Eilen mietin hiljaa itsekseni sitä, mitä tarkoittaa minulla se, että on lasinen lapsuus, siis että perheessä on ollut juoppo, joka oli väkivaltainen ja taipuvainen psykopatiaan. Alkoholistit ja psykopaatit ovat vähän samanlaisia, ehkä erona on se, että psykopaatti osaa olla miellyttävä.
Minä en tunne itseäni oikein rentoutuneeksi seurassa ja se johtuu siitä, että yhdessäolo lapsena johti aina jonkinlaiseen tölväisyyn tai kipuun jonka aiheuttajana oli juoppo isä. Piti aina olla varuillaan tämän kanssa. Samalla minusta kehittyi erittäin valpas ihmisten negatiivisten tunnetilojen lukija. Esimerkiksi narsistit karttavat minua kun minä näen oitis heidän pelinsä läpi. He eivät pysty miellyttämään minua. Minä en nukahda kenenkään ihmisen syliin.
Tämä on tosi pelottava lista, kun minulla täyttyy joka kohta:
http://alcoholism.about.com/cs/adult/a/aa110597.htm
Valitettavasti ratkaisuna esitetään 12 askelta. Minä en siedä jeesuksia.
Minä en tunne itseäni oikein rentoutuneeksi seurassa ja se johtuu siitä, että yhdessäolo lapsena johti aina jonkinlaiseen tölväisyyn tai kipuun jonka aiheuttajana oli juoppo isä. Piti aina olla varuillaan tämän kanssa. Samalla minusta kehittyi erittäin valpas ihmisten negatiivisten tunnetilojen lukija. Esimerkiksi narsistit karttavat minua kun minä näen oitis heidän pelinsä läpi. He eivät pysty miellyttämään minua. Minä en nukahda kenenkään ihmisen syliin.
Tämä on tosi pelottava lista, kun minulla täyttyy joka kohta:
http://alcoholism.about.com/cs/adult/a/aa110597.htm
Valitettavasti ratkaisuna esitetään 12 askelta. Minä en siedä jeesuksia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
vanhemmilleni anteeksi. Vanhemmillakin on aina oma lapsuus, mihin heidänkin senhetkinen elämänsä perustuu. Kun antaa anteeksi, pystyy myös unohtamaan. On helpompi rakastaa muitakin ihmisiä. Rakkaus on tärkeintä elämässä eivät kenenkään ihmisen puutteet
Anteeksianto kuulostaa hienolta ja tilanteet tietysti erilaisia - ja ne vanhemmat. Jotkut kehittyy, jotkut pahenee vanhetessaan. Mutta ovat yleensä ainakin iältään aikuisia kun lapsia hankkivat, jotenka ehkä heiltä jotain voi odottaakin. Ainakin sitä peiliin katsomista välillä.
Minä pelkään, että kamalia asioita anteeksiantaessaan - ainakin jos se tapahtuu kovin yksipuolisesti - tulee ottaneeksi osan syyllisyyttä kannettavakseen. Ei tietenkään (sisäinen) vihanpitokaan mitään ratkaise, syö vain sisältä.
Ymmärtäminen kyllä, mutta irrottautuminen, jos mahdollista, omaan elämään vailla vanhemmilta perittyä syyllisyyttä, olisi se minusta tavoiteltava ratkaisu. Voi tietysti ottaa se tie ison palan elämäntaivalta, mutta maalissa kyllä häämöttääkin sitten se OMA elämä.
Olen monesti miettinyt, että varsinkin tuo sodan jollain lailla vaurioittama vanhempisukupolvi on kyllä usein itse niin pihalla, että (me) heidän lapsensa kyllä ovat niitä keinoja saaneet kehittää elämässään.
Isäni herättää minussa lähinnä pelkoa ja halveksuntaa. Olen huomannut, että sama suhtautuminen minulla on kaikkiin vallanpitäjiin, niin kuin tähän siniristiorjavaltioon ja sen paikallissatraappeihin, sekä miehiin yleensä. Sitten vielä tilaisuudet, joissa käytetään alkoholia eivät rentouta minua lainkaan, vaan muutun itse asiassa kireämmäksi, koska pelkään milloin tulee joku tölväisy joltakin alkoholin siivittämänä.
