Olen 32-vuotias nainen, aviossa itseäni jokusen
vuoden vanhemman miehen kanssa. Muutoin liittomme
on onnellinen, mutta yksi asia kalvaa suhdettamme
kuin kavala mato ja pelkäänkin rakkauteni
lopahtavan tämän asian takia.
Mustasukkainen mieheni. Hän on muuten ihana,
huumorintajuinen ja komeakin vielä, mutta kärsii
hirvittävistä mustasukkaisuudenpuuskista. Mitä
ihmettä minun tulisi tehdä saadakseni hänet
lopettamaan? On ikävää ja suorastaan loukkaavaa,
kun hän penkoo tavaroitani, tutkii kännykästä
puheluni, vahtii menemisiäni ja tulemisiani ja
vaikka milloinkan en ole moiseen syytä antanut,
hän epäilee minua milloin mistäkin. Tuntuu, kuin
minulla olisi kellokortti kotioven pielessä
raksuttamassa ja auta armias, jos viivyn
kauppareissulla viisikin minuuttia turhan kauan.
Keskusteluja ja riitoja aiheesta on käyty tuhansia
ja mitään edistystä asiassa ei ole tapahtunut.
Minulla on edelleenkin tarkat kotiintuloajat, en
saa käydä ulkona illanvietoissa ilman tappelua,
enkä nykyisellään aina edes vaateostoksille ilman
epäilyjä. Olenkin miltei luopunut toivosta ja
jättänyt ystäväni, ehkä liiankin vähälle huomiolle
Kyllähän minä tämän ymmärtäisin, jotenkin, jos
olisin edes joskus pettänyt, tai edes flirttaillut
toisten miesten kanssa, mutta kun en! Olen
uskollisimmasta päästä. Voikohan tämä johtua
siitä, että hän itse tekee sitä mistä toista
epäilee? Niinhän se sanonta menee, että "varas
varasta epäilee"! Miten on?
vuoden vanhemman miehen kanssa. Muutoin liittomme
on onnellinen, mutta yksi asia kalvaa suhdettamme
kuin kavala mato ja pelkäänkin rakkauteni
lopahtavan tämän asian takia.
Mustasukkainen mieheni. Hän on muuten ihana,
huumorintajuinen ja komeakin vielä, mutta kärsii
hirvittävistä mustasukkaisuudenpuuskista. Mitä
ihmettä minun tulisi tehdä saadakseni hänet
lopettamaan? On ikävää ja suorastaan loukkaavaa,
kun hän penkoo tavaroitani, tutkii kännykästä
puheluni, vahtii menemisiäni ja tulemisiani ja
vaikka milloinkan en ole moiseen syytä antanut,
hän epäilee minua milloin mistäkin. Tuntuu, kuin
minulla olisi kellokortti kotioven pielessä
raksuttamassa ja auta armias, jos viivyn
kauppareissulla viisikin minuuttia turhan kauan.
Keskusteluja ja riitoja aiheesta on käyty tuhansia
ja mitään edistystä asiassa ei ole tapahtunut.
Minulla on edelleenkin tarkat kotiintuloajat, en
saa käydä ulkona illanvietoissa ilman tappelua,
enkä nykyisellään aina edes vaateostoksille ilman
epäilyjä. Olenkin miltei luopunut toivosta ja
jättänyt ystäväni, ehkä liiankin vähälle huomiolle
Kyllähän minä tämän ymmärtäisin, jotenkin, jos
olisin edes joskus pettänyt, tai edes flirttaillut
toisten miesten kanssa, mutta kun en! Olen
uskollisimmasta päästä. Voikohan tämä johtua
siitä, että hän itse tekee sitä mistä toista
epäilee? Niinhän se sanonta menee, että "varas
varasta epäilee"! Miten on?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pieni mustasukkaisuus on tervettä,mutta
tuollainen väijyminen on sairasta.
Lemppaa se pelle ja ala elämään.
Kick his ass!!!
...Omalta kotielämältäni! Ota ero, ei se siitä
parane.
Tai käy oikeasti vieraissa, ei se asia siitä
ainakaan huonone.
paa vaihtoon
jätä kavereitasi vähemmälle. Ne ovat tärkeitä ja
niistä pitää pitää kiinni. Jos suhteestasi tulee
"helvetti" et pärjää ilman ystäviä...
Siis pitää lempata äijä pellolle? En minä
avioeroakaan halua! Tahtoisin tästä vielä toimivan
suhteen, mutta eipä valoisalta näytä...
Pettäjäksikään minusta ei ole, kun en yhden illan
satunaisesta seksistä mitään irti saa. Pitää olla
fiilistä mukana. Toivoton tilanne!
Jos elämäsi todella on kuvailemallasi
tavalla "kontrolloitua",niin valoa näkyy tunnelin-
päästä välittömästi kun täytät eropaperit.
Entäs miten hoidan sen ongelman, kun rakastan
miestäni, kaikesta huolimatta? Tiedän, että
hänellä on vaikeaa ja en usko, että hän ottaisi
eroa kovin kevyesti. En minäkään siihen pystyisi
onnellisella mielellä. Kai se vaan on tehtävä iso
ratkaisu ja joko kärsittävä loppuikänsä tai
eroprosessin ajan. On se kumma, kun
mustasukkaisille ei ole olemassa minkäänlaisia
kuntoitusohjelmia.
