Olin tänään ostoksilla suuressa ostoskeskuksessa ja huomasin lihatiskillä strutsinlihaa. Ostin uteliaisuuttani ja laitoin siitä päivällisen.
Maukasta oli, eikä niin kallistakaan, jos vertaa esim. possunfileeseen.
Täällä on joitakin maanviljelijöitä jotka kasvattavat strutseja. Onhan se outo näky näillä korkeuksilla kun näkee strutseja laitumella korkeitten aitausten sisällä.
Ajattelin, että Annukalle strutsinliha ja varsinkin lampaanliha on tuttua. Eikös siellä Ausseissa "barbecue"-illat (grilli-illat) ole tavallisia ystävien kanssa seurustellessa?
Ainakin omilla meilikavereillani tuntuu olevan sellaisia juhlia yhtenään.
Maukasta oli, eikä niin kallistakaan, jos vertaa esim. possunfileeseen.
Täällä on joitakin maanviljelijöitä jotka kasvattavat strutseja. Onhan se outo näky näillä korkeuksilla kun näkee strutseja laitumella korkeitten aitausten sisällä.
Ajattelin, että Annukalle strutsinliha ja varsinkin lampaanliha on tuttua. Eikös siellä Ausseissa "barbecue"-illat (grilli-illat) ole tavallisia ystävien kanssa seurustellessa?
Ainakin omilla meilikavereillani tuntuu olevan sellaisia juhlia yhtenään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jaa sitä on siel myytävänä kaupoissa strutsin lihhaa. ei oo tullu syötyy. :)
millekkä se maistu,ei vissii sian lihalle.
on tääl suomessakkii sellasii tiloja jossa kasvatettaa strutsii,munat ainaki on isoja,muistan jottain että 1 strutsin muna vastaa yli 20 kappaletta kananmunnaa,olikohan se niin,mutta paljo se oli.en oo luonnossa niitä nähny,vaan televisiossa.
en oo nähny tääl kaupoissa myytävän sitä lihhaa,pittääkin kyssyy ens kerran hallista, siel ko saap kaiken näköstä.
mie oon syönny karhun lihhaa. nyt sen voip sannoo jälkikättee,et äitin eräs heila sala kaato meille kerra hirven, jota piettii piilossa metsässä ja sielt haettii ain pala syötäväks.
karhunkii hää kerra kaato ja siitä myö saatii neljännes joka myös ol myös "korpikuusen komerossa".
karhun liha minust oli mureeta,muistan et hirven liha sillo oli sitkeetä,ehkä se saatto johtuu tekotavastkii sitte ko äitil se riiustelu loppu, loppui meilt lihatkii.;)
syököhän ne siel austraalias kenguruu, sehä siel loikkii;).mie oon käynny siel hänelt saamal osotteella ja sielt tämäkin tieto paljastuis kohan kaikki lukis.
vai onkohan se kenguru siel semmonen jota ei syyvä. monis maissa ,kute intias ei vissii syyä lehmää,ko se on pyhä.
jospa siel kenguru on kansallis eläin ja rauhotettu.eihä austraaliassa semmosii epäjumalankuvvii et palvottas kenguruu vissii oo, ko on niin kansainvälinen ja korkea kehitys siellä.
heippa taas.
Olen kyllä syönyt ja hyvää mureaa lihaa se onkin-mutta,mutta-,tulee mieleen että lemmikkieläintä tässä syödään. Kenguruita on liikaakin täällä, maanviljelijät vihaa niitä, syövät lampailta heinät pois. Niitä ammutaan etupäässä kissan ja koiran ruuaksi. Meidän kissa (Tiikeri)popsii mielellään kengurua. Olen myös maistanut Emun lihasta tehtyä nakkimakkaraa. Oli vähän riistan makua, en pitänyt siitä. On täällä ravintoloita,
joista voi tilata krokotiili-puhveli-kenguru ym. villielämistä laitettua ruokaa. Jotkut kehuvat syöneensä käärmettä, (yök) ja kuulemma on kananpojan makuista.
Niin, kyllähän sitä BBQ:ta syödään ja varsinkin kun suurempi porukka kokoontuu, niin tulet uuniin ja lammasta ritilälle. Sitähän täällä riittää.
Muuten kevät on kauneimmillaan, omenapuut kukkii
perunat ja muut vihannekset jo taimella. Saadaan jouluksi uutta perunaa. Olemme sellaisia mini-maanviljelijöitä, omiksi tarpeiksi vaan, tietää ainakin mitä syö, taatusti luomua. Ja ei ole vapaa-ajan probleemeja, töitä riittää taatusti.
"Uudella kotiseudullani" ruokapöydän antimet muuttavat myös muotoaan. Paikalliset maatalousyrittäjät kun ovat keksineet EU-aikana jos jonkinlaista tuotantoa.
Löytyy villisikaa ja siitä valmistettuna erilaisia tuotteita lihasäilykkeistä makkaraan. Namm...
Yksi maatila kasvattaa tyrnimarjoja: herkullisia ovat. Tuotantoakin kuulema lisätään suuren kysynnän vuoksi.
Löytyy myös Kotijuustola, jonka tuotteissa tuorejuustojen kirjonta on mielenkiintoinen ja runsas. Myös erilaiset marjamehut kuuluvat tilan tuotevalikoimiin.
Kotiviinit ovat toisen maatilan erikoisuuksia.
Ternimaitoakin löytyy leivontaan ja uunijuustoksi.
Kotona leivotuissa leivissä ja leivonnaisissa on kirjoa ruisleivästä kotoiseen vehnäseen ja siltä väliltä.
Kaikkea en suinkaan ole vielä ennättänyt maistella, mutta vähitellen, mutustellen ja kukkaron nyörejä raotellen pääsen kyllä makunautintoihin tutustumaan.
Ettei vain pitäisi löysätä vyötärönauhaakin...:)
ja peuranlihaa näin eilisellä ostosreissullani lihatiskillä.
Valitsin strutsinlihaa, senkin takia, että ajattelin jos kaulani venyisi entisestään edes hiukan. (Ei kuitenkaan niin paljon että pistäisin pääni hiekkaan, ei vielä :))
Villisianlihaa taidan kokeilla seuraavaksi, tiedä minkälainen teho sillä olisi. Ehkä keväällä kävisi tontin tonkiminen helpommin!