Minulla on mennyt myös muista huolehtiminen aika kokopäiväiseksi. Kun sitten sairastuin, minulla oli käyttöä sille, että minusta itsestäni pidettäisiin huolta, mutta sitä oli vaikea pyytää.
Minä myös pidän rystyset valkeina kiinni kaikista ihmissuhteistani ja pidän henkilökohtaisena epäonnistumisena sitä, jos joku ei pidäkään minusta tai suhteessa tulee ero.
Väsyttää ja uuvuttaa vain kun elämä on hirveää skarppaamista "näkymättömän alkoholistin" takia. Minulle oli pieni järkytys viettää ruokataukoa tuossa syksyllä leikkipuiston lähellä ja huomata miten lasten ja aikuisten suhde oikeasti ja normaalisti toimii.
Minulla ei ole mitään suhdetta vanhempiini. He olivat minua kohtaan ankaria ja tuomitsevia. Hyvin on mennyt viesti perille, en minä heiltä odota muuta kuin että kuolisivat pois.
Samalla minulla on ollut sokea piste sille, mitkä minun omat tarpeeni ovat, ne ovat samalla minun heikkouksiani.
Mitä tulee sotatraumoihin, niin miehet hukuttivat sotamuistot viinaan, sodasta alkoi suomalaismiesten sekoilu kännissä. Naiset ja lapset katselivat sitten sitä rellestämistä hissukseen. Pojat oppivat sitten rähjäävän ja ryypiskelevän elämäntavan sodassa käyneiltä isiltään, naiset hiljaisen alistumisen tällaiseen käytökseen omilta äideiltään.
Omalla isälläni ei ole edes sitä tekosyytä, koska hänen isänsä oli syöttösika eli oli sota-aikana kotirintamalla. En sitten tiedä kuinka paljon häneen vaikutti kansalaissota, jonka hän koki vauvana.
Valitettavasti tunnistan kaikki nuo piirteet itsessäni. Vaikka pyrinkin niistä eroon, vaikuttavat ne silti edelleenkin voimakkaasti elämääni. Ongelman tiedostamisesta huolimatta siitä on vaikea pyristellä eroon, ja vaikka usein huomaankin toimivani ja tuntevani epärationaalisesti, en mahda mitään tunteilleni.
Liiallinen kiltteys on näkyvimpiä elämääni vaikuttavia asioita. Osaan kyllä olla tiukkakin, mutta usein olen valmis tekemään käsittämättömän määrän kompromisseja ja joustamaan sellaisissakin asioissa, joissa minun ei pitäisi. Yleensä havaitsen oman käyttäytymiseni ja sortumiseni liialliseen kiltteyteen vasta jälkikäteen tarkastellessani asioita kauempaa. Vastaavasti omatuntoni soimaa ja kannan kamalaa syyllisyyttä, jos edes epäilen käyttäytyneeni vahingossa jotain toista ihmistä kohtaan jollakin tavoin huonosti.
Liiallinen kiltteys on vaikuttanut myös siihen, että vaikka olenkin varsin nuori, olen vuosikausia yrittänyt hoitaa vanhempieni ja perheeni asioita ja järjestellä kaiken kaikille parhain päin. Tuntuu, etteivät he kykene elämään ilman minun apuani.
Olen kasvanut aikuiseksi aivan liian varhain, oppinut kyseenalaistamaan kaiken liian varhain ja olemaan luottamatta keneenkään. En muista eläneeni huoletonta lapsuutta, vaan kaikki muistoni kytkeytyvät suruun, joka hautaa alleen kaiken muun. Kipu eletystä elämästä on niin voimakas, etten usko sen koskaan lähteävän sydämestäni.
En ole koskaan tehnyt mitään ajattelematonta enkä mitään typerää, enkä ole koskaan elänyt villiä nuoruutta. Kaikki tekoni ovat liittyneet äärirationaaliseen ajatteluun, siihen että olen yrittänyt turvata itselleni jollakin tasolla normaalin elämän ja yrittänyt sinnitellä elämässäni eteenpäin. Minulla ei ole koskaan ollut varaa sellaiseen nuoruuden "tyhmyyteen", joka kuuluu normaaliin nuoruuteen. Silloin kun muut ovat notkuneet kaduilla, minä olen päivystänyt kotona kotipoliisina.
