Miten koira itselle???

Valitettavasti en voi antaa muuta neuvoa kuin, että malttia vain. Koiran hankinta on iso päätös ja jos koko perhe ei ole valmis ottamaan koiraa talouteen, niin sitten ei sitä hankita.

Itse kinusin koiraa tosissani (siis melkein 24h vuorokaudessa) vuoden verran ja lopulta sain sen (ei ollut kyllä kinuamisen ansiota! se vain ärsyttää vanhempia!). Luultavasti en olisi hauvaa ikinä saanut, jos en olisi sairastunut diabetekseen ja sen takia tarvinnut hyvin säännöllistä liikuntaa.

Mutta en todellakaan usko vanhempiesi vihaavan eläimiä. Oma isäni vastusti koiran hankintaa juuri siksi, että hän on valtavan eläinrakas ja pelkäsi, että koira joutuu olemaan liikaa yksin tai ettei sille löydy hoitopaikkaa tarvittaessa. Nyt kun meillä on koira ollut jo 6 vuotta, niin isäni se eniten lässyttää hauvallemme ja on ylin ystävä sen kanssa, mikä on mielestäni tietenkin hienoa, sillä en itse voi olla koirani kanssa kuin harvoin, koska asun tätä nykyä eri paikkakunnalla.

Pitää ottaa huomioon se, että sinäkin olet jo 15-vuotias ja muutat ehkä jo neljän vuoden kuluttua kotoa pikkuruiseen soluasuntoon, jonne et voi kenties koiraa edes ottaa mukaan. Tällöin vanhemmillasi on iso rooli koiran hyvinvoinnin kannalta. Itse jätin koirani vanhempieni luo isoon omakotitaloon mieluummin kuin otin mukaani pieneen kerrostalokämppään ja varmasti ratkaisuni oli oikea. Vaikka koirani pärjäisi täälläkin ja ikävöin sitä valtavasti, en voi olla niin itsekäs, että ottaisin sen pikkuasuntooni ja vieraaseen ympäristöön.

Jos vanhempasi vastustavat koiran hankintaa, niin mieti vielä tai kysy, että miksi! Teillä on kissa ja kaloja, mitäs vikaa niissä on? Voisiko kenties käydä niin, että kissa ja kalat jäisivät kakkoseksi pienen hauvan tultua kotiin? Voihan olla, että vanhempasi eivät halua kissaa ja akvaarioita kontolleen ja pelkäävät sinun jättävän ne vähemmälle huomiolle. Kissa ja kaksi akvaariota on aikamoinen määrä lemmikkejä, joten on aika mahdotonta kuvitella, etteivät vanhempasi pitäisi eläimistä /hyväksyisi niitä.

En tässä halua syyllistää sinua mitenkään ja tiedän, kuinka ihana pieni pennuntuoksuinen hauveli on, mutta vanhemmillasi on varmasti muut syyt kieltää koiran hankinta kuin se, että he vihaavat eläimiä tai kiusaavat vain huvikseen sinua.

Ja vielä tuosta toisten koirien kävelyttämisestä yms. Kysyn vain, että antaisitko sinä toisen ihmisen kuin itsesi ruveta kouluttamaan SINUN koiraasi? Antaisitko toisen kuin itsesi tulla koirasi parhaaksi kaveriksi? Antaisitko toisen torua koiraasi kovin sanoin tai tukistaa hieman? Koira on monille kuin oma lapsi.

Itse ainakin annan aina hirveän hoitolistan koirani hoitajalle! "Koirani on allerginen tälle, tälle, tälle ja tälle", "Koiralleni ei saa syöttää mitään muuta kuin sen omaa ruokaa", "Koiraani ei saa päästää vapaana ulos", "Jos koirani masu on kipeä, antakaa näitä lääkkeitä ja soittakaa tähän numeroon". Ylihuolehtivaista, mutta koska vieras ei tiedä koirani sielunelämästä ja sairauksista yhtä paljon kuin minä, on otettava huomioon myrskyt ja tulivuorenpurkauksetkin, ihan kaiken varalta. Ymmärrät varmaan.

Niin. Valitettavasti luulen et sun on odotettava että täytät 18 vuotta, tai jopa niin kauan että muutat omaan asuntoon jos sun vanhemmat on oikeen koiravastaisia.
Mä itte täytän kohta 19, koiran hankin viime keväänä 18-vuotiaana. Harkitsin ja suunnittelin, puhuin vanhemmille ja valmistelin heitä koiran tuloon. Olin päättänyt hankkia itselleni koiran tullessani täysi-ikäiseksi, jotta saisin sen omiin nimiini.
Vanhemmat ei kauheasti vastustaneet mikä johtuu luultavasti siitä että meillä on koiria ollut aina ja silloikin niitä oli kaksi jo kotona. Oman koiran halusin kuitenkin harrastuskumppaniksi, en pelkästään seurakoiraksi.
Nyt omistan appenzellinpaimenkoiran ja näyttelyharrastus on pistetty alulle :).

Sun kannattaa vaan olla kärsivällinen ja pehmittää porukoitas ajan kanssa. Kun ne huomaa miten tosissas sä oot koiran hankkimisen suhteen, ehkä nekin alkaa kiinnostua masiasta. Lisäks koiranäyttelyissä on erinomainen tilaisuus hellyttää etenkin äitimuorin tunteet koiria kohtaan ;).
Ton rotuvalinnan suhteen kannattaa vielä miettiä. Muista että bordercollie on vaativa työkoirarotu, eli se meinaa sitä, että sille pitää olla toimintaa monta tuntia päivässä. Ei välttämättä paras valinta ensimmäiseksi koiraksi... Toki paimenkoiraryhmässä on paljon muitakin ihania rotuja, selaile koirakirjoja ja käy näyttelyissä tsekkaamassa ja puhu kasvattajien ja omistajien kanssa.
Toivottavasti vanhempasi lopulta suostuvat koiran hankintaan ja saat oman koiraystävän. Mutta muista että hyvää kannattaa odottaa.