Seuraa?
Juttuseuraa?
Juttuseuraa fiksusta naisesta?
Jokainen meistä lienee nähnyt kyseisiä jutusteluehdotuksia useilla sättikanavilla.
Usein kysytään, mitä etsit sätistä. Yhtä usein siihen vastataan: "Juttuseuraa."
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Juttuseura tarkoittaa useimmiten sitä, että etsitään älykästä, sanavalmista, miellyttävää ihmistä, jonka kanssa vaihdella sanoja näyttöruudulla. Mutta yllättävän monessa tapauksessa tuo juttuseuravaatimus pitää sisällään uskomattoman määrän ulkoisia vaatimuksia.
Pitää omistaa tietynväriset ja -mittaiset hiukset, silmien värille on toivomuksia, samoin jokaiselle kasvonpiirteelle ja jopa kynsilakan värille. Pitää olla söpö, nätti ja sulosilmäinen, lämminhymyinen, omistaa kauniit poskipäät ja luonnollisesti kaartuvat säihkyripset.
Suurimmat vaatimukset osoitetaan kuitenkin vartalolle. Pitäisi olla D-kuppikoon maitorauhaset, ampiaisvyötärö ja pikajuoksijan kiinteä peppu. Joutsenkaula ja rotusääret.
Janina Frostellilla olisi varmasti riittävästi sättiseuraa.. vaan onko hänellä verbaalisesti ja ajatusten tasolla mitään annettavaa?
Jokainen sättijä etsii jotain. Jotkut etsivät elämänsä ihmistä ja myöntävät sen. Jotkut etsivät elämänsä ihmistä, mutta eivät tiedosta sitä. Jotkut haluavat laajentaa ystäväpiiriään. Jotkut etsivät VAIN juttuseuraa, ajanvietettä, ajatustenvaihtoa ja hetkellistä henkistä yhteyttä toisiin aikuisiin ihmisiin.
Onko ulkonäöllä oikeasti merkitystä silloin, jos ollaan vain sättimässä ajankuluksi eikä olla metsästämässä pehmikettä patjalleen? Eikö silloin muiden ominaisuuksien pitäisi ratkaista, jutellaanko vai ei?
Ihan kuin maailma olisi vain missilaiheliinien ja anorektikoiden, filmitähtimäisten kasvojen ja söpöliinien!
Meissä ulkoisesti epätäydellisissäkin ihmisissä on älykkäitä, miellyttäviä sättipersoonallisuuksia...
Minulle itselleni on herttaisen samantekevää, onko juttuseurallani jalkasieni, kaljamaha, parta ajamatta tai vaikkapa haiseva hengitys. Jos hänellä on minulle jutustelun ja ajatusten tasolla jotain annettavaa, olen valmis ja halukas juttelemaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä.
Olisitteko rakkaat kanssasättijäni jatkossa niin ystävällisiä, että kertoisitte heti alussa suoraan, mitä etsitte. Silloin vältymme tuhlaamasta molempien aikaa - erityisesti sen etsijän aikaa.
Jokaiselle sättijälle on paikka sätissä, meille rumille, pullukoille ja muuten vaan arkisen näköisille... Vai onko?
Juttuseuraa?
Juttuseuraa fiksusta naisesta?
Jokainen meistä lienee nähnyt kyseisiä jutusteluehdotuksia useilla sättikanavilla.
Usein kysytään, mitä etsit sätistä. Yhtä usein siihen vastataan: "Juttuseuraa."
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Juttuseura tarkoittaa useimmiten sitä, että etsitään älykästä, sanavalmista, miellyttävää ihmistä, jonka kanssa vaihdella sanoja näyttöruudulla. Mutta yllättävän monessa tapauksessa tuo juttuseuravaatimus pitää sisällään uskomattoman määrän ulkoisia vaatimuksia.
Pitää omistaa tietynväriset ja -mittaiset hiukset, silmien värille on toivomuksia, samoin jokaiselle kasvonpiirteelle ja jopa kynsilakan värille. Pitää olla söpö, nätti ja sulosilmäinen, lämminhymyinen, omistaa kauniit poskipäät ja luonnollisesti kaartuvat säihkyripset.