Olen tottunut osoittamaan rakkauttani huolehtimalla rakkaistani äärimmäisyyksiin asti. On ollut valtavan pitkä tie opetella ottamaan vastaan rakkautta, opetella luottamaan ja opetella kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa. On ollut äärimmäisen pelottavaa opetella näyttämään oma heikkoutensa ja herkkyytensä edes sille ihmiselle, joka on lähimpänä.
Edelleenkin korkein käsitykseni rakkaudesta on, että joku ihminen rakastaa minua, koska hän tarvitsee minua - koska minä voin olla hänelle jollain tasolla hyödyksi. Minun on vaikea ymmärtää, kuinka kukaan voisi rakastaa minua ainoastaan siksi, että olen sellainen kuin olen. En ole koskaan elämässäni saanut mitään ilmaiseksi, kaikkein vähiten rakkautta. Olen aina saanut kaiken ainoastaan suoritusteni ja tekojeni kautta ja tottunut tekemään työtä kaiken eteen, jopa sen eteen, että joku edes huomaisi olemassaoloni.
Hylkäämisen pelko on jatkuvasti läsnä elämässäni. Minun on vaikea kestää erimielisyyksiä, ristiriitoja ja riitoja. Suuret riidat saavat minut täysin pois tolaltani ja tekevät minut täysin toimintakyvyttömäksi. Jos joku sanoo minusta tai minulle jotain kyseenalaista, on minun todella vaikea päästä siitä yli. Kaikki kritiikki minkä läheiseni antavat minulle, pitäisi antaa mahdollisimman rakentavasti ja mahdollisimman hellävaraisesti. Kohtaan valtavan riittämättömyyden tunteen aina, kun joku ei ole täysin tyytyväinen toimintaani jonkun asian suhteen.
Yritän aina olla suututtamatta muita ihmisiä, koska pelkään seurauksia. Olen äärimmäisen huolestunut, jos joku suuttuu minulle. Olen oppinut tarkkailemaan muiden ihmisten mielialoja ja käyttäytymistä jatkuvasti ennustaakseni tulevat vihanpurkaukset. Tarkkailen ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja kehonkieltä loppumattomasti. Riitatilanteessa olen yhtä varuillani kuin nyrkkeilijä kehässä. Jos joku sanoo jotain, mutta äänensävy antaa mielestäni ymmärtää jotain muuta, en koskaan luota siihen mitä sanotaan.
Olen varuillani kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka ovat minua fyysisesti vahvempia. Fyysisyys on minulle tärkeää, koska se merkitsee parempaa itsepuolustuskykyä. Mitä vahvempi olen, sitä vähemmän pelättävää minulla on. Mitä voimakkaampi ja kontrolloidumpi olen, sitä helpommin voin puolustautua. Olen myös äärimmäisen suojelunhaluinen naistani ja lähimmäisiäni kohtaan. Koen suurta vastuuta siitä, että kykenen turvaamaan naiseni hyvinvoinnin kaikissa tilanteissa.
Tunnen oloni vaikeaksi suurissa ryhmissä, joissa en kykene hallitsemaan muuttuvia tilanteita. Suhtaudun varauksellisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa minun pitäisi rentoutua ryhmätilanteissa muiden kuin lähimpien ystävieni kanssa. Mitä enemmän muut käyttävät alkoholia, sitä vähemmän minä käytän, sillä sitä suurempi kontrollin tarve minulla on.
Eläminen tällä tavoin on henkisesti kuormittavaa. Alitajuisesti varaudun aina pahimpaan mahdolliseen. Normaaliin pyrkiminen on vaatinut paljon työtä ja itsensä kyseenalaistamista. Muistot eivät häviä mielestäni koskaan, ja elämäni on täynnä mustia aukkoja, joista en muista mitään. Kipu ei katoa, vaikka eläisin kuinka vanhaksi. En ole vihainen, ainoastaan äärimmäisen surullinen.
