toteamalla ruokapöydässä: "En oo sit ikinä syäny näin hyvää eläintä".
Tarjolla oli maksakastiketta, ja juuri puhuimme lapsen vanhempien kesken sisäelimistä ruuanlaitossa.
Onko teidän muiden ruuanlaittotaitoja kehuttu lasten suulla noin mukavalla tavalla???
Tarjolla oli maksakastiketta, ja juuri puhuimme lapsen vanhempien kesken sisäelimistä ruuanlaitossa.
Onko teidän muiden ruuanlaittotaitoja kehuttu lasten suulla noin mukavalla tavalla???
Vastaukset 12
Vanhimmat
ilmeisesti nälkäkuoleman partaalla ja syöty mukisematta laittamani ruoka ilman kommentteja;))
pääasiahan on että ruoka maittaa. Se todistaa vain lapsen olevan terve, mikä tänäpäivänä on jo sinänsä ihme. Niin paljon kun lapsilla on kaikkia sairauksia.
vaihteessa että monet eivät enää laittaneet kotona ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Vanhemmat söivät töissä, lapset päivähoidossa ja tai koulussa. Jäi ne yhteiset ateriat ja kokoontuminen pois. Meillä ainakin keskusteltiin päivällispöydässä päivän tapahtumista ja silloin oli jokainen paikalla ja ainoana sallittuna poikkeuksena työvuoro tai sairaus.
asustelee englantilaisperhe. Alistais, 5v on äärimmäisen kiinnostunut kanojen grillaamisesta. Tavatessamme Teeri, kuten häntä nimitän, kysyy aina 'maybe barbecue tonight?'. Yleensä Teeri istuu tuolilla ja ostan häneltä puita nuotioon. Housegirl pitää huolen kanojen riittävyydestä. Puut toimittaa puu- ukko, maksan hänelle täkäläistä kuukausipalkkaa vastaavan summan joka toimituksesta. Miehellä on paljon lapsia. Ja meikällä runsaasti puuta.
Eräänä päivänä Alisterin isä kertoi Alin nykyisin olevan mahdoton ruokaillessaan; lapsi rähisee ruualle, syö repien käsin, maiskuttelee kehuen savustusta jopa muroissa ja käyttäytyy kaikenkaikkiaan barbaarisesti. Kutsuin hepun grillijuhliin. Ali malttoi heitellä sitruunalientä kanojen päälle ja nuotiokin oli hillitty mutta kun kanat julistettiin kypsiksi Ali ja minä iskimme naamamme kanaan; kanaa pidetään käsillä lautasilla ja remuten hotkitaan sitä purren kappaleita iskemällä hampaat herkkuun, Alin sylkäistessä luun muristen parvekkeelta isä kysyi häiritseekö kakara minua. Ali, tai Teeri, opettaa meikälle käytännön kieltä ja on sangen piristävä lapsukainen. Joskus aamuherätykset Alin hyppiessä sänkyni päällä housegirl' in yrittäessä saada lapsukaista aisoihin ja kakaran kinutessa hiekkaa beachilta alituisten bbq tonight pyyntöjen ohella saavat meikän hankkiutumaan nopeasti kerholle. Yleensä kyllä tuon Alille repussa hiekkaa iltapäivällä.
venäläinen uusperhe. Nainen oli oikein mukava, toivotti aina päivää hymyillen, mutta mies oli juroin ikinä tapaamani heppu. Suomalainen tolvana, kuten minä itse, oli pientä hänen rinnallaan.
Lapset eivät osanneet tervehtiä ketään taloyhtiössä, ja muutenkaan he eivät sopeutuneet tähän kotimaiseen elämänmenoon.
Mutta ruokaa siellä osattiin laittaa. En tiedä mitä raaka-aineita käyttivät, mutta hyvää oli. Sain kerran maistaa jotakin lihapasteijan tapaista, jonka sisällä oli ainakin riisiä ja kaalia. Olikohan sitä kuuluisaa hapankaalia.
Minä tykkäsin.
...ja vaikket haluaisi kerron kuitenkin..
Kaksi miestä olivat koirineen metsällä ja evääksi kalastettiin affenia.Kun sitten kalat oli käsitelty,paistettu ja syöty,rääppeet annettiin koirille.Toisen miehen koira ei koskenutkaan jätöksiin,ja siitä avautuikin keskustelu.
-Joskus harmittaa kun tuo koira ei syö kalaa,sanoi nirson piskin omistaja.
-Ei se tuo meidänkään rekku ennen syöny,mutta mä olen sen verran taitava kouluttaja,että sain sen vihdoin ja viimein syömään,vastasi kalaa innolla popsineen koiran isäntä.
-Jos haluat voin opettaa sinunkin koirasi,pientä korvausta vastaan,kavereita kun ollaan.
Kaveri tuumasi asiaa ja tuli seuraavana päivänä naapurin tykö ja ilmoitti metsästys kaverilleen halusta saada koira syömään kalaa.Hän kun oli kokeillut kalan syöttämistä useasti,ilman tulosta.Myös kouluttajan lahjojaan kehuva naapuri,ja tämän antama takuu tuplasti takaisin maksetuista rahoista sai miehen asiasta innostumaan.
-Toin nyt tän meidän Mustin sun oppiis,ääni vahingon iloa ja varmaa rahan tuloa tihkuen.
-No laita se siihen puuliiterin seinässä olevaan koukkuun kiinn ja tule juomaan kaffet.
-Kaks viikkoo siinä suurinpiirtein menee,soitan sitten kun koiran koulutus on valmis,sanoi itevarma koirankouluttaja.
Parin viikon kuluttua puhelin soi ja koiran voisi tulla noutamaan.
-No syökös se meidän musti kalaa?kyseli nirson koiran omistaja ja valmistautui rahan tuloon.
-Nyt en ihan varmaksi tiedä,mutta kokeillaan,vastasi kouluttaja.
Isännät astelivat ulos ja isäntänsä näkeminen koiralle oli todella iloinen asia.Puuliiterin seinässä taluttimessa hyppivä koira ulisi ja mölisi isännän nähdeään.
-Heitä nyt tämä affena täältä sille,niin katsotaan miten on koulutus edennyt,syökö vai ei?
Vain muutamaksi sekunniksi koiran ilonulina isännän näkemisestä keskeytyi,kun koira nappasi isännän viskaamaan affenan ilmasta ja nielaisi kokonaisena,kun ei olisi syönyt kahteen viikkoon.
-Kyllä se näköjään syö kalaa,totesi taitava koiran kouluttaja ja oikaisi kätensä naapurin eteen korvauksien maksua varten.
Ja sitten vielä ateriointiin liittyvä,tosin ei lapsiin vaan lappalaisiin liittyvä.
Paliskunnan isännät lapin kairassa tapasivat ja jutustelun päätteeksi toinen poroisäntä kutsui naapurin kolleegan kotiinsa käristystä syömään.
Ruuan valmituessa aperitiivin nautinan ohessa vieras teki alkoholin siivittämänä tunnustuksen ateriaa tarjoavalle isännälle.
-Mun täytyy tunnustaa,etten ole eläessäni syönyt omaa poroa,sammaltavalla äänellä.
Jo sammallusta äänessään isäntä vastaa vieraalleen.
-Nyt syöt!
Ja ruuasta kun puhutaan pitää kertoa vielä kolmas,mikä muistuttaa meitä siitä mistä ruoka pöytiimme tulee.
Maalaistalossa vietettiin sadonkorjuun päättymistä,ja saadun sadon runsautta yhteisesti saunomalla,iloisesti kaikki yhdessä,piiat rengit,isännät ja emännät.
Isäntä pesi emännän tissejä ja totesi pestessään,naureskellen.
-Jos sulla akka kulta olis toiset tämmöiset,meillä ei lehmiä tarvittas!
Emäntä isännän miehistä uloketta saippuoidessa tokaisee miehen humoristiseen heittoon kuivan asiallisesti.
-Jos sinulla olis toinen tälläinen mokoma,meillä ei renkiä tarttettais!
Hyvää joulua sullekkin arkipiru ja hauskoja hetkiä niiden pikkupirujen kanssa.Eräs lapsi,ei omani,kysyi aikoinaan kaksossisarustensa synnyttyä äidiltään ensikerran sisarensa laitoksella nähtyään ja aikuisten juttuja kuunneltuaan,ja sanat sotkettuaan.
-Onko noi meidän kaksoset agenttiset?
-ja saako noista valita,vauva huoneesseen katsellessaan,useamman vauvan valikoimaa.
Tuo ensimmäinen tarina on muuten varmasti totta, sillä sain samankaltaisen neuvon joskus vuosia sitten, kun kysyin ohjeita koiran ruokinnasta eräältä vuosia koiria pitäneeltä henkilöltä.
Kun ihmettelin sitä ettei koirallani ole ruokahaluja, mies kertoi että pidä kuppi pois lattialta ja anna vain kerran päivässä se koiralle. Jos ei sittenkään syö niin pidä kaksi päivää taukoa, jos ei sittenkään syö niin kolmen päivän jälkeen varmasti syö.
Ja näinhän siinä kävikin.
kehuttu ja jopa respaa kusyttty,,,kaiken kiireen keskellä olen jopa hänelle ohjeet antanut:))
saa tekemään aina vain parempaa ruokaa.
Minä olen parhaimmillani muutaman viinilasillisen jälkeen. Silloin maustamisen takaraja on aivan tuntematon.
en ollut sun pöydässä...varmasti pahin traumani liittyen ruokaan...70/80 luvulla syödyt maksapalakastikkeet..tsiises,en ole koskaan sen koommin syönyt enkä lapsilleni syötä.
varmaan mitään muuta kuin ranskalaisia, jos maksa ja kalakin on kiellettyjen listalla :))
edes kerran kuukaudessa ja kalaa syödään usein =)
Mutta maksaa...ei ei ja ei.