Kuinka voisin vallata mielesi,
kun se on niin täpötäysi
vanhoista muistoista?
Kuinka voisin kumota
syyt, kaikki, vannoessasi
rakastavasi minua?
Kuinka uskoisin
sanojesi kauniiden
ja valikoitujen
olevan tosia?
Kuinka pitäisit minusta
kiinni, lujasti, kuin hänestä
jota ainoastaan rakastat?
Kuinka, kun kuitenkin
molemmat tiedämme,
ettei menneisyys ole
vielä kaukana meistä
kummastakaan?
Kuinka saisin sinut uskomaan
että en ole arvoisesi,
ehkä olen arvoisesi,
olemme toistemme arvoiset,
jos niin haluamme?
Kuinka uskoisit, että
rakkauteni on aito ja
täysivaltainen?
Kuinka kumpikin ymmärtäisimme
hetkemme olevan tässä, nyt?
Kuinka?
kun se on niin täpötäysi
vanhoista muistoista?
Kuinka voisin kumota
syyt, kaikki, vannoessasi
rakastavasi minua?
Kuinka uskoisin
sanojesi kauniiden
ja valikoitujen
olevan tosia?
Kuinka pitäisit minusta
kiinni, lujasti, kuin hänestä
jota ainoastaan rakastat?
Kuinka, kun kuitenkin
molemmat tiedämme,
ettei menneisyys ole
vielä kaukana meistä
kummastakaan?
Kuinka saisin sinut uskomaan
että en ole arvoisesi,
ehkä olen arvoisesi,
olemme toistemme arvoiset,
jos niin haluamme?
Kuinka uskoisit, että
rakkauteni on aito ja
täysivaltainen?
Kuinka kumpikin ymmärtäisimme
hetkemme olevan tässä, nyt?
Kuinka?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Esitit hyvän kysymyksen. Ajatuksia täynnä olevan runon..
-----
Elän muistoissani.
Se on totta.
Sydämessäni on tilaa
toiselle.
En ole vain kohdannut
häntä.
Muistelen, mutta odottelen
perusteellista tuuletusta
sydämen sopukoissa.
.. ei voi tehdä rikkomatta munia, siis muu ei auta kuin uskaltaa :)
Totta kaikki on uskalluksesta kiinni, anteeksiannosta ja siitä että ymmärrät oman arvosi silmissäni. Jos olen sinua jotenkin väärin kohdellut todista se minulle. Kuitenkin en oisi ollut valmis kohdatessamme kun kaikki oli vielä niin lähellä. Nyt oisin valmiimpi sinua rakastamaan kun olen kaikki vuosien ajatusrakennelmat joutunut heittään romukoppaan. Kohtaan paljon uutta erilaista maailmaa ja sinä myös, meidän on autettava toisiamme. Pyyteettömät tekoni on todistanut rakkauteni. Annoit aikaa minulle ja minä annan myös sinulle sitä niin kauan kuin olet valmis. Sinä olet arvoiseni ja minä arvoisesi jos vain molemmat uskomme siihen. Täydellistä rakkautta ei löydy emmekä voi muuta toisillemme antaa kuin lahjaksi rakkauden. Menneisyys ehkä kalvaa sinua enemmän kuin minua, mutta ymmärrän sinua ja kuten alunpitäen puhuin halusta olla vain tukenasi. Halusit minut omaksesi ja saitkin, haluatko edelleen pitää minut?
Olen aina sinua varten kun tarvitset, tilanne oli vain liian arka vielä meille molemmille. Menneisyyteni alkaa olla kaukana, sinulla vielä lähempänä ja tiedän että toipuminen on pitkä tie. Annan sulle auttavan käden vain jos tahdot...
tunnustanut rakastavani montaa kertaa, joten se osoittanee sinun arvosi minun silmissäni, ei ole ollut tapana tuota lausua heppoisin perustein. Itsetunnossani ei ole mitään vikaa, uskon siis olevani arvokas sinulle omana itsenäni, kuten sinäkin olet minulle. Tukea tulemme molemmat toisiltamme tarvitsemaan tulevissa koitoksissa.
Elämässä tuskin mikään on täydellistä, mutta mikään ei estä pyrkimästä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ihmissuhde ei pysy kasassa ilman työtä, mutta jos kumpikin sitoutuu yrittämään, en näe mitään syytä, miksi se ei voisi onnistua. Ja tietenkin haluan pitää sinut. Tiedät mistä minut tavoitat.
ja sinä tiedät mistä tavoitat minut... Minä lähinnä pelkään, olenhan arka ja varovainen mutta sekin kyllä haihtuu kun annat vain sille aikaa. Mutta nyt tullut se tunne että tarvitsen nimenomaan sinut ja vain sinut elämääni.Mutta olen oppinut puhumaan ja sinä myös ja pidetään se yhteys kun livessäkin kohtaamme.Voi luoja miten olet kohdannut kaikkea. Älä ajattele sitä ettet haluasi taakoittaa minua murheella, tulee myös minun aikani olla murheellinen. Etkä ole minulle taakka vaan rakkaus jota en ole ennen kokenut todella.
Tiedät jos rinnallasi seison en tule sua koskaan unohtamaan. Annetaan siis meille mahdollisuus ja voitetaan pelot joita meidän molempien erilainen elämän vakaumus saattaa tuoda. Tartu kädestäni kiinni, pidän siitä lujasti enkä koskaan tule irti päästämään...
sanoa juuri nuo sanat, joita toivoin, odotin ja kaipasin? Sen täytyy olla osoitus siitä rakkaudesta, jonka vuoksi on syytä ahertaa ja ottaa myös vastaan ne ikävät asiat, jotka vielä esteenä yhteisellä tiellämme ovat. Tartun käteesi, pidän siitä kiinni tiukasti ja päästän irti sitten, kun kuolema meidät erottaa. Sinä olet rakkaani, aarteeni, löytöni miljoonien joukosta. Voi kuinka sinua rakastan!
päästänyt ketään näin lähelle sisintäni. Kiitän sinua sanoistasi. En ole uskaltanut toivoakaan elämääni tällaista iloa. Pelottaa minuakin, mutta tartun silti käteesi, enkä peräänny. Olet tärkeä minulle, senhän toki tiesitkin:). Ja unohdetaan ne murheet hetkeksi, niiden miettimiselle on toinen aika.
Niin myötä kuin vastamäessä kanssasi ikuisesti... Kuuntele sitä ääntä jota sinä sanot sydämen ääneksi ja minä ...;) Kolmisäikeinen lanka ei katkea.
Unohdetaan menneitten päivien synkkyys hetkeksi ja kurottaudutaan sitä pientä toivon liekkiä kohti, uskosta jälleen näkemiseemme...
Puolitetaan surumme ja ilomme sillä mieluummin yhdessä kannan kanssasi surua tuota niin syvää kuin yksin ilon kukkuloilla lepäilisin auringon paisteessa.;) Paistaa se aurinko vielä meidänkin yhteiselle taipaleelle mutta aikansa on joka asialla taivahan alla, aika on surra ja aika on iloita.
Vahvuuden alle on helppo kätkeä asioita mutta niin vahva en ole että voisin elää ilman sinua rakkaani...
josko siihen tarvitaan uskoa, ainoastaan vakaa päätös ja toimeen tarttuminen, tietänet hyvin, että haluan viettää aikaa kanssasi:).
Ajattelenpa, että jakaessa surut puoliintuu ja ilot kaksinkertaistuu. Vahvuutesi olet jo näyttänyt, heikompi ei olisi näin uskaltanut ilmaista ajatuksiaan.
Vaikeata olisi ilman sinuakin elää; sitä on kokeiltu, se tuntui kovin pahalta, toivon ettei sitä tarvitse kokea uudelleen. Luulin olevani vahva, mutta ilman ystävien apua (lämmin kiitos heillekin!) olisin saattanut särkyä...
Niin tartu siis tuumasta toimeen sillä tiedät mistä minut tavoitat=)
enää tänään, vaikka haluaisinkin kovin sinut tavoittaa...joten toivon kauniita unia sinulle, toki olet vieressäni unessani:). Huomenna kuulet minusta, ja ehkä, ken sen tietää, tänä vuonna kevät alkaakin jo Joulusta...
En kuitenkaan kuule kun tiedän jo valmiiksi kokemuksesta ettet kuitenkaan pidä lupauksiasi=(
kuulla.
Lämpimästi kirjoitettu, mutta miten tästä voisi joku tietää. Tietysti saa kirjoitella. Omia ajatuksiaan listata. Kertoa julki ja toivoa, että siellä se toinen tapittaisi ja miettisi samoin.
Minäkin sanoin joskus. Kerroin rakastavani. Se oli tosi. Mitä sain kuulla itsestäni ja miltä se tuntui. Voisin vieläkin toistaa sanomasi melkein sanasta sanaan ja sinä sanoit sentään aika paljon. Et koskaan perunut. Kun tärkeä ihminen sanoo jotain tosissaan, se menee sisään ja pysyy.
Nyt on Joulu. Tarvitsen joulua enemmän kuin koskaan. Jos se vielä voittaisi minutkin. Joulua sinulle.
Voin suositella lämpimästi sinulle joulun sanomaan perehtymistä:) takaan että se tuo sisältöä elämään...
Minä en ole unohtanut läheisiä. Ovat aina tärkeitä. Oma elämä tunnepuolella vaan on kovilla.
Jos sinä olisit joulumuori. Toivoisin lahjaa mikä tulisi perille asti. Mielummin pieni joka varmasti kävisi toteen. Suurempia sitten jos muorista tuntuu siltä. Pieni on aina parempi kuin kokonaan ilman. Jos tän jälkeen se paketti olisi ystävyys joka itsensä osoittaisi, ottaisin sen hyvillä mielin. Jos se olisi jotain erilaista, olisin kuin pikkupoika joka tietää että paketissa on Xbox, vaikka se ei ulospäin näykkään. Mutta ilman lahjojahan on naurut vähissä :(.
PS. Tapoihini kuuluu vastalahjat.
Hyvää Joulua kuiteski vielä.
täyttäisin jokaisen toiveesi. Vaan sitä en surukseni ole. Lähetän kumminkin sinulle lämpöisen jouluisen halauksen, sillä ilman ystävää ei kenenkään pidä jouluaan viettämän:).
kaikille kommentoineille. Sananvaihto on ollut sydämellistä ja myös kovasti koskettavaa henkilökohtaisellakin tasolla.
Sytytän nyt punaisen sydänkynttilän aaton rauhoittamiseksi, ajattelen teitä ja erityisesti Sinua, jota niin kovasti rakastan.
Hyvän Joulun toivotus ja rauha mieleenne.