Minun on tärkeää ymmärtää muista ihmisiä, heidän tekojaan ja syitä tekojen taustalla. Minulle on tärkeää kohdella rakkaimpia ihmisiäni hyvin. Minulle on tärkeää, että naiseni saa elää kanssani pelkäämättä ja onnellisena, että saan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei kenenkään koskaan tarvitse tuntea sellaista surua kuin minun. Olen kiitollinen siitä, että elämä on opettanut minulle, ettei rakkaus ole koskaan itsestäänselvyys, eikä mikään maailmassa ole koskaan mustavalkoista.
sä luulet juontavan naisten ryyppämisen?Ennen se olis vissiin niin kun meilläkin että faija dokas viikonloppuisin kun oli niin raskas työ.Joskus se otti sunnuntaisinkin kun oli niin v**umainen vaimo joka räpätti kun toinen vähän nollasi.
Mutta mietin vaan kun kaverin perheessä äiti juo ja pistää ukkonsa mäelle.Kauheesti on naisten juominen lisääntynyt ja väkivalta perheen sisällä.
Minusta tuntuu, että elämä lipuu ohitse kun on liian kiltti. Esimerkiksi tämän syksyn irtisanomisista tai sen uhista Korhonen ja Aalto ovat toimineet pontevasti ja itsetietoisesti. Minut taas on irtisanottu sormia napsauttamalla ja varmasti yhtä hatarin perustein kuin mitä Korhosella oli ja mikä Aaltoa pääsi vain uhkaamaan.
Minä vihaan sitä, että minun ylitseni kävellään ja kun on vuosia niellyt sitä pettymystä ja uupunut, niin minusta on tullut kroonisesti räiskähtelevä ja kiukkuinen, se kun on ainoa tapa minun saada jonkinlaista kunnioitusta.
"Loppumaton
Kirjoittanut: suru... 21.12.2008 klo 14.14
Vastaavasti omatuntoni soimaa ja kannan kamalaa syyllisyyttä, jos edes epäilen käyttäytyneeni vahingossa jotain toista ihmistä kohtaan jollakin tavoin huonosti. "
Niin tai jopa silloin kun vain on jämäkkä tai ettei jaksa.
"En muista eläneeni huoletonta lapsuutta"
Minulla huoleton lapsuus oli kasvatuslaitoksessa, mutta olin siellä aivan liian vähän aikaa. Totta kai siellä oli kova kuri, mutta se oli oikeudenmukaista. Alkoholistin tarjoilema "kuri" sen sijaan vaihteli laiminlyönneistä hillittömään raivostumiseen.
"En ole koskaan tehnyt mitään ajattelematonta enkä mitään typerää, enkä ole koskaan elänyt villiä nuoruutta. Kaikki tekoni ovat liittyneet äärirationaaliseen ajatteluun, siihen että olen yrittänyt turvata itselleni jollakin tasolla normaalin elämän ja yrittänyt sinnitellä elämässäni eteenpäin."
Minä olen ottanut koviakin repäisyjä siihen mitä yleensä pidetään järkevänä, mutta silloinkin olen toiminut täysin järkevästi.
Olen esimerkiksi kokeillut amfetamiinia. Piripäissäni satuin sitten kiroilemaan ja pyysin sitä myöhemmin anteeksi. Aineillakaan en pystynyt sekottamaan pakkaani tuon pahemmin.
Myös prostituoituna toimin täysin järkevästi.
Kun olen humalassa, se on perin harvoin ja sammun, sammun siististi patjalle, enkä oksentele ympärilleni, edes sammuneena.
"Minulla ei ole koskaan ollut varaa sellaiseen nuoruuden "tyhmyyteen", joka kuuluu normaaliin nuoruuteen."
Niin ja kuten sanoin - sellainen ei irtoa. Tyhmistely tuntuu väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta.
"On ollut valtavan pitkä tie opetella ottamaan vastaan rakkautta, opetella luottamaan ja opetella kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa. On ollut äärimmäisen pelottavaa opetella näyttämään oma heikkoutensa ja herkkyytensä edes sille ihmiselle, joka on lähimpänä. "
Voin uskoa.
"Minun on vaikea ymmärtää, kuinka kukaan voisi rakastaa minua ainoastaan siksi, että olen sellainen kuin olen. En ole koskaan elämässäni saanut mitään ilmaiseksi, kaikkein vähiten rakkautta. Olen aina saanut kaiken ainoastaan suoritusteni ja tekojeni kautta ja tottunut tekemään työtä kaiken eteen, jopa sen eteen, että joku edes huomaisi olemassaoloni. "
Siksi minulle sopikin uskontona jehovantodistajuus, jossa teot ovat suuri osa uskomista. Minulle oli todella shokeeraavaa huomata, että Raamatussa Jeesus todellakin rakastaa ehdoitta, minä en kykene sitä käsittämään. Ehkä kuvaavaa on, etten enää usko Jeesukseen.