Suurimmat vaatimukset osoitetaan kuitenkin vartalolle. Pitäisi olla D-kuppikoon maitorauhaset, ampiaisvyötärö ja pikajuoksijan kiinteä peppu. Joutsenkaula ja rotusääret.
Janina Frostellilla olisi varmasti riittävästi sättiseuraa.. vaan onko hänellä verbaalisesti ja ajatusten tasolla mitään annettavaa?
Jokainen sättijä etsii jotain. Jotkut etsivät elämänsä ihmistä ja myöntävät sen. Jotkut etsivät elämänsä ihmistä, mutta eivät tiedosta sitä. Jotkut haluavat laajentaa ystäväpiiriään. Jotkut etsivät VAIN juttuseuraa, ajanvietettä, ajatustenvaihtoa ja hetkellistä henkistä yhteyttä toisiin aikuisiin ihmisiin.
Onko ulkonäöllä oikeasti merkitystä silloin, jos ollaan vain sättimässä ajankuluksi eikä olla metsästämässä pehmikettä patjalleen? Eikö silloin muiden ominaisuuksien pitäisi ratkaista, jutellaanko vai ei?
Ihan kuin maailma olisi vain missilaiheliinien ja anorektikoiden, filmitähtimäisten kasvojen ja söpöliinien!
Meissä ulkoisesti epätäydellisissäkin ihmisissä on älykkäitä, miellyttäviä sättipersoonallisuuksia...
Minulle itselleni on herttaisen samantekevää, onko juttuseurallani jalkasieni, kaljamaha, parta ajamatta tai vaikkapa haiseva hengitys. Jos hänellä on minulle jutustelun ja ajatusten tasolla jotain annettavaa, olen valmis ja halukas juttelemaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä.
Olisitteko rakkaat kanssasättijäni jatkossa niin ystävällisiä, että kertoisitte heti alussa suoraan, mitä etsitte. Silloin vältymme tuhlaamasta molempien aikaa - erityisesti sen etsijän aikaa.
Jokaiselle sättijälle on paikka sätissä, meille rumille, pullukoille ja muuten vaan arkisen näköisille... Vai onko?
Vastaukset 28
Vanhimmat
juu..näin on näreet nähtävissä.
Minä etsin vain juttuseurra ja ajnkulua, ja on typerää alkaa kertomaan millainen typykkä olen..onko sillä väliä??
Et voi mua koskettaa,
et tarttua käteeni,
vain ajatukseni voit kokea,
ja ne näytöstä lukea.
Juuri noin varmasti tapahtuu ja joskus miettii, minkälainen ihminen noita määritelmiä on latelemassa ja kuinka tosissaan. Jo kailottaminen yli kaiken kansan "eikö täällä todellakaan ole ketään fiksua naista juttuseuraksi" mitätöi koko paikalla olevan väen. Pitääpä olla aikamoinen itsetunto, jos ilkeää noihin fiksun juttuseuran hakuihin ilmoittautua ja vielä käydä läpi jonkinmoisen piinatestin siitä, onko ihmisenä ollenkaan kelvollinen niin vaativaan makuun. Miten mahtaa oikeasti olla sen kyselijän fiksuuden ja hyvän maun laita, lieneekö asianomaisen itsetunto rehdin palautteen puutteessa päässyt turpoamaan luonnottomiin mittasuhteisiin? Ketä sellainen itseihailussaan lillivä vaativa pulliainen oikeasti jaksaa kiinnostaa?
Varmasti kaikki jollakin tasolla jotakin etsivät, jotkut tiedostavammin ja avoimemmin kuin toiset. Joillekin on kuitenkin jatkuva epäilevän ihmettelyn aihe, jos sanoo tulevansa sättiin vain juttelemaan niitä näitä, hassuttelemaan tutuksi käyneiden kanssa, etsimättä sen kummemmin mitään, vaikka joihinkin ihmisiin ehkä mieltyykin enemmän kuin toisiin. Elävässä elämässäkään ei toki aleta luoda romanssia jokaisen kohdatun miellyttävän ihmisen kanssa, ei myöskään aleta oitis penätä hänen taustatietojaan ja elämäntarinaansa, ei liimauduta kylkeen norkoamaan josko tuon toisen kiinnostus heräisi "silläkin tasolla". Rupatteluksi tarkoitetun seuranpidon pilaavat pinnan alta kuplivat odotukset - onko ihme jos seuranhakuun vähemmän intoutunut sitten pötkäsee pakoon?
