Mitäs nyt...

Miten niin yksi jää ilman paikkaa niin autossa kuin talossakin?

Kai nyt yhteen omakotitaloon sopii yksi lapsi lisää? Ei jokaiselle lapselle tarvitse olla omaa huonetta, ei ainakaan ensimmäisinä vuosina. Itse olen aina jakanut huoneen isossa perheessä sisaruksen kanssa eikä ole ollut mitään ongelmaa.

Autossa tosin tila ei riitä, sen ymmärrän ja sitten pitää vain miettiä ratkaisua tilanteeseen jos uuden tulokkaan meinaa pitää.

Kyllä meillekin olisi iso muutos jos pehe vielä kasvaisi tämän viidennen jälkeen. Lapsista vanhin 5v, sitten 3v, 2x2v ja vauva tulossa. Auto on nyt 7-paikkainen tila-auto ja asunto 4h keittiö eli tällähetkellä makkareissa tytöt 5 ja 2v ja toisessa pojat 3 ja 2v, vanhemmat ja vauva synnyttyään yhdessä makkarissa. Vielä tässä nyt yksi juuri ja juuri menisi ilman välitöntä asunnonvaihtoa, mutta kyllä jos lapsia se kuusi olisi niin isompi asunto pitäisi aika pian löytää=)

Ei muuta kuin tsemppiä! Äitiysloma kestää n. 10kk eli sittenhän voit palata töihin suhteellisen piankin.

kuin kolme.. Mutta suurperheestä lähtöisin!

Me asuimme lapsuutemme kolmiossa, ja hyvin mahduimme. 4 veljeäni yhdessä huoneessa, minä ja siskoni vanhempiemme kanssa samassa. Äitini hoiti vielä työkseen lapsia, ja monesti meillä myös asui myös huostaanotettuja lapsia, odottaen pysyvää sijoituspaikkaa.. Sopu sijaa antaa!

Kyllä jokainen varmaan miettii jaksamista aina kun vauva on tulossa, on se sitten ensimmäinen tai kuudes.. Itse olen ainakin jokaisesta miettinyt, välillä kauhun sekaisin tuntein. Ja meillä ollut nyt neljäs harkinnassa, ja taas sitä sama ajatus pyörii päässä!
Mutta jos olet nytkin jaksanut niin mikset sitten vielä yhden kanssa? Onhan tuossakin jo aika lauma. Ja onhan teillä jo hiukan vanhempiakin lapsia, että niitä avuksi pienempien hoitoon! Niinhän se on toiminut jo aikojen alusta saakka, ja lapsia on usein ollut tuplatenkin!

Ja autosta.. meillä oli silloin aikoinaan hiace,9 paikkainen. Ja jos jostain syystä ei autoon mahtunut, vanhimmat mukulat jäi kotiin.

Mutta voimia kuitenkin koitokseen! eiköhän kaikki hyväksi käänny! Ja kyllä se äidinrakkaus kaikille riittää. En ainakaan itse kokenut lapsuudessa että olisin jäänyt jostain paitsi! Vaikkei tietenkään vanhempani kerennyt jatkuvasti vieressä olemaan ja huomiotaan kiinnittämään juuri minuun, en ikinä kokenut että olisin ollut jotenkin hylkiö! Ja velipojat kiusasivat minkä kerkesivät, keksivät milloin mitäkin.. tappelut loppuivat kun väki vuorollaan muutti kotoa. Ja nykypäivänä on upeaa kun on monta sisarta! Tietää että aina on läheisiä!

Aikoinaan ei syntyvälle ollut sijaa majapaikassa. Hän kuitenkin syntyi, eli ja kuoli, vaikkei hänellä ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaa.
Kyllä teidänkin kuutosenne elämänsä saa eletyksi, vaikkei omaa huonetta ja paikkaa autossa vielä olekaan.

kuin muukin perheen pyöritys. Jos lapsia on viisi ei se kuudes siellä perässä enää asiaa muuta, vaikka yksilönä toki on arvokas. Samaa arkea ja lapsilauman huoltoa se on. Teillä on asiat vielä erinomaisen hyvin jos olette voineet hankkia niin ison talon, että viidellä lapsella on omat huoneet. Yhden lapsen sijoittaminen ei ole mikään juttu. Meillä oli kuusi lasta ja joka huoneessa asui kaksi. Pienimmät nukkuivat vanhempien makuuhuoneessa ensimmäiset vuodet. Ei sitä edes ajateltu, että siinä olisi mitään ongelmaa. Lasten kasvaessa huoneita vapautui.
Auton suhteen oli tiukkaa vain pienen hetken. Menoja oli onneksi tosi vähän. Pikkuhiljaa vanhimmat saivat kortin ja hankkivat oman auton. Nykyään kokoonnutaan mielellään yhteen juhlapyhinä ja vaikka vain viikonloppulounaalle, mutta puolet porukasta asuu jo omillaan.