"Kohtaan valtavan riittämättömyyden tunteen aina, kun joku ei ole täysin tyytyväinen toimintaani jonkun asian suhteen. "
Niin minäkin ja perfektionismi uuvuttaa. Joko perfektionismi tai täydellinen toimimattomuus.
"Jos joku sanoo jotain, mutta äänensävy antaa mielestäni ymmärtää jotain muuta, en koskaan luota siihen mitä sanotaan. "
...taatusti olet vielä useimmiten oikeassa.
"Suhtaudun varauksellisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa minun pitäisi rentoutua ryhmätilanteissa muiden kuin lähimpien ystävieni kanssa. Mitä enemmän muut käyttävät alkoholia, sitä vähemmän minä käytän, sillä sitä suurempi kontrollin tarve minulla on. "
Sama minulla. Etenkin minulle on epäselvää, miten ihmiset voivat nauttia tanssimisesta. Kun itse esittää, on muiden (ja itselle rakkaan ihmisen edessä) ja sitten vielä pitäisi kokea koko tilanne rentouttavaksi.
Minä olen usein huono seuranpitäjä, olen maan hiljainen. Toisaalta, vähän samasta syystä minusta pidetään.
antanut anteeksi, koska en ymmärrä miksi jouduin kokemaan niitä asioita. Kukaan lapsi ei ansaitse sellaista lapsuutta. Vastauksia ei tule koskaan, enkä niitä tarvitsekaan, koska tapahtunutta ei saa poistettua.
Helpoin tie itselle on ollut laittaa välit poikki. En halua olla missään tekemisissä. Se auttaa henkisesti, kun ei tarvitse nähdä toista eikä kuulla toisesta. Asioita on näin helpompi käsitellä omassa päässä.
lainen tilannekin. Mun isä on loppujen lopuksi hyvä ihminen.
Tässä taas nähdään miten melko samanlaisista lähtökohdista voi rakentaa aivan erilaisia elämiä.
Oma isäni oli joukkueenjohtajana jatkosodassa, tunnettu siitä että säästi miehiään. Siitä huolimatta 40 miehen joukkueesta oli kolmen täydennyksen jälkeen 17 miestä jäljellä, joutuivat ottamaan vastuun komppanialta jossa oli kuusi taistelukykyistä.
Käytti jonkin verran alkoholia mikä ei näkynyt normaalielämässä, samoin joutui käyttämään sodan jälkeen unilääkkeitä.
Hieno mies, olen oppinut häneltä paljon.
sulla on mielistellä erästäkin lesboa?
Kyllä vasen käsi tietää mitä oikea kirjoittaa.
Minussa ja tässä Catsyssä on paljon samaa, hieman eri olosuhteissa osat olisivat voineet vaihtua. Minä olen pärjäillyt erinomaisesti täsmälleen samoilla luonteenpiirteillä.
Kylmähermoisuuden olen ehkä oppinut isältäni, tässä vielä tositarina teidän kiusaksi. Joskus sota-aikana ympärillä ollut pataljoona joutui pakokauhuun ja isän johtama porukka jäi yksin. No, hän lähetti miehen hakemaan vartiomiehet pois, sanoi että täältä lähdetään mutta rauhallisesti. Toisen vänrikin kanssa kävelivät ensimmäisinä pistoolit kädessä ja kertoivat että jos joku menee ohi niin se ammutaan.
Pyydä Ceetä treffeille!
Näytä sille miten hienosti sen asiat vois olla!
Eikä minua pidä säikyttää, minua jo vaivaa se, että minä sain tuloksen seksuaalisuustestistä että olen vahvasti bi.
Netissä apua alkovammaisen perheen kasvatille tarjoaa vain korkein voima ja minä ajattelen, että niin kuin taruolento Jeesus (http://mama.indstate.edu/users/nizrael/jesusrefutation.html ), yäk, mutta oikeasti minusta tuntuu, että minä olen löytänyt korkeimman voimani. Se on anarkismi. Minä uskon, että valta pitää olla kansalaisilla ja jotta se ei menisi riehumiseksi eikä hyväksikäytöksi, ihmisten pitää omaksua demokraattinen mielentila. Demokraattinen mielentila syntyy siitä, että ihmiset opettelevat elämään ja päättämään asioita yhdessä ilman mitään valtahierarkioita.