Eihän niihin huuteluihin kukaan normaalinfiksukaan vastaa. Sehän kuulostaakin jo ihan junttimaiselta: onks täällä ketään fiksuja naisia: )))
Samanmoisia ovat kokemukset lipsahteluistani privaan. Minusta tosin on melko luonnollista kysyä esim mistä olet, kysyn itsekin. Mutta kyllä se yleensä menee odotteluksi, että mitähän sieltä seuraavaksi tulee, pittuutta vaiko paksuuttako kysytään. Jotkut kysyvät:"mitä haet täältä". Se kai suomeksi tarkoittaa: oletko valmis nettiseksiin. Mitä siihen nyt sitten oikeasti vastaisi, nettailu kun ei niin kamalan tietoista toimintaa ole.
Minä en oikein usko, että sätistä voisi Suurta (tai pientä) Rakkautta löytää, siksi olen vain yleinen höpöttäjä, eli pelkkää viihdettä ja ajankulutusta ns.haen. Löytäähän voi kyllä mukavia ihmisiä ja varteenotettavia miehiä, mutta Suomi on iso maa ja olen realisti.
*nettilomaltansa lipsahtelee hän*
Olen pannut merkille samanlaisia asioita kuin sinä ja myöskin ärsyyntyt niistä. Lisäksi minua kummastuttaa sellainen asia, että saatamme puhua jonkun kanssa todella miellyttävistä asioista ja vastavuoroisesti. Seuraavan kerran, kun tapaamme ei toinen ole näkevinäänkään, vaikka mitään henkilökohtaisella tasolla ei ole sovittuna, ainoastaan on puhuttu siitä, että keskustellaan.
Minusta tuntuisi kohteliaalle, että niissä tapauksissa, kun vastapuoli ei halua keskustelua käytävän seuraavana kertana, siitä voisi mainita keskustelukumppanille, että keskustelu jää vain tähän yhteen kertaan. Eihän siitä kukaan loukkaannu, eikä sitten yritäkään enempää häiritä kumppaniaan.
Toiseksi minua häiritsee sellainen asia, kun on jo keskusteltu useaan kertaan ja sovimme siirtyvämme käyttämään myös sähköpostia. Aloitteen tapauksessani tekee aina mies ja kun sitten olemme kirjoitelleet, tulee vastaukseksi aika usein, lähden matkalle kirjoitan ensi viikolla jne.. Sen jälkeen on turha odotella viestiä saapuvaksi, sitä ei koskaan tule. En ymmärrä miksi monet tekevät näin, vaikka kirjoittaminen tapahtuu samoin säännöin kuin chattikeskustelu?
Jos jollakin on tähän ratkaisua, niin kuulisin mielelläni, ainakin naisena olen huomannut miesten tekevän hyvin usein niin. Jos rohkeus loppuu kesken siitäkin voi sanoa, eikä jättää toista odottelemaan tulemattoman viestin tulemista.
Kerran on tapahtunut minulle niin, että mies jonka kanssa keskustelimme ja sitten kirjoittelimme, hän sanoi rehellisesti ettei halua jatkaa enempää, vastaus oli rehellinen ja kertoi hänen suoraselkäisyydestään.
Kuinka osuvia sanasi ovatkaan.
Juuri hiljan sain kiukustuneen kommentin tyyliin: " mistäs sun kanssas voi sitten puhua kun mitään ei saa kysellä"...
Henk.koht. liukenen "kaapista" heti kun kysytään mistä päin sättäilen jne...
Mutta kukin tyylillään.
Ps. Aurinkoista Isänpäivää kaikille isille! t. *Irmeli
olisko niin, että jotkut jatkuvassa tietämisen nälässään vain keräilevät tietoja eri ihmisistä.
