmaa tarkastellaan yhteiskunnallisessa yhteydessään. Lisäksi tarvitaan sukupolvien välisen luottamuksen vahvistamista. Näiden takuumieheksi tarvitaan lapsipolitiikkaa, joka edistää erilaisista sosiaalisista oloista tulevien mahdollisuuksia kasvaa kunnon kansalaisiksi keinoilla, jotka on todettu toimiviksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi oppilashuolto, sosiaalisesti heikkojen asuinalueiden voimavarojen vahvistaminen ja lasten osallistumisen tukeminen.
Yhtä tärkeää on, että opettajat, kasvatuksen parhaat asiantuntijat, alkavat luottaa itseensä ja ratkaista koulutyön ongelmia myös lasten omiin voimavaroihin tukeutuen.
Ongelmat eivät synny tyhjästä.
Niillä on omat mekanisminsa, joiden syiden paljastamiseen tarvitaan asiantuntijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä.
Lapsiperheiden köyhyyden, osattomuuden ja jaksamattomuuden voimme ratkaista.
On poliittinen valinta, tuotetaanko koulujen työrauha poliisin keinoin vai elvyttämällä koko yhteiskunnan sosiaalista pääomaa ja luottamusta kartuttavia prosesseja.
Mirja Satka
Kirjoittaja on akatemiatutkija ja sosiaalityön dosentti Jyväskylän yliopistossa.
Mutta en todellakaan usko että koskaan esim. julkisuudessa puhuttaisiin siitä tosiasta, että lapsen tai lasten sijoitus on mennyt pieleen ja huostaanotto onkin ollut virhe. Yksikään viranhaltija ei myönnä tosiasioita, että psyykkisesti oireilevan lapseni huostaanotto olikin iso virhe, kun löytyikin aivoista vikaa, puolustellaan kyllä sijoituslaitoksia edelleen, vaikka lapsen kohtelu niissä on kaikkea muuta kuin päivän valon kestävää.
niin paljon vikaa, ettei sitä voitu saada muutettua parempaan. Näähän on asioita, joita ei voi mitata.
Lapsen on varmasti parempi olla oman vanhemman silmien alla.
Kirkkohallitushan on myös aktiivisesti mukana tässä huolivarpus -rekisteröinnissä!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200812228818740_uu.shtml
Kerhotäti pelotteli lapsia helvetillä
22.12.2008 13:17
Seurakunnan kerhoa käyvä 8-vuotias ei uskaltanut enää mennä nukkumaan, kertoo Aamulehti.
Kerhonohjaajan puheet säikäyttivät pikkutytön.
Tamperelaisisä kertoo lehdelle tyttärensä käyvän seurakunnan iltapäiväkerhossa koulun jälkeen.
Kerhotäti oli kertonut lapsille, että ihminen, joka ei usko Jumalaan, joutuu "pahaan paikkaan, jossa on kamala olla ja jossa ei saa ruokaakaan". Hätääntynyt pikkutyttö ei uskaltanut mennä edes nukkumaan. Hän kuitenkin osasi kertoa vanhemmilleen syyn ahdistukseensa ja pelkoonsa.
Myös samaa kerhoa käyvä naapurin lapsi oli puhunut kotonaan helvetistä.
Piispa Matti Repo sanoo Aamulehdelle, että minkäänlainen kadotuksella säikyttely ei kuulu lasten kristilliseen kasvatukseen
Lääkäri ei halunnut tässä vastauksessa vastata
kysymykseen ,vaan puhuu hyväksikäytöstä?
Hän vaihtaa puheen aihetta ja menee asjan ulkopuolelle.
OLEN OLLUT TÖISSÄ TUURAAMASA HOITOALALLA JA NÄIN KUINKAHENKILÖKUNTA OLI TÄYSIN PILLERI NARKOMAANEJA. AIVAN KUIN KATU NARKOMAANEIHIN EI VOI LUOTTAA.EI MYÖSKÄÄN LASTEN PARISSA TYÖSKENTELEVIIN APTEEKKI NARKOMAANEIHIN.HEHÄN ANTAVAT LAUSUNTOJA HUUME HÖYRYISSÄ JA OMALLA
OLEMUKSELLAAN TARTUTTAVAT LAPSIIN SAMAN TAUDIN ,MITÄ HE ITSE SAIRASTAVAT. VANHEMMAT TYÖN TEKIJÄT SAAVAT MYÖS NUORET ALALLE TULLEET HOITAJAT MANIPULOITUA USKOMAAN OMIIN PILLEREISSÄ TEHTYIHIN LAUSUNTOIHIN. SINI SILMÄISET UUDET HOITAJAT VARMASTI LÄHTIESSÄÄN ALALLE OVAT PUHTAALLA MIELELLÄ. 1-3 Vuoden kuluttua nämä
vanhemmat pilleri huuruissa työtä tekevät elämän katkeroittamat hoitajat ovat alkaneet tartuttamaan itsessään olevaa tautia ympäristöön.
Ohessa TÄMÄ LIITE;
Olisin utelias tietämään onko tilastoa lasten
parissa työskentelevien lääkkeiden käytöstä ja syistä.
Lähinnä kiinnostaa missä määrin kyseiset henkilöt
käyttävät kolmio lääkitystä ja onko tietoa näistä
johtuvista työstä poissa olosta.
TriDoc kirjoitti (vastaus nimimerkille: Kirjautumaton käyttäjä)21.12.08 14:06
Voi olla, ettei näin yksityiskohtaista tietoa ole vielä saatavilla. Lasten kanssa työskentelevien ihmisten tarkemmasta tarkastamisesta on puhuttu paljon, ei vähiten yksittäisten sukupuolisten rikosten aiheuttamien ongemien takia. On tärkeää, että puolustuskyvyttömien lasten etuja valvotaan yhä tarkemmin. Asia on arka mutta tärkeä. Jos yhteiskunnassa on selkeät käyttäytymistä säätelevät rajat, ei synny niin helposti ristiriitatilanteita, jotka koettelevät kansan oikeustajua. Uskon, että myös oikeanlainen suvaitsevaisuus tällöin lisääntyy. Lasten hyväksikäyttö ei yhteiskunnallista suvaitsevaisuutta kuitenkaan lisää.
KYSYTTIIN MIELIALALÄÄKITYKSESTÄ,SIIS KOLMIO
LÄÄKITYKSESTÄ? VASTAUS OLI ASIASTA EI SAA PUHUA!
TAUSTOJA EI SAA TUTKIA LÄÄKITYKSEN OSALTA!
==========================================
jälleen