Question

Pythagoralaisuudessa pyhimmät numerot olivat 1, 2, 3, 4 ja 10; 1 2 3 4=10 ja kun numerot pistetään pisteinä alekkain, niistä muodostuu kolmio, summat sarjassa 1, 3, 6, 10, 15, 21 jne.

1,2,3,4 symboloivat pistettä, viivaa, pintaa ja kappaletta; tulta, ilmaa, vettä ja maata jne.

Alkuluvut ("jakamattomat";) ja neliöluvut (potenssiin kaksi) olivat myös pyhiä, 4, 9, 16, 25, jne. Neliöluvut ovat siitä hauskoja, että ne ovat aina myös perättäisten parittomien lukujen summia, esim. 1 3 5 7 9 11=6*6=36.

Oikeudenmukaisuutta kuvasi luku 4 tai 9; 7 taas on tilaisuuden, syntymän ja elämän luku, esim. koska lapsi menee kouluun 7v, tulee murrosikään 2*7v ja tulee aikuiseksi 3*7v.

Harmoniset suhteet (esim kielisoittimessa) olivat tärkeitä: 1:2; 3:2; 4:3; 8;9; eli oktaavi, terssi, kvintti ja nooni. Inhottaviin epäharmonisiin likiarvoihin joudutaan turvautumaan kuitenkin silloin, kun luonnollinen harmoninen asteikko täytyy pakottaa tasavireiseksi kuten esim pianossa ja kitarassa.

Erityisen täydellisiä lukuja ovat 6, 28, 496, 8128 jne. Nämä luvut ovat niiden kaikkien lukujen summia, millä ne ovat jaollisia. Kaiken kaikkiaan näitä lukuja tunnetaan nykyisin vain 33, ja ne ovat yksi matemaattinen pähkinä vielä tietokoneittenkin aikakautena, eikä edes tiedetä, onko näitä lukuja loppumattomiin asti vai onko niiden määrä rajallinen.

Eli löytyihän se 33 myös Pythagorakseen liittyen, vaikkakin melkoisen aasinsillan kautta! ;)

>>>Ai niin! Voisiko joku mainita oliko Ä = 1 ja Ö = 6, vai liitetäänkö Å, Ä, ja Ö vain taulukon A - Z perään? >>>

En tiedä. Miten vaan helpommin saa haluamansa tuloksen ;). Numero-kirjain magiassa kreikkalaiset ja heprealaiset (kabbala) ovat perustellummin käytettyjä kuin latinalaisten aakkosten eri versiot. Roomalaisethan merkitsivät numeroita omintakeisesti I, II, III, IV, V jne. arabialaisten (eli intialaisten) numeroitten omaksumiseen asti, kun taas juutalaisilla ja kreikkalaisilla kirjaimilla merkittiin myös numeroita (ja ainakin kreikassa kirjaimilla merkitään edelleenkin järjestysnumeroita).

Kaiken kaikkiaan en tiedä onko tuo pythagoralaisuus mitenkään erityisen maagista, enemmänkin hauskaa numeroitten ja geometrian kanssa pelleilyä.

***

Mielenkiintoisempia numerologisesti ovat mielestäni nk. kosmiset vakiot, esim. valonnopeus (c), gravitaatiovakio (G), Planckin vakio (h) eli pienin mitattavissa oleva energiamäärä (sana 'kvantti' tulee siis tästä luonnon epäjatkumosta, havainnosta että nollan ja h:n välillä ei ole mitään. Kosmisia vakioita löytyy paljon, ne liittyvät toisiinsa eri tavoin, ja tämä maailmankaikkeus on juuri sellainen kuin on koska vakioiden arvot sattuvat olemaan mitä ovat. Vakiot ovat mittaustuloksia, ja niiden arvot eivät ole yleensä numeerisia (tai numerologisia) vaan enemmän tai vähemmän tarkkoja likiarvoja. Jotkut ovat sitä mieltä, että kunhan tiede edistyy, vakioille löytyy tarkat numeeriset arvot (matemaattinen kaava). Monet vakiot, kuten erityisesti G (eli vetovoimavakio), taas näyttävät varioivan tiettyjen rajojen sisällä, eli mittauksissa saadaan jatkuvasti eri tuloksia, vakiot saavat pienempiä tai suurempia arvoja mittausajankohdasta riippuen.

Tämä merkitsee sitten sitä, että joko kyseessä ei ole aito vakio, vaan muista vakioista johdettava suure, tai sitten asia on niin kuin Sheldrake näyttäisi vihjaavan, että tietty "vakioidenkin" variaatio on maailmankaikkeuden luonne. Ehkäpä vakioiden varioinnin takaa löytyy joitakin uusia vakioita, jos tieteessä variointi joskus hyväksytään vallitsevaksi näkemykseksi, vakioita, jotka taas vähän varioivat jne... eikä mitään kiinteää löydy mistään!

***

Olen joskus yrittänyt täällä esitellä omaa kolminaisuuden numerologiaani, ja nyt huomasin, että taolaisuudessa on samanlainen idea. Laozi sanoo näin:

Tie synnytti Yhden,
Yksi synnytti Kahden,
Kaksi synnytti Kolmen,
ja Kolme synnytti kymmenen tuhatta olentoa.

Babylos5 kirjoitti:

Pythagoralaisuudessa pyhimmät numerot olivat 1, 2, 3, 4 ja 10; 1 2 3 4=10 ja kun numerot pistetään pisteinä alekkain, niistä muodostuu kolmio, summat sarjassa 1, 3, 6, 10, 15, 21 jne.