Siltä joskus tuntuu, kun joku olisi kumman innokas kertomaan muista chattilaisista tietämiään asioita, jos vain jäisi kuuntelemaan.
Myös ylessä näillä tiedoilla vihjaillaan. Ehkä näitä tyyppejä ei ole kuin muutama, mutta toimivat sitten sitäkin ahkerammin? Liian avomielinen ei varmasti kannata olla. Joskus vain elämän taakat painavat kovasti ja niistä puhuminen ventovieraallekin tuntuu helpottavalta eikä tule miettineeksi kuuntelijan omia motiiveja.
Hei Irmeliskä, kun en nyt ymmärrä niin täytyy kysyä miksi liukenet kaapista jos kysytään mistä päin sättäilet?
Itse nimittäin "syyllistyn" siihen kysymykseen aika usein. En ole huomannut että chattikaveri olis siitä tykännyt huonoa. On kiva tietää mistäpäin hän on ja hänen asuinpaikkakunnastaan, nähtävyyksistä, harrastusmahdollisuuksista, tapahtumista ym. Oli paikkakunta miten pieni tahansa aina sieltä löytyy kiinnostavia asioita. Oma matkustaminen kun on asettunut hyvin suppealle alueelle.
Enkä itse koe ollenkaan vastenmielisenä kun minulta kysytään mistä päin olen. Siitähän sitä juttua voi laajentaa vaikka mihin.
Hyvää Isänpäivän iltaa kaikille ympäri Suomen.
...ja jos vastapuoli hakee treffiseuraa niin siinäpä se selviää kun kysyy mistäpäin on.
Eipähän tuhraannu kummankaan aikaa, kun samantien selviää onko mahdollisuuksia tavata.
Kuten edellä totesin, kukin tyylillään..
minusta on reilumpaa ilmoittaa "vastapuolelle" että en hae chatista seuraa ja liueta pois kaapista, kuin syyllistyä mihinkään "vedätykseen" ja keksiä puolitotuuksia... mahdollinen liveseuranetsijä tuhlaa aikaansa minuun kartottaessaan näillä kysymyksillä mahdollisuuksiaan.... (oliko riittävän epäselvästi sanottu) *nauraa*.........
..ja vastaampa jo sinun seuraavan kysymykseesi ennenkuin sen esitätkään..
miksi siis sättään.. tämä on ihan mukava tapa kuluttaa aikaa ja enimmäkseen ihmiset ovat huumorintajuisia ja verbaalisesti lahjakkaita.. käyn täällä nauramassa itselleni...
Kirjoitit ettet ymmärrä miksi näin teen.... vastaanpa kuten nuorisolla on tapana sanoa EVVK.
So What..... *nauraa ja poistuu töilleen* ...tämä tästä
Ok, kiitti vastauksesta.
Mukavia sättäilyhetkiä :))!
Eipä näy vastaustani, tämä kolmas paikka mistä kokeilen...
Kiitos Irmeliskä vastauksen vaivannäöstä.
Taisin ymmärtää eka viestistäsi jotain väärin.
Jatketaan vaan molemmat omalla tyylillämme!
Hmmmm... tapaamisista tuli mieleen, sinä hupaisa veijari joka kesällä nauratit mut itkun partaalle ja myöhemmin itketit naurun partaalle, joka silloin tällöin tekstiviestein suot ajatuksia *hymy*, sun vuoro tarjota kahvit... minä tarjosin viimeksi. Jos näet tämän luulen että tunnistat.
no just joo, nyt näitä putkahtelee, yks vielä viipyy jossain .
t. SatunNainen
xxx
Sättiseuraa huutavat miehet etsivät kummajaisia. Onko jossain viime aikojen työpaikkakoulutuksissa opetettu, että jokaisella itsestään suuria luulevalla pikkunilkillä pitää olla "älykäs nainen", kun näitä huutelijoita riittää. Samalla he ilmoittavat suureen ääneen olevansa myös avarakatseisia ja huumorintajuisia.
