Odotus
Olen yksinäinen saari ulapalla joka auringonlaskua
katselee yksinäistä aamua peläten.
Talveen valmistaudun syysmyrskyn piiskaatessa.
Yritän kestää kun
kylmä teräsjää painaa minut allensa, ikuisuuteen
kevättä odottamaan.
Uusi toivo kasvaa puissani kun aurinko nousee nousemistaan, jospa veneesi rannalleni eksyisi.
Joutsenet lentävät ylitseni toisilleen laulaen samalla kun kaipaus lisääntyy rannoillani.
Sinua näe en, vain ohitse lipuavia veneitä jotka eivät halua minua nähdäkään,
heistä pilaan kauniin järven.
Ihailen kauniita kokkoja ympärilläni jollaista kaipaan itselleni ikiroutaani lämmittämään.
Kuuntelen laineiden laulua mutta et ole jakamassa sitä kanssani.
Alan palella kun lehdet putoilevat luotani pois,
kylmiin aaltoihin sekoittuvat jotka kalliotani vasten lyövät,
niiden havinaa jään kaipaamaan.
Jälleen joutsenet lentävät ylitseni, parvet ovat isompia ja
kuulen kuinka harmaat poikaset peittävät valkoisten parien äänen naurullaan,
se saa minut enemmän kaipaamaan sinua.
Jopa ohi lipuvia veneitä kaipaan vaikka ne eivät minusta välitäkään.
Joulusta olen vain kuullut kuinka lahjan anto saa sielun nauramaan, siitäkin haaveilen.
Vuosi vaihtui, jäissä yhä venettäsi rannalleni odotan.
Lokit peittävät kallioni kunnes näen pienen veneen lipuvan kohti.
Rantaudut kivilleni ja lokit karkotat.
Tulet halaamaan vanhinta puutani, sydäntäni, vihdoinkin tunnen jalkasi sammaleellani.
Olen yksinäinen saari ulapalla joka auringonlaskua
katselee yksinäistä aamua peläten.
Talveen valmistaudun syysmyrskyn piiskaatessa.
Yritän kestää kun
kylmä teräsjää painaa minut allensa, ikuisuuteen
kevättä odottamaan.
Uusi toivo kasvaa puissani kun aurinko nousee nousemistaan, jospa veneesi rannalleni eksyisi.
Joutsenet lentävät ylitseni toisilleen laulaen samalla kun kaipaus lisääntyy rannoillani.
Sinua näe en, vain ohitse lipuavia veneitä jotka eivät halua minua nähdäkään,
heistä pilaan kauniin järven.
Ihailen kauniita kokkoja ympärilläni jollaista kaipaan itselleni ikiroutaani lämmittämään.
Kuuntelen laineiden laulua mutta et ole jakamassa sitä kanssani.
Alan palella kun lehdet putoilevat luotani pois,
kylmiin aaltoihin sekoittuvat jotka kalliotani vasten lyövät,
niiden havinaa jään kaipaamaan.
Jälleen joutsenet lentävät ylitseni, parvet ovat isompia ja
kuulen kuinka harmaat poikaset peittävät valkoisten parien äänen naurullaan,
se saa minut enemmän kaipaamaan sinua.
Jopa ohi lipuvia veneitä kaipaan vaikka ne eivät minusta välitäkään.
Joulusta olen vain kuullut kuinka lahjan anto saa sielun nauramaan, siitäkin haaveilen.
Vuosi vaihtui, jäissä yhä venettäsi rannalleni odotan.
Lokit peittävät kallioni kunnes näen pienen veneen lipuvan kohti.
Rantaudut kivilleni ja lokit karkotat.
Tulet halaamaan vanhinta puutani, sydäntäni, vihdoinkin tunnen jalkasi sammaleellani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.