1,2,3,4 symboloivat pistettä, viivaa, pintaa ja kappaletta; tulta, ilmaa, vettä ja maata jne.

Alkuluvut ("jakamattomat";) ja neliöluvut (potenssiin kaksi) olivat myös pyhiä, 4, 9, 16, 25, jne. Neliöluvut ovat siitä hauskoja, että ne ovat aina myös perättäisten parittomien lukujen summia, esim. 1 3 5 7 9 11=6*6=36.

Oikeudenmukaisuutta kuvasi luku 4 tai 9; 7 taas on tilaisuuden, syntymän ja elämän luku, esim. koska lapsi menee kouluun 7v, tulee murrosikään 2*7v ja tulee aikuiseksi 3*7v.

Harmoniset suhteet (esim kielisoittimessa) olivat tärkeitä: 1:2; 3:2; 4:3; 8;9; eli oktaavi, terssi, kvintti ja nooni. Inhottaviin epäharmonisiin likiarvoihin joudutaan turvautumaan kuitenkin silloin, kun luonnollinen harmoninen asteikko täytyy pakottaa tasavireiseksi kuten esim pianossa ja kitarassa.

Erityisen täydellisiä lukuja ovat 6, 28, 496, 8128 jne. Nämä luvut ovat niiden kaikkien lukujen summia, millä ne ovat jaollisia. Kaiken kaikkiaan näitä lukuja tunnetaan nykyisin vain 33, ja ne ovat yksi matemaattinen pähkinä vielä tietokoneittenkin aikakautena, eikä edes tiedetä, onko näitä lukuja loppumattomiin asti vai onko niiden määrä rajallinen.

Eli löytyihän se 33 myös Pythagorakseen liittyen, vaikkakin melkoisen aasinsillan kautta! ;)

>>>Ai niin! Voisiko joku mainita oliko Ä = 1 ja Ö = 6, vai liitetäänkö Å, Ä, ja Ö vain taulukon A - Z perään? >>>

En tiedä. Miten vaan helpommin saa haluamansa tuloksen ;). Numero-kirjain magiassa kreikkalaiset ja heprealaiset (kabbala) ovat perustellummin käytettyjä kuin latinalaisten aakkosten eri versiot. Roomalaisethan merkitsivät numeroita omintakeisesti I, II, III, IV, V jne. arabialaisten (eli intialaisten) numeroitten omaksumiseen asti, kun taas juutalaisilla ja kreikkalaisilla kirjaimilla merkittiin myös numeroita (ja ainakin kreikassa kirjaimilla merkitään edelleenkin järjestysnumeroita).

Kaiken kaikkiaan en tiedä onko tuo pythagoralaisuus mitenkään erityisen maagista, enemmänkin hauskaa numeroitten ja geometrian kanssa pelleilyä.

***

Mielenkiintoisempia numerologisesti ovat mielestäni nk. kosmiset vakiot, esim. valonnopeus (c), gravitaatiovakio (G), Planckin vakio (h) eli pienin mitattavissa oleva energiamäärä (sana 'kvantti' tulee siis tästä luonnon epäjatkumosta, havainnosta että nollan ja h:n välillä ei ole mitään. Kosmisia vakioita löytyy paljon, ne liittyvät toisiinsa eri tavoin, ja tämä maailmankaikkeus on juuri sellainen kuin on koska vakioiden arvot sattuvat olemaan mitä ovat. Vakiot ovat mittaustuloksia, ja niiden arvot eivät ole yleensä numeerisia (tai numerologisia) vaan enemmän tai vähemmän tarkkoja likiarvoja. Jotkut ovat sitä mieltä, että kunhan tiede edistyy, vakioille löytyy tarkat numeeriset arvot (matemaattinen kaava). Monet vakiot, kuten erityisesti G (eli vetovoimavakio), taas näyttävät varioivan tiettyjen rajojen sisällä, eli mittauksissa saadaan jatkuvasti eri tuloksia, vakiot saavat pienempiä tai suurempia arvoja mittausajankohdasta riippuen.

Tämä merkitsee sitten sitä, että joko kyseessä ei ole aito vakio, vaan muista vakioista johdettava suure, tai sitten asia on niin kuin Sheldrake näyttäisi vihjaavan, että tietty "vakioidenkin" variaatio on maailmankaikkeuden luonne. Ehkäpä vakioiden varioinnin takaa löytyy joitakin uusia vakioita, jos tieteessä variointi joskus hyväksytään vallitsevaksi näkemykseksi, vakioita, jotka taas vähän varioivat jne... eikä mitään kiinteää löydy mistään!

***

Olen joskus yrittänyt täällä esitellä omaa kolminaisuuden numerologiaani, ja nyt huomasin, että taolaisuudessa on samanlainen idea. Laozi sanoo näin:

Tie synnytti Yhden,
Yksi synnytti Kahden,
Kaksi synnytti Kolmen,
ja Kolme synnytti kymmenen tuhatta olentoa.

on oikeilla jäljillä ja alleviivaan tuon TIE käsitteen.Olen tehnyt työtä Egyptologian
käsitteen kanssa ja se on mielenkiintoisin,koska
Egypti itselleni on Tie.
Numerologiahan vie Uniin ja muodot että selitykset ovat nykyään Koptien luuta.
Kaikki pyhä rakennetaan Unohduksiin Hotelleihin.
Egyptihän on kuin toinen Maa kodin.