Olen muutaman kerran piruuttani ilmoittautunut keskustelemaan kaikesta mahdollisesta tällaisten huutelijoiden kanssa. Ensimmäistäkään älykästä tai huumorintajuista riviä ei ruudulle ole ilmaantunut. Tasan tarkkaan kysellään ulkonäkö ja mistä olet. Sen jälkeen alkaa elvistely siitä miten jokainen keskustelija jää tässä leikissä heitä heikommiksi. Yleensä vielä kielenkäyttökin paljastaa sen, ettei fiksuutta löydy koko suvustakaan sukupolvia taaksepäin katsottaessa.
Niissä riveissä joita typoilemalla ruudulle ilmaantuu vaaditaan keskustelukumppanilta sitten sitä fiksua viihdyttämistä. Kovin yksipuoliseksi jää keskustelu näillä eväillä.
Fiksu keskustelija arvostaa toista ja kuuntelee mielipiteitä. Osaa sanoa jotain oma-aloitteiseksikin ja vie juttelua eteenpäin lyömättä toista sanaisella kirveellä heti päähän. Ulkonäölliset asiat ovat täällä täysin sivuseikka. Loistava sättikeskustelu perustuu siihen, että kerrotaan omia mielipiteitä ja ollaan sen verran rehellisiä ja avoimia, että raotetaan sitä omaa persoonaa mielipiteiden ja kokemusten osalta.
Näitä sättiavaruuteen katoavia "fiksuja, vapaita miehiäkin" on näköjään pilvin pimein. Sähköpostiliikenne kasvaa roskapostin ohella myös roskasähköpostiosoitteista, kun joka kerta saalistava älykkö perustaa uuden sähköpostitilin, jonka saa jättää samalla kun sen keskustelukumppaninkin.
niin, tämä onkin mielenkiintoinen pointti. En ymmärrä miesten ajatusmaailmaa; jos on sätissä kirjoiteltu jo kuukausia ja huomattu että jutut luistaa todella hyvin, huumori ja muutkin "arvot" ovat kohdallaan, niin sitten jos tapaamisessa ei ulkonäkö miellytäkkään niin ei enää haluta olla missään tekemisissä.
Tuntuu tyhmältä "menettää" mukava juttuseura vaan sen takia ettei ulkonäkö miellyttänytkään..
Eli,pitäisi vaan olla tapaamatta, mutta kun se kiva ihminen olisi niin mukava nähdä. Ihan samalla lailla haluan tavata muitakin ystäviäni.
Mies vaihtaa "kadun toiselle puolelle" nähdessään pitkäaikaisen sättiystävänsä ruudulla live-tapaamisen jälkeen.
Se kertoo siitä, että mies on luonut naisesta keskustelun perusteella haluamansa mielikuvan ja pettymys on niin suuri tavatessa, ettei pysty sitä edes itselleen myöntämään.
On helpompaa vaihtaa nikkiä tai olla kuin ei olisikaan.
Hän luuli löytäneensä elämäänsä enkelin, joka osoittautuikin kuolevaiseksi, vanhentuvaksi naiseksi, jolla on elettyä elämä takana.
Kenen moka?
..sitä naisetkin tekee..,ja minun mielestäni jos ihminen on niin lapsellinen ettei kestä itse luotujen "pilvilinnojensa" romahtamista, niin saa ihan rauhassa vaihtaa nikkinsä ja mennä sinne kadun toiselle puolen.
Heips! Kiitos tosi hyvästä jutusta! minä voin ainakin sanoa ihan rehellisesti, että chattiin menen vain sen takia, että sattuisin kohtaamaan siellä sen elämäni miehen :) niin, olenhan vapaa naisimmeinen, vailla sitä omaa rakasta....fiksua noin viisikymppistä vapaata isoa miehenkörillästä olen huhuillut jo pitempään..vaan eipä vielä ole sattunut kohdalle, mutta jatkan etsintöjäni.....älköön nyt vaan kukaan siellä sanoko, että väärästä paikasta etsin,sillä tiedän , että chateissa on paljon yksinäisiä kunollisia miehiä, jotka myös ovat seuranhaussa! hyvää isänpäivää Isille!! t. tarja
Kyllä täällä kivoja miehiä löytyy, myös tuossa mainitsemassasi ikäluokassa. Ja varsin moni on mukana leikkimielellä, mutta kuitenkin hiukan tosissaan. Minä olen löytänyt ihanan miehen täältä! Juuri mulle sopivan.