Rakastatko miestäsi vai säälitkö?
On kuitenkin kyse omasta elämästäsi ja jos
miehesi tekee siitä mustasukkaisuudellaan
sietämättömän,niin en kyllä näe mitään syytä
miksi suhdetta pitäisi jatkaa.
Mustasukkaisuudelle löytyy terapiaa,mutten usko
sen tervehdyttävään voimaan,minkäs koira
karvoilleen voi.
Nii-in. Saattaahan se olla osaksi sääliäkin, mutta
rakkaudestakin olen ihan varma. Kumma juttu, kun
eroa kaikki minulle toitottavat, vaikka haluaisin
rakastaa miestäni, niin myötä kuin
vastamäessäkin... Olenhan sen hänelle luvannut!
Mustasukkaisuus on myös intohimoa. Nurjaa puolta
mutta intohimoista suhtautumista kuitenkin.
Sellaistahan mies epäilee sinulla olevan
meneillään mitä itse haluaisi olevan teidän
välillänne. Salaista, hurjaa, kiellettyä jne.
Onko hän sitten edes ajoittain plussalla
intohimoinen? Se auttaisi. Rakkaus ei riitä
mustasukkaisuuden hallinnassa, siihen pitää olla
riehuvaa intohimoa. Toisinpäin ajateltuna:
miehelle olisi syytä sekä a) rakastella hänet
pyörryksiin että b)suuttua intohimoisesti
moisesta kuvaamastasi mustasta rakastamisesta.
Terapia ei auta ellei ole alkuperäistä intohimoa.
Hmm, mielenkiintoinen teoria. Pitänee kokeillä,
mutta toisaalta taas olen molempia jo
kokeillutkin... Ehkä yritän vielä kerran,
Miehen pitää ymmärtää, että hänellä on ONGELMA
joka vaatii hoitoa! Et ole tehnyt mitään väärää,
ja skitso vahtii tekemisiäsi. Ehdottaisin, että
kokeilisitte pariterapiaa tai patistaisit miehesi
psykologin puheille. Ulkopuolista ammattiapua
varmasti tarvitaan, jos keskustelu ei tunnu
tehoavan. Uskoisin terveyskeskuksesta tai
perheneuvolasta löytyvän apua. Rohkeasti puhelin
käteen ja soittamaan. Jos mies ei terapiaan
lähde, en usko suhteellanne olevan kovinkaan
auvoista tulevaisuutta...mustasukkaisuus
myrkyttää kaiken.
Ymmärrän sinua hyvin, minäkin aikanani jouduin
olemaan varuillaan kun ex-mies tonki kaiken
mahdollisen, luki textarit ja tarkisti
puhelutiedot. Vielä pitkään eron jälkeenkin
poistin viestit ja puhelutiedot vanhasta
tottumuksesta. Jotain yksityisyyttä pitää olla,
samoin oikeus omiin kavereihin ja
luottamuksellisiin textailuihin jne. heidän
kanssaan, ilman että mies lukee viestejä!
Voin tunnustaa olevani erittäin mustasukkainen
miehestäni, mut en kuitenkaan ihan noin sairas!!
Surullisinta tässäkin on taas se että aihetta
löytyy ja kaikista järkevintä ois lähteä ja
jättää koko mies! Mut minkäs teet??
Jos aihetta löytyy, se on eri asia. Petetyn
fiilikset eivät kai niitä kaikkein valoisimpia
ole. tsemppiä sinulle, koitahan jaksaa.
Kiitos kannustuksesta!! tuli tossa just mieleen
yks kaveri joka on aivan samanlaisessa
tilanteessa!! Muija on ihan loukussa sen äijän
kaa, mihinkää ei pääse ja aina epäilemässä!! Itse
olen kyllä sitä mieltä siitä tapauksesta ettei
sillä äijällä ole "omat jauhot pussissa
puhtaita"! Ja siitä saa miun kaveri kärsiä!!
Aikansa se sitä varmaan kattoo ja loppujen lopuks
varmaan lähtee!! En oo sitä neuvonu kun tiedän
ettei se auta!!
sun täytyy todella jutella miehes kanssa ja
kertoo miltä susta tuntuu.tärkeintä on ettet
menetä malttias ja yritä pitää riitely poissa
keskustelusta.jos miehes alkaa huutaan tai käy
väkivaltaseksi, HÄIVY!sun ei todellakaan tarvii
kuunnella eikä sietää sellasta.jos todella
välität siitä nii yrität selvittää asian nii että
sekin tajuu kuin paha sullon olla.onko sulla
aihetta epäillä että se vois pettää sua?varo
mainitsemasta sitä jos ei oo. kerää vaan
rohkeutes ja jos se alkaa huutaan ja riehuun nii
se ei oo sun arvoses!!!
Olen itse ollut juuri tuollainen kyttääjä, kunnes
oivalsin jotakin. Yritä selittää miehellesi se
ettei homma toimi noin ja jos ei mene perille
niin mitä on vaihtoehtoina..? Kannattaako elää
elämäänsä toisen kautta niin ettei sinulla ole
mitään omaa? Itsenäisyys on valttia parisuhteessa.