Minun äidiltäni tuli joulukortti. Hän ei ole niin kuin alkoholistinen isäni, mutta hänellä on myrkyllinen, vanhan kansakoulunopettajan asenne kaikkea poikkeavuutta kohtaan omassa suvussa. Hän lähinnä yrittää tavoitella sillä jonkinlaista normaaliutta omassa suvussaan, jossa minä olen musta lammas. Joulukortti on kuin kiinalaista vesikidutusta. Vuosi vuodelta ne tulevat, spläts, spläts, spläts.
Toihan om HETEROmies!
Älä nyt yhdestä testistä menetä yöunias,taikka ymmärrän kyllä että sua pelottaa bisseys:(
Hyi kamala,mikä painajainen sekin olis!(bisseys meinaan ja treffit oh.kulkeneen kanssa)
En oikein uskoisi että kumpikaan ilahtuisi treffeillä, kavereita toki voidaan olla.
Minäkin olen ollut vakaumuksellinen anarkisti jo tosi kauan, suojelupoliisilla on minusta oma kansio kuten kaikista muistakin jotka jotain saavat aikaan.
Eipä tuo viranomaisia ole paljon haitannut, toiselta suunnalta olen kuullut että olen niiden avainhenkilöiden listalla jotka evakuoidaan maaseudulle heti jos tulee kriisi. Lista ei ole kovin pitkä, tosin epäilen että siinä on paljon vähä-älyisiä politikkoja mukana.
Jos me catsyn kanssa tavattaisiin niin se olisi jonkun reippaan toiminnan merkeissä.
Voitaisiin vaikka aidata eduskuntatalo kanaverkolla. Harmi vaan ettei tuo suju kahdelta.
sun juttujas,on ne jutut sitten sun uhanalaisista ankerioista,konjakkisinapista tai supon kansiosta.
Eikä sun jutut ole edes kiinnostavia,huonoa catsyn kopiointia.
Te voisitte kyllä tehdä ne treffit eduskunnan portaille.Toiminnan merkeissä catsy vois köyttää sut sinne pylvääseen.
Olen aina puhunut tiukasti totta.
Ja olen syönyt ankeriaanpoikasia Shanghaissa, syötiin puikoilla kuten nuudeleita. Ja vähän isompia Portugalissa friteerattuna. En vaan jaksa hermostua muutamasta täysikokoisesta, jos ne maistuvat hyvältä niin syön ne.
Ei todellakaan ole Catsyn kopiointia, minä vaan olen tehnyt ne asiat mistä hän kertoo ja paljon enemmänkin. Eikä ole mitään tietoa paljonko noista jutuista on totta. Mahdollisesti kaikki, ihmiset ovat hämmästyttävän rehellisiä.
....sanoo jotenkin niin, että kun tulivat kopiokoneet, ihmiset ottivat kopioita takapuolestaan, mutta kun on netti, nettiin kopioidaan koko minuuden paletti ja se on todellisempi kuin arkiminä.
En minä siis yhtään tiedä miten paljon sinun jutuistasi on keksittyä. Jos olet wannabe niin tämä on vielä hauskempaa, koskaan ei tiedä mitä netissä tulee vastaan.
Minä nyt vaan joudun ihmeellisiin tilanteisiin ja paikkoihin, nytkin pari minuuttia sitten sain joulukortin ja viestin arvostetulta kollegalta joka on jäämässä eläkkeelle. Kaverin isä aikoinaan oli hävittäjälentäjä lentävissä tiikereissä, perhe joutui pakenemaan amerikkaan kun kommunistit pääsivät valtaan.
jouluruoka jakavast ketjust hakee itelles jouluruokaa vai heittiks ne sut
heti ulos kuten viime kerralla? Et kai taas saanut joltain pulilt sen pullon jämät?
...
Oliko sinulla jotain lisättävää tuohon?
lehdestä tai muusta julkasusta kuvatulta kuvalta näyttääpi. Sellaisia täällä on tosin muitakin, mutta harvoja sentään.