..löysin ihanan aikuisen miehen täältä..,ja myös kadotin hänet, hänen tahdostaan tosin. Ei Ikinä Enää!
Yleensä valehtelen minkä ehdin, tunnustan! Mutta niin valehtelee partnerikin! En mailaa, enkä puhelinnumeroita vaihtele. Tämä on valehtelijoiden klubi! Elämä on sätin ulkopuolella.
Ei kuullosta kovin laadukkaalta ellunkaan Oikea Livingstone-elämä, Real Life, Elämä Sätin Ulkopuolella, jos täytyy chattiin valehtelemaan tulla.
Valehtelu on ok-juttu, jos peli on molemmille alusta asti selvä, mutta tulee ja humalassa tuollaisia täällä valehtelee!
Hyi Hyi ellu!
Mitähän sitä tänään valehtelisi kiljupöhnässä :)). Mustan valkoiseksi vai valkoisen mústaksi. Eiku viinaa naamaan ja valehtelemaan.....
*"selevä"* ;))
Hyvin kirjoitit, mutta miten vaikeaa onkaan löytää sätistä vain ystävää jolla ei olisi mitään vaatimuksia, ulkonäön tms sunteen, tai että pyydetään meiliosoitetta ja sitten puhelinnumeroa ja sitten tapaamista ja kun sellaiseen ei haluaisi suostua tai ei koe tarvetta sellaiseen ystävyyteen. Sitten sitä miettii mitä se toinen oikeasti haluaakaan, seksiseuraa, hetken hupia. Silloin sitä kokee itsensä petetyksi, ihmisenä en ole toiselle minkään arvoinen vain "sen" saaminen. Miehistä varsinkin sitä miettii että millaisia he oikein ovatkaan, vain ystävyys näytää olevan tuntematon käsite. Olet oikeassa siinä että heti pitäisi läväyttää ne kortit pöytään ja rehellisesti sanoa mitä etsii, vaikkapa niin että olen naimisissa ja haluaisin seuraa naisesta seksisuhteeseen, sitä säästyisi siltä pettymykseltä myöhemmin että sitäkö se halusikin, tietenkin sitä voisin itsekin kysyä toiselta suoraankin mitä minusta haluat, mitä odotat minulta saavasi.
Käytin samaa nikkiä tuolla ylempänä kun kirjoitin Irmelille. En huomannut tätä sun nikkiä siinä vaiheessa. Ei kai haittaa?
Olipas hyvä kirjoitus, kuin omasta kynästäni lähtöisin - ainakin asiasisällöltään.
Minusta on äärettömän loukkaavaa se, että ensin tutustutaan toiseen, jutellaan niitä näitä, avaudutaan ja jaetaan kipeitäkin elämänkokemuksia ja tuntemuksia. Sitten toinen osapuoli (siis MIES) kehuu luonnetta ja ajatusmaailmaa maasta taivaisiin, ylistää älyn ja verbaliikan, optimistisuuden, positiivisuuden, huumorintajun ja aivosolujen käyttöasteen. Ja kun tulee se kriittinen vaihe (lue:ulkonäkö) niin hän toteaakin kylmästi, että en ole riittävän söpö edes ystäväksi, muusta nyt puhumattakaan.
Hienoa, että jokainen liikakilo tai ylimääräinen sentti miinustaa älykkyysosamäärää - jopa pelkässä sättiystävyydessä!
Vai onko niin, että joidenkin elämään mahtuu vain yksi ainoa nainen (rakastettu) ja muut ihmiset ovat ystävinäkin täysin arvottomia??!!
Tällaisin miettein osuvasta kirjoituksesta kiittäen
tunteensa loukannut vakkari, joka vetäytyy vähäksi aikaa keräämään sirpaleitaan :)
Jos kerron heti suoraan, että tarkoitus olisi päästä pukille, niin ei mun kaa kukaan juttelis... Ethän säkään treffeillä ilmoitaa ekana, että pitää päästä panolle, vai?