vinkkejä

Kuka nyt rasvaa oven karmit??? Sehän sit leviää siitä jokapaikkaan ja tapettiin...

opetin "salonkikelpoiseksi" sumutinpullon avulla jo pentuna.; mm. verhoissa hyppely, pöydällä makaaminen, tiskipöydällä steppailu jne. on meidän perheessä kateilta kielletty. Ei kuitenkaan mitään älyttömiä vesisuihkuja vaan yksi pikku ripaus ja tiukka ei heti perään kun on juuri sillä hetkellä pahanteossa. Nykyisin kissa ymmärtää tiukan äänensävyni yhdistettynä "ei" -sanan merkityksen. Jotkut kissakamuni sanovat jopa että kissani on tylsä kun se ei tee pahaa (!)... No, joskus olen kyllä nähnyt pöydällä tassun jälkiä jne... suotakoon se onnen hetki murulleni... Vastaavasti sillä on vapaus nukkua perheenjäsenten jalkopäässä. Raapimisongelmaa ei meillä ole ollut missään vaiheessa. Oletko kokeillut raapimispuuta ja hiero siihen sitä kissanminttua? Olen tältä palstalta joskus lukenut että voisi jopa tehota.

Meillä ainakin toimii ihan kiitettävän hyvin "Ei!" kissoja komennettaessa. Tapetteja ei revitä enää, yhdessä vaiheessa Lakulla oli tapana joka yö repiä niitä, mutta itsekseen on oppinut tuosta tavasta pois, toki kieltojen säestämänä.

Minä en lähtisi ovenkarmeja rasvaamaan. Mitäs sitten, jos sattuukin itse nappaamaan ovenkarmesta kiinni? Toisekseen, meillä on tapetit ja asumme vuokralla, joten ei hirveästi huvittaisi lähteä vaihtamaan kaikkia tapetteja, jos rasva sattuukin vähän leviämään. Silloinhan on luonnollisesti vaihdettava koko huoneen tapetit - samanlaista tapettia saattaa olla erittäin hankala saada enää mistään, ja mitä mahtaisi vuokraemäntä olla mieltä siitä, että yksi seinä on tapetoitu erilaisella tapetilla kuin muut? Tuskinpa ainakaan riemusta hyppisi kattoon - jostakin muusta syystä kyllä.

Rasvat, jotka ihmisen nenään eivät haise, voivat kyllä haista kissan nenään, joten se siitä hajusteettomuudesta. Ideana sinulla kai on ollut tehdä jäynää kissalle: hähää, menipäs tyhmä koskemaan siihen! -tyyliin? Sellainen minulle ainakin tulee mieleen.

Jos asunto olisi meidän oma, kissat saisivat minun puolestani kiivetä ovenkarmeja pitkin niin paljon kuin huvittaa. Ei se minua häiritsisi, mutta minä olenkin kuluneen näköisen puun ystävä (sisustuksessa). Näiden ei kyllä toisaalta tarvitse kiipeillä ovenkarmeissa, kun pystyvät hyppäämään ovien päälle istumaan suoraan lattialtakin. Peku ei edes osaa kiivetä ollenkaan.

Se, että kissa pissaa jonnekin muualle kuin hiekkalaatikkoon, voi olla merkki sairaudesta. Muitakin syitä toki on: itse pesen kissojemme hiekkalaatikon kuumalla vedellä kerran viikossa. Jos pesen sen jollakin pesuaineella, kissat vieroksuvat sitä.

Meillä jos hieroisi kissanminttua mattoon, voisi sanoa hyvästit matolle samantien =). Sekä Laku että Peku nimittäin rakastavat kissanminttua, ja kaiken lisäksi ovat vielä erikoisen kookkaita kissoja, joten saavat kyllä tuhottua yhden maton aivan helposti.

Meillä kissoilta kiellettyjä paikkoja on kirjahylly sekä avokin lasivitriini, jossa on kaikki hänen rakentamansa pienoismallit. Muualla kissat saavatkin sitten oleilla miten huvittaa. Pöydille menoa emme ole viitsineet kieltää, kissat menisivät sinne kuitenkin viimeistään silloin, kun emme itse ole kotona. Jos jotakin häiritsee se, että meillä kissat saavat olla myös pöydillä, voi aivan vapaasti jättää tulematta meille =). Meillä käy niin paljon ihmisiä, joita tämä ei häiritse, että muutaman ihmisen tulematta jättäminen ei haittaa tippaakaan.

Parhaiten kissan "vääränlaisen" käyttäytymisen voi poistaa opiskelemalla kissojen psykologiaa ja siten ymmärtämällä, miksi kissa tekee niin. Sen jälkeen on mietittävä, miten kissa voisi korvata tuon ja autettava kissaa siinä. Näin on helpompi lähteä poistamaan ongelmia. Näin minä olen tehnyt, ja hyvin on pärjätty - ihan kaikenlaisten eläinten kohdalla tämä on toiminut. Kissan käyttäytymisen ymmärtäminen vaatii paljon aikaa ja kunnollista paneutumista, mutta tulos todellakin palkitsee. Suosittelen